Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
by Elias Lönnrot · Finnish · Gutenberg #48751 · 921,931 chars · public domain (US)
The Project Gutenberg eBook of Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Author: Elias Lönnrot
Release date: April 20, 2015 [eBook #48751]
Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/48751
Credits: Produced by Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN MUINAISIA LOITSURUNOJA ***
SUOMEN KANSAN MUINAISIA LOITSURUNOJA
Toim.
Elias Lönnrot
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
62. osa.
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1880.
SISÄLLYS:
Esipuhe.
Yhteisiä sanoja:
1. Loitsian perustussanoja.
2. Varomussanoja.
3. Kateensanoja.
4. Kostosanoja.
5. Alkuperäisyyden tiedustaa.
6. Työnsä korjaussanoja.
7. Vihotussanoja.
8. Luovutussanoja.
9. Kyydityssanoja.
10. Kipusanoja.
11. Nuhdesanoja.
12. Haltioihin-saattosanoja.
13. Hätäsanoja.
14. Kerskaussanoja.
15. Asetussanoja.
16. Uhkasanoja.
17. Manaussanoja.
18. Kiinnityssanoja.
Päästö- ja parannuslukuja:
1. Ampiaisten ja muiden hyönteisten pistämissä.
2. Ampa- ja puskutaudeissa, kohtauksissa.
3. Hammastaudissa.
4. Hiiden rikkeissä.
5. Hinkuyskässä.
6. Kalman rikkeissä.
7. Karhun ja suden repimissä.
8. Kiven loukkaamissa.
9. Kuppataudissa.
10. Kupua ja paiseita loitsiessa.
11. Käärmeen puremissa.
12. Leinissä.
13. Liikoja pois leikatessa.
14. Loukkausvioissa.
15. Nikotuksessa.
16. Niukahuksissa.
17. Painajaisen ahdistaessa.
18. Paleltaneen vioissa.
19. Pistoksissa.
20. Puun loukkaamissa.
21. Raanin vaivoissa.
22. Raudan loukkaamissa.
23. Riisivioissa.
24. Rikkeissä.
25. Rutossa.
26. Sampaissa.
27. Siikasen vammassa.
28. Silmäkipeissä.
29. Sisiliskon puremissa.
30. Suden repimissä.
31. Synnytystuskissa.
32. Syyhelmässä.
33. Tartunnaisissa.
34. Tulen viottamissa.
35. Värin veden polttamissa.
36. Vasken loukkaamissa.
37. Verenjuoksussa.
38. Vesi taudissa.
39. Yskässä.
40. Ähkyvaivoissa.
Taikasanoja:
41. Arpaussanoja.
42. Hevosen pureman sanat.
43. Hevosen seisotussanat.
44. Hiirensanat.
45. Hämähäkinsanat.
46. Jousensanat.
47. Juohtomiehen sanat.
48. Juurimadon sanoja.
49. Jäniksensanoja.
50. Kalastussanoja.
51. Karhunsanoja.
52. Karjansanoja.
53. Keihäänsanat.
54. Koiransanoja.
55. Kärpänsanat.
56. Käytteensanat.
57. Käärmeen lumoomasanat.
58. Lain lumoussanat.
59. Lampaansanat.
60. Lapsen kylvetyssanat.
61. Lapsen viihdytyssanoja.
62. Lemmen nostosanoja.
63. Lemmen vierotussanat.
64. Leppälinnun sanat.
65. Linnunsanoja.
66. Linnunkuvan rakennussanat.
67. Luteensanat.
68. Läävämadon sanoja.
69. Löylynsanoja.
70. Haitosanoja.
71. Metsänsanoja.
72. Metsänpalosanat.
73. Oluensanat.
74. Oravansanoja.
75. Pakkasensanoja.
76. Rihmasanat.
77. Ruosteensanoja.
78. Salvusanoja.
79. Sammakonsanat.
80. Sateenpoistosanat.
81. Sotaanlähtösanoja.
82. Suden manaussanat.
83. Suolain lukemissanat.
84. Terveyssanoja.
85. Torakansanat.
86. Tuulensanat.
87. Tuulikonsanat.
88. Vedenlukemissanat.
89. Vesillä-matkustajan sanoja.
90. Vipusanat.
91. Voiteensanoja.
Rukouksia:
1. Aamulla.
2. Aarnihaudan-ha'ussa.
3. Ammuksissa.
4. Ampiaisia vastaan.
5. Hammastaudissa.
6. Hevosen puolesta.
7. Härjän puskemavioissa.
8. Luontomatkoilla.
9. Jäniksiä pyytäissä.
10. Kaalimatoa vastaan.
11. Kalastaissa.
12. Karhua pyytäissä.
13. Karhua vastaan.
14. Karjan puolesta.
15. Keräjissä.
16. Koiraa kiihottaissa.
17. Koiraa vaikistaissa.
18. Koskea laskiessa.
19. Kovissa tuskissa, kivuissa ja vaivoissa.
20. Kupua loitsiessa.
21. Kylvöä tehdessä.
22. Käärmettä lumotessa.
23. Lehmän-annin puolesta.
24. Lempeä nostaissa.
25. Lempeä vierottaissa.
26. Liikalihoja karsiessa.
27. Linnustaissa.
28. Maata pannessa.
29. Matkalle lähtiessä.
30. Metsästäissä.
31. Niukahuksissa, luu- ja suonivioissa.
32. Oinaan ja pukin pukkimissa.
33. Olutta pannessa.
34. Onnen puolesta.
35. Oravia pyytäissä.
36. Painajaista vastaan.
37. Paiseissa ja raveissa.
38. Pakkasta vastaan.
39. Peuraa pyytäissä.
40. Pistostaudissa.
41. Pyssyä lumotessa.
42. Pyydyksiä pannessa.
43. Rekikelin tarpeessa.
44. Revonpyydössä.
45. Rikkeissä.
46. Saarvanpyydössä.
47. Sadetta poistaissa.
48. Sairaita loitsiessa.
49. Salvaessa.
50. Sidettä laittaessa.
51. Siikasen vaivassa.
52. Sikojen puolesta.
53. Sodassa.
54. Sotaan hankkiessa.
55. Suksia valmisteissa.
56. Suuteluksissa.
57. Synnytystuskissa.
58. Taloa asettaissa.
59. Tartunnaisissa.
60. Terveyssaunasta.
61. Terärautaa valmistaissa.
62. Tulenvioissa.
63. Tulta lumotessa.
64. Uhri toimissa.
65. Varkaanviemää peruuttaissa.
66. Varkaita varoessa.
67. Varoitessa.
68. Verenjuoksua sulkiessa.
69. Vesimatkoilla.
70. Vettä voimistaissa.
71. Vihollista vastaan merellä.
72. Voidellessa.
73. Vuoden tulosta.
Syntyjä:
1. Ampiaisen synty.
2. Etanan synty.
3. Hammasmadon synty.
4. Hauvin synty.
5. Hevosen synty.
6. Hirven synty.
7. Horkan synty.
8. Hylkeen synty.
9. Ihmisen synty.
10. Kaalimadon synty.
11. Karhun synty.
12. Keräjäin synty.
13. Kissan synty.
14. Kiven synty.
15. Koin synty.
16. Koiran synty.
17. Koivun synty.
18. Korpin synty.
19. Kuvun synty.
20. Kyykäärmeen synty.
21. Käärmeen synty.
22. Liinan synty.
23. Läävämadon synty.
24. Maahisen synty.
25. Noidan synty.
26. Nuolien synty.
27. Oluen synty.
28. Pakkasen synty.
29. Pistoksen synty.
30. Puiden synty.
31. Kaanin synty.
32. Raudan synty.
33. Riiden synty.
34. Rikkeitten synty.
35. Ruosteen synty.
36. Rupien synty.
37. Sian synty.
38. Siikasen synty.
39. Sisiliskon synty.
40. Suden synty.
41. Suolan synty.
42. Tammen synty.
43. Tijasen synty.
44. Tulen synty.
45. Vasken synty.
46. Veden synty.
47. Veneen synty.
48. Verkon synty.
49. Viinan synty.
50. Voiteen synty.
51. Ähkyn synty.
Oudonpuolisia sanoja.
Esipuhe.
Elköön sinun joukossas löytykö yhtäkään ennustajaa,
päivän valitsijaa tahi tietäjää tahi velhoa tahi lumojaa
tahi noitaa tahi merkkein tulkitsijaa tahi joka jotaki
kuolleilta kysyy, sillä jokainen, joka senkaltaisia tekee,
on Herralle kauhistus.
5 Moseksen kirjan 18: 10-12.
Jos esi-isillämme alkuansa lienee ollutki parempi tieto Jumalasta ja
hänen vaikutuksestansa maailman hallinnossa, niin se tieto vähitellen
hämmentyi tarusekaiseksi taika-uskoksi, joka esivanhemmillamme
pakanuuden aikana oli vallallansa. Jumalan nimen tosin silloinki
tunsivat, mutta sillä nimellä kunnioittivat monenlaisia
henki-olentoja, joilta toivoivat jotain apua tahi pelkäsivät jotain
pahaa itsellensä. Voimallisinta niistä kutsuivat _ylijumalaksi_ eli
erityisnimellä _Ukoksi_, ja hänen valtansa alaisia tavallisimmasta
_haltioiksi_, välistä myös jumaliksi.
Näitä haltioita, mitkä hyviä, mitkä pahoja, luultiin koko luonto
täynnänsä olevan, ilmassa, maassa ja maan allaki. Ei ollut järveä,
saarta, nientä ja lahtea, ei metsää, korpea, suota, kangasta, ahoa
ja laaksoa, ei mäkeä, vuorta ja kukkulaa, ei lähdettä, puroa, jokea
ja koskea, ei puuta, ruohoa ja kukkasta, ei ihmistä eikä muuta
elävää, jolla ei olisi ollut erityinen oma haltiansa. Vedellä ja
raudalla, tulella, tuulella ja pakkasella, vieläpä semmoisillaki
olennoilla, kuin uni ja kuolema, oli oma lähimmäinen haltiansa.
Näiden haltiain luultiin itsekunki voivan vaikuttaa hyvää tahi pahaa
niin omalla alallansa kuin syrjäisillenki, johon niitä tarpeen mukaan
hyvityssanoilla, rukouksilla ja uhreillaki kehotettiin, välistä
myös nuhde- ja uhkaussanoilla taivutettiin. Muutamilla haltioilla
oli suurempi piiri kuin toisilla, niin esimerkiksi _Tapiolla_
suurempi kuin _Hongattarella, Pihlajattarella_ ja muilla eri puiden
haltioilla, mutta kaikki olivat he ylijumalan _Ukon_ vallan alaisina,
jonka puoleen siis rukouksissa käännyttiin, kun muusta ei tullut
toivottua apua.
Tämmöinen ylimmiten oli esivanhempaimme taika-uskonto, joka
oli heidän mieleensä niin syvälle juurtunut, että jälkiä siitä
vieläki tavataan, vaikka kristinoppia jo niin monta vuosisataa
on Suomenkansalle saarnattu. Näistä jälkijäännöksistä on tämä
taikarunosto syntynyt, joka siinäki tarkotuksessa on koottu ja
nyt ilmaantuu, että neki, jos niitä vielä maassa löytyy, jotka
muistamatta, mitä Moseksen 5 kirjan 18 luvussa, vv. 10-12 sanotaan,
taikauskolle jotain arvoa antavat, tulisivat tuntemaan, mihin
hairauksiin ihminen joutuu, kun sillä ei ole Jumalan sanaa johtajana,
ja sentähden vanhain taikausten turhuuksista luopuneina vakautumaan
Jumalan meille ilmottamassa ainoassa oikeassa uskossa. Toivottavaa
vaan olisi, että yhtä hartaasti ja uskollisesti, kuin esivanhempamme
tietämättömyydessänsä rukoilivat ja palvelivat luultuja epäjumaliansa
ja haltioitansa, heidän jälkeisensä muistaisivat rukoilla ja palvella
yhtä ainoata oikeata Jumalaa, ja sen sijasta, kuin esivanhempamme
kääntyivät luulojumalainsa ja haltiainsa puoleen, turvautuisivat
yhteen ainoaan totiseen Jumalaan.
On vielä toinenki syy näiden taikarunojen kokoamiseen ja
ilmiantamiseen vaikuttanut. Samoin kuin ikäihmisen mieli toisinaan
peräytyy lapsuutensa aikoja muistelemaan, kansatki haluisesti
tahtoisivat tietoja muinais-ajoistansa. Historiallisten asiatietoin
ohessa keräävät kaikenlaisia aineellisia muinoksia, usein syvästäki
maan sisästä, jotka antaisivat jotaki johtoa tutkinnoillensa.
Niitä on Suomenki kansalla, mutta verrattomasti rikkaampi on se
hengellisistä mainoksista, jotka ilmaantuvat sen vanhoissa runoissa,
sananlaskuissa, tarinoissa ja itsessä kielessäki.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on muiden isänmaan entisiä ja
nykyisiä oloja valaisevain tointensa ohessa jo monena vuosikymmenenä
kokoillut, mitä tietoja nykyisinä aikoina kansan keskellä vielä
säilyisi esivanhempaimme muinais-uskostaki niin Suomessa kuin myöski
Inkerinmaalla ja Venäjänpuolisessa Karjalassa, joissa Suomenkansaa
elää. Kokoelmainsa seassa on myös paljon taikarunoja, jotka nyt
tässä ilmaantuvat ynnä niiden kanssa, joita ennestään löytyi
painettuina Porthanin, Lencquistin, Gananderin, von Schröterin ja
Topeliusen, kuin myöski _Kantele_ ja _Kalevala_ nimisissä kirjoissa,
ja Arwidssonin, von Beckerin ja Fettmannin käsikirjotuksissa. Ne
jotka myöhempinä aikoina Kirjallisuuden Seuran puolesta ovat runoja
keräilleet, taikka jotka ilman ovat niitä Seuralle lähettäneet, ovat
A.F. Ahlman, A.E. Ahlqvist, O. Berg, A. Berner, A.A. Borenius, J.Fr.
Cajan, M.A. Castrén, K.R. Ehrström, D.E.D. Europaeus, neiti Charlotta
Europaeus, A.W. Floman, A. Genetz, J.K. Heinonen, A. Härkönen, H.
Laitinen, W. Lavonius, J. Länkelä, A. Meron, J.W. Murman, B.A.
Paldani, O. Petterson, Fr. Polén, A. Puhakka, K.W. Regnell, H.A.
Reinholm, J.W. Roschier, A. Rothman, E. Rudbäck, J. Saksa, F. Saukko,
F.A. Saxbäck, Z. Sirelius, K. Slöör, O. Streng, K. Stråhlman, Th.
Tallqvist, A. Törneroos, O. H. Wares.
Nämät näin useammalta haaralta kootut runo-aineet ovat tähän
taikarunostoon käytetyt sillä tavoin, että useampia, välistä
parikymmentäki sama-aineista runoa on yhteen sovitettu täyttämään
toinen toisensa vaillinaisuuksia, sillä yhdeltä kertojalta ei runoa
koskaan saa niin täydellisenä, ett'ei siihen jäisi lomapaikkoja,
useinki muistamattomuudesta, usein myös siitä syystä, että pelkää
runon hänen omissa tarpeissansa voimattomaksi tulevan, jos sen
kokonansa toiselle antaisi. Mutta jos se toinen ei ole häntä itseänsä
vanhempi, ja vaan kolmeki sanaa jättää pois, niin se hänellä
itsellänsä pysyy voimassansa ja toinen saa sen yhtä voimattomana,
kuin Väinämöisen runo venettä tehdessä oli, joka "uupui kolmea
sanoa". Ne sanat, jotka yhdeltä kertojalta jäävät pois, taidetaan
kuitenkin saada joltakulta toiselta, joka pidättää toisia sanoja
kertomatta, ja näin voipi runo, useampia sama-aineisia toisihinsa
vertomalla, täydelliseksi tulla.
On vielä toinenki syy siihen, että taikarunot semmoisina, kuin ne
yksityisiltä kertojilta saadaan, ovat vajanaisia. Ne useinki ovat
niin toinen toisiinsa sotkeutuneet, että mitä yksi kertoo esimerk.
_riiden_ loitsussa, sen toinen lukee _raanin, syyhelmän, maahisen_
tahi johonki muuhun loitsuun, ja yleensä on niissä paljon yhteisiä
sanoja. On siis ollut täytyminen mahdollisuutta myöten erottaa
paikkaansa, mihin mikin luonnollisesti kuuluu, joka erottaminen ei
olekkaan mikään helppo tehtävä ollut, ja sentähden lienee kuta kuinki
menestynyt.
Ne useimmille loitsuluvuille yhteiset sanat on myös pitänyt eriksensä
ottaa, koska ilman kirjan koko niiden kautta olisi paljon laventunut.
Semmoisia ovat ne kirjan alussa tavattavat 11 _perustussanaa_, joista
loitsija työhön ruvetessansa, erittäinki sairaita parantaessa,
luki yhden tahi useampia; 10 _varomussanaa_ noitia, velhoja ja
muita pahansuopia vastaan, ett'eivät voisi loukata, erittäinki
matkoille lähtiessä tarpeelliset; 6 _kateen sanaa_ moninaisissa
yrityksissä kadehtijain pahoja silmäyksiä tahi muita juonia vastaan,
ett'eivät pystyisi työtä turmelemaan; 3 _kosto-sanaa_ peljätykseksi
kaikenlaisille vastustajille; 6 _alkuperäisyyden tiedustussanaa_
sairaita loitsiessa, kun taudin synty eli alku on epätietoisna;
3 _työnsä korjaussanaa_, kun loitsija loukkauksia, kipuja,
tauteja, käärmeen puremia ja muita vikoja huusatessa, käskee sen,
jolta ovat alkunsa saaneet, tulemaan itse niitä korjaamaanki; 5
_vihotussanaa_ käärmeen puremissa ja muissa vihottavissa haavoissa
ja loukkauksissa; 9 _luovutus-sanaa_ moninaisissa kivuissa ja
taudeissa, erittäinki panenta- eli nostanta-taudeissa, joita
tavallisesti myös poikenluomiksi eli rikkeiksi sanotaan ja päätetään
vihamiesten noitakeinoilla aikaansaamiksi; 5 _kyydityssanaa_
luetaan luovutus- tahi manaussanain perästä samoissa tiloissa kuin
neki; 7 _kipusanaa_ tarpeelliset kipuja, särkyjä ja kolotuksia
vaikistaissa; 1 _nuhdesanoja_ käärmeen ja muiden eläväin puremissa,
myös hammastaudissa ja moninaisissa kiven, raudan, tulen, pakkasen
j.n.e. saattamissa vioissa ja loukkaamissa; 3 _haltioihinsaatto- eli
luonnonnostatus- (innostus-)_ sanaa luonnon karastamiseksi sairaita
loitsiessa ja itsepintaisia vastuksia poistaessa; 1 _hätäsanoja_
kovissa tuskissa ja taudin puuskahuksissa; 17 _kerskaussanaa_
noitien, velhojen, kateiden ja muiden vastustajien peljätykseksi,
oman voimansa julistamiseksi ja luontonsa karkaisemiseksi kuin myöski
täydellistä luottamusta voittaaksensa; 2 _asetussanaa_ kovain tuskain
asettamiseksi taudeissa; 3 _uhkasanaa_ luovutus-sanain perästä, kun
niistä ei ollut toivottua apua; 48 _manaussanaa_ kipujen, tuskien,
kirojen, rikkeiden ja kaikkinaisten pahain panosten ja turmioiden
muuanne saattamiseksi; 3 _kiinnityssanaa_, joilla pois manattu
paha saadaan määrättyyn paikkaansa asettumaan ja siinä kunnekkaan
liikahtamatta pysymään.
Seuraantona siitä, mitä edellä on sanottu näiden taikarunoin
nykyiseen muotoonsa saamisesta, on mahdotonta nimittää jonkun
erityisen runon saamispaikka ja kerääjä, sillä sitä varten
pitäisi joka runon juuressa luetella kyllä kymmeniä paikkoja ja
kerääjiä, ja kuitenki jäisi vielä useampi paikka nimittämättä,
joista sitä myös epäilemättä olisi voinut saada. Taikasanain
tavallisimmat saantipaikat löytyvät sillä maan alalla, joka Laatokan
luoteisrannoilta Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjäin
tienoilta ulotaikse yhtä suoraan pohjaisluoteista ilmaa kohti
Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjiin ja vielä näistäki paikoista
edelleen Pudasjärven, Rovaniemen, Kuusamon, Kemijärven ja Sodankylän
pitäjiin, ehkä jo ovatki näissä viidessä viimeksi nimitetyissä
paikoissa osiksi hävinneet, osiksi katkelmoituneet ja muuten
turmeltuneet. Vielä enemmin unhottuneet ja pahemmin turmeltuneet
ovat Oulun läänin etelänpuolisissa pitäjissä, ehkä niissäki vielä
katkelmia löytyy, kuin myös maanseljän rajaisissa paikkakunnissa
kummallaki puolella aina Satakunnan rajoille asti. Mitä muualla
Suomessa taikarunoja löytyy, ne eivät ole minkään arvoisia, eikä
niitä sanottavasti tavata Inkerinmaallakaan, jota vastoin ne
Vuokkiniemen pitäjässä Kuhmoniemen ja Suomussalmen pitäjien itäisellä
rajalla Venäjän Karjalassa ovat samoin kuin kertomarunotki hyvästi
säilyneet.
Suurimmaksi osaksi ovat nämät taikarunot perintöä vanhoista
pakanuuden ajoista, joihin kuitenki myöhemmin on voinut erityisiä
nimiä ja lauseita lisäksi tulla, niinkuin muutamat runot kokonansaki
nähtävästi ovat vanhain runoin mukaan myöhempinä aikoina syntyneet.
Taikarunoillansa luulivat esivanhempamme voivansa taivuttaa
jumaliansa ja haltioitansa avullisuuteen moninaisissa tiloissa
ja tarpeissa, milloin niiden paljaalla, usein monikertaisella
lukemisella ja erittäinki rukous- ja hyvityssanoilla, milloin sen
ohessa erinäisillä lupauksilla ja uhreilla. Metsän haltioille
luvattiin hyvästä saaliista perintökultaa ja -hopeata, josta
sitten myös pieniä hitusia heille kaapittiin, lieneepä joskus myös
kokonainen kukkoki luvattu ja uhrattu. Karjan keväällä ensikerran
laitumelta tultua uhrattiin esikkomaitoa sen menestykseksi ja
vuodentulosta syksyllä esikkojyvät riihestä, jotka niin maito kuin
jyvätki vietiin jonkun pyhän pitämyspuun juurelle ja annettiin
karjan ja vuodentulon haltioille. Myös Ollin päivänä heinäaikana,
vuodenalkajais- ja kekrijuhlina syksyllä muisteltiin "näkymättömiä
vieraita" s.o. haltioita ruoka-uhreilla. Lähteihin uhrattiin pieniä
mynttirahoja, neuloja ja muuta vähäpätöistä tavaraa luultavasti
veden tähden, jota niistä loitsutarpeihin otettiin, eikä unhotettu
maan-alaistenkaan haltiain hyvittämistä, jos niiden tienoilta
arveltiin jotain sairautta tahi muuta pahaa tulleen.
Paitsi sitä, mitä jo sanottu on, palvelivat jumaliansa myös välistä
päänsä paljastamalla, polvikumarruksilla, maahan lankeemisilla,
pyhissä paikoissa käymällä ja muilla semmoisilla tavoilla, jotka
ehkä vasta myöhempinä aikoina olivat käytäntöön tulleet kristittyin
jumalanpalveluksen mukaan. Toden mukaisesti esivanhempamme eivät
kuitenkaan palvelleet minkäänlaisia kuvia eikä muita hengettömiä
kappaleita, sillä vaikka Agricola sanoo: "palveltiin myös paljo
muuta, kivet, kannot, tähdet, kuuta", niin ei niitä palveltu, vaan
haltiain puoleen, jotka niitä vartioitsivat, toisinaan tarpeen tultua
käännyttiin; kivet, kannot j.m. ilman haltioitansa eivät voineet
mitään, kun itseki tarvitsivat niiden apua ja suojelemista.
Hyviä jumalia ja haltioita, jonkalaisia _Ukko, Tapio, Ahti, Vellamo,
Sampsa, Metsän emäntä, Mannun eukko, Kuutar, Päivätär_ ja monet muut
olivat, loitsijat sekä muut avun tarpeessa rukoilivat ja palvelivat,
mutta harvoin, jos milloinkaan, lienevät mitään palveluksentapaista
pahoille hengille osottaneet. Niitä semmoisia, kun _Hiisi, Lempo,
Piru, Perkele, Louhi, Syöjätär_ ja mitä muita niitä oli, loitsijat
enemmin käskemisen eli manaamisen, kuin rukoilemisen ja avuksi
huutamisen tavoin kohtelivat, kun vaateivat heitä jotain heidän
itsensä laittamaa pahaa panosta korjaamaan taikka myös jotain
semmoista jollekulle toiselle hankkimaan.
Taikasanoja ja useampia rukouksia käytti yhteinen kansa yleisesti
tarpeissansa, mutta toisia taikarunoja löytyy, joiden käytäntään
vaadittiin erityistä taitoa. Semmoisella erityisellä taidolla
varustetut olivat ne niin kutsutut _tietäjät, loitsijat, arpojat,
poppamiehet, myrrysmiehet, intomiehet, kukkaromiehet, lumojat,
taikurit, puoskarit, kuoharit_, joiden joukkoon myös _noidat ja
velhot_ nimitettäkööt, vaikka eroavatki edellä nimitetyistä siinä
suhteessa, että heidän toimensa ja hankkeensa aina tarkottivat jotain
pahaa ja turmiollista, kun niillä toisilla tavallisesti oli jotain
hyvää toimenansa.
Näistä heidän nimistänsä muutamia sanoja selitykseksi.
_Tietäjä eli tietomies_ oli se, joka tiesi tahi luultiin tietävän
muilta ihmisiltä salatuita asioita. _Loitsija eli loihtija_, jos
johtuisi sanasta _luode_, voimallinen taikasana, samoin kuin
sanasta _kade_ tulee kadehtija, olisi alkuisin ollut _luodehtija_
ja siitä murteellisesti saanut muotonsa _luoehtija, loehtija,
loihtija, loitsija_ niinkuin sana _kadehtija_ toismuotoisesti
kuuluu _kaehtija, kaihtija_ (kaitsija). Tämän selityksen mukaan
_loitsija_ siis merkitsee sitä, joka voimallisilla taikasanoilla
jotaki toimittaa. Voisi _loitsija_-sanan myös johtaa lapinkielisestä
sanasta _luoittet_, jolla on päästämisen merkintö, joten loitsija,
lap. _luoitte_ tulisi päästäjää merkitsemään. _Arpoja_ on se, joka
arvalla jotain tiedustelee. _Poppamies_ venäläisestä sanasta popj,
pappi, arvattavasti tarkottaa taikaluvun osaajaa. _Myrrysmies ja
intomies_ taikakonsteissa taitava, vrt. lapin sanaa _meuret_,
noitua. _Kukkaromies_, varustettu kukkarolla, jossa oli monenlaista
taika-moskaa: kalmanluita, karhun kämmenluita, kotkan kynsiä,
sammakon luurankoja, käärmeen pääkalloja, talia ja keräjäkiviä,
ukontalttoja, kirkon tahi kolmesti muutetun huoneen seinästä saatuja
puumuruja, lukusuoloja ynnä muuta törkyä. _Lumoja_, joka taisi
koirat, sudet, karhut, käärmeet, nuolet, pyssynluodit, tulen, raudan,
pakkasen, kivut, tuomarit ja muut senlaiset, joista jotain pahaa
oli peljättävä, tehottomiksi saattaa. _Taikuri_ s.o. taikakeinoja
harjottava. _Puoskari_ s.o. hevosten ja muidenki eläväin vikoja
huusaileva. _Kuohari_ eli salvuri, joka seki taikauksilla työtänsä
toimitteli. _Noita ja velho_ ovat nimensä saaneet, edellinen
luultavasti lapin sanasta _noaidde_ ja jälkimäinen venäjän sanasta
volhvj, joilla on sama merkintö.
Tietäjillä ja loitsijoilla oli hyvin avara vaikutusala, sen
mukaan, mitä he itse kerskasivat tahi muut heidän voimastansa
tiesivät kertoa. Paitsi sairaiden parantamista, johon työhön heitä
tavallisimmasti käytettiin, taisivat he myös ihmisiä ja eläimiä
sairaiksi saattaa, laittaa ihmiset vihaamaan tahi lempimään
toisiansa, kääntää silmät näkemään outoja olentoja ja korvat
kuulemaan olemattomia ääniä, saattaa kielen puhumattomaksi tahi
puhumaan toisin, kuin puhuja tahtoi ja aikoi, tehdä ihmiset sokeiksi,
rammoiksi, mielipuoliksi, avioelossa riitaisiksi, juomareiksi,
tuhlareiksi, varkaiksi, vieläpä muuttaa heidät susiksi, koiriksi,
karhuiksi tahi muiksi eläviksi.
He taisivat saattaa hyvän naimisonnen, sovittaa riitaiset
pariskunnat, onnistaa kirnumisen, oluenpanon, saipuan keiton ja
muut emännyys-toimet, tuottaa karjan-, kalastus-, metsästys- ja
vuodentulo-onnen, usein toisistaki taloista, taisivat myös hävittää
sen ja toisiin paikkoihin saattaa, pilata lehmät ja vasikat, hevoset
ja varsat, siat ja porsaat, lampaat ja karitsat, maidot, voit,
villat, pyssyt, nuolet, permet, loukut ja satimet, onget, rysät,
merrat, verkot, nuotat, navetat, tallit ja riihet, matta saattavat
myös korjata, mitä muut olivat pilanneet.
Varkaan he panivat takaisin tuomaan, mitä oli varastanut, tahi
kiinnittymään varastamaansa kaluun, ett'ei pääsnyt irti, ennenkuin
omistaja tuli omaansa perimään, saattavat pois-karanneen hevosen
tahi muun elukan kotiin palajamaan, antoivat tietoa kadonneista
kappaleista, missä ne olivat, käänsivät ilmassa lentelevät
noidannuolet, tyrät ja muut pahat hankkeet lähtöpaikkaansa takaisin
omain lähettäjäinsä päälle, varjelivat karjan metsänpedoilta,
kaalimaat madoilta, touvot ruosteelta, jyvälaarit ja aumat hiiriltä,
huoneet tulipalolta, karkottivat luteet, torakat ja muut syöpäläiset
huoneista, poistivat vahingolliset tuulet, sateet, hallat ja
pakkaset; lujittivat itsensä ja muita velhoja, noitia ja kateita,
tarttuvia tauteja, rikkeitä ja kaikkia pahoja vastaan, vieläpä
niinki, että taisivat tulikuumaa rautaa paljailla käsillään pidellä,
lumoivat käärmeitä ja muita pahoja eläviä, lumoivatpa la'inki ja
tuomarit niin, että keräjissä aina pääsivät voitolle, oli asia mikä
tahansa.
Näitä ja monta muuta kummaa kerrottiin tietäjistä tahi kuultiin
heidän omista kerskauksistaan. Jos sairas asui kaukana tahi muuta
estettä oli, ett'eivät pääsneet hänen luoksensa, niin taisivat taudin
laadun, mistä se oli alkunsa saanut ja mitenkä päättyisi, sanoa,
jos vaan saivat tutkiaksensa jotaki sairaan pitämää vaaterepaletta,
paitaa, sukkia, housuja tahi muuta. Muistaki etäisistä oloista ja
tulevista asioista kuin myöskin toisten ihmisten ajatuksista voivat
tietoa hankkia ja edeltäpäin sanoa, miten joku aivottu matka tahi muu
hanke, metsästys, kalastus, oli onnistuva.
Kivillä istuen sanottiin tietäjien kulkeneen yli jokien ja järvien ja
heidän henkensä ruumiista erillään matkustaneen muilla kaukaisillaki
paikoilla tietoja saamassa ja sitten jonkun tiiman perästä jälleen
yhdistyneen ruumiisen. Semmoiseen henkimatkaan olivat jonkun
taikarunon hiljaisella hyrinällä valmistauneet, siitä tainnoksiin
joutuneet eli "loveen langenneet" ja sillä aikaa, kun henki
itsepäällänsä kulki, ruumiin, kuin hengetön ruumis ainaki, kuolleena
maanneen, sitten hengen matkoiltaan palattua jälleen vironneen.
Ei tainnutkaan kaikilla tietäjillä sitä mahtia olla, että saivat
henkensä ruumiista erillänsä asioita tiedustelemaan, jonka tähden
heidän piti turvautua muihin keinoihin. Semmoisia tavallisimpia
olivat aaveet ja ennustukset, jotka näkymättömäin henkien eli
haltiain vaikuttamina toisinaan eri tiloissa ilmautuivat ikään kuin
itsestään, ett'ei ihmisen sitä varten tarvinnut mitään tehdä. Niitä
oliki koko joukko ja monenlaisia, niinkuin niitä kansassa vieläki
kyllin löytyy ja vaarissa pidetään.
Toinen varta vasten tiedon hankkimiseksi tehty ja käytetty laitos
oli arpa, eri paikoilla erilainen. Sitä varten muutamin paikoin
laskettiin seula alassuin lattialle tahi pankolle ja sen pohjalle
pantiin neljälle eri haaralle vähäsen suolaa, leipää, hiiltä ja
savea, suola ja leipä vastatusten ja samoin hiili ja savi. Otettiin
sitten harja, ja jos vaan saatavissa oli, semmoinen, jolla oli
kolme kertaa harjattu ruumiin päätä. Sitten pistettiin rihma- eli
säijeperäinen neula lujasti kiinni harjan varren päähän, arpoja
tarttui neulan säikeesen, asetti harjan keskelle seulan pohjaa ja
alkoi lukea arpasanoja. Minnepäin harja sitten hänen lukiessaan
nuljahti, jos suolaan, leipään, hiileen tahi saveen päin, siitä
arvattiin asian laita erinäisissä tiloissa.
Toisentapainen arpalaitos oli seuraava. Otettiin seula, jonka
ulkolaitaan kiinni lyötiin keritsimet (lammassakset) ja vastapäiselle
sisäpuoliselle laidalle pantiin vihkisormus ja pystössä seisova
harja. Sitten joku pisti etusormensa keritsimen perään, ja hänen
niin ojennetulla käsivarrella kannattaessansa seulaa rustinginensa
kysyi arpoja, esimerk. mistä joku tauti oli alkunsa saanut ja
mitenkä se oli päättyvä, mitenkä aivottu matka tahi muu yritys oli
menestyvä, mihinkä kadonnut eläin oli joutunut, kuka oli jonkun
kärsityn onnettomuuden matkaan saattanut tahi jotaki varastanut
j.n.e., nimittäin toisensa perästä kaikki epäluuloiset ihmiset tahi
muut kohdat, jotka arveli syynä johonki olleen taikka joista ilman
tahtoi tietoa saada. Kun sattui todellisen nimittämään, kääntyi seula
itsestänsä ja antoi sillä tavoin tiedon asiasta.
Toiset taas panivat seulan sisälle villalankaisen kerän, keritsimet,
harjan, vihkisormuksen ja virsikirjan, löivät ulkopuoliseen laitaan
tavalliset sakset, joiden perärenkaasen arpoja ja hänen kumppaninsa
pistivät etusormensa vastatusten ja niin kädet suorana kannattivat
seulaa, joka samoin kuin vastamainitulla edelliselläki tavalla
liikahtamalla antoi vastauksen kysymykselle. Muutamat luulivat myös,
kun virsikirjan seulasta ottivat ja aukaisivat, eteen sattuvan virren
kolmannesta värsystä voivansa jotain päättää.
Eri arpomisen tapaa oli se kun päreestä tehtiin pivollinen pieniä
puikkoja, kukin omalla merkinnöllänsä, ja niistä sitten arpasanat
luettua ulos otettiin yksi, jonka merkinnöstä päätös arvattiin. Eri
tapa myös päivänkukkasesta arpominen, kun siitä nyäistiin toinen
toisensa perästä pari, kolme tahi useampaa kukkalehteä, kukin lehti
eri merkinnöllä, jotka merkinnöt samassa järjestyksessä annettiin
seuraavillenki yhtä monelle lehdelle ja niin niitäki seuraaville aina
viimeiseen lehteen asti, jonka merkinnöstä päätettiin, mitenkä asian
kävisi.
Pohjolan emännän arpomisesta kerrotaan Kalevalan 18 runossa, vv.
561-584, sen siis taidamme siksensä heittää ja niin myös monet
muut myöhempiin aikain arpomiset, niinkuin sulatun tinan veteen
valamisesta, kahviporosta, viinan helmeistä j.n.e. Se vaan lopuksi
mainittakoon, että muinais-aikoina arpominen tavallisesti päätettiin
uhraamisella, erittäinki jos arpa lupasi hyvää.
Muutamat ovat arvelleet vanhoilla Suomalaisilla noitatrummunki
käytännössä olleen, mutta siitä asiasta vanhat runot eivät tiedä
mitään. Olisihan niin mainiosta arpomia-aseesta, kuin Lappalaisten
noitatrumpu oli, pitänyt jäämän jotain jälkiä, vaan kun niitä ei
tavata, jota vastoin muista arpomistavoista kylliksi kerrotaan, niin
melkeinpä siltä näyttää, kuin olisi se hoku, että Suomalaisetki
ennen vanhaan viljelivät noita-trumpua tullut siitä, kun luultiin
heitä, niinkuin monessa muussa taikauksessa vetivät Lappalaisille
vertoja, ei noitatrummunkaan suhteen huonompia olleen. Semmoiset
paikkain nimet, kuin esimerk. _Koutaniemi_ Paltamon pitäjässä, jossa
noitatrummun lappalainen nimi _govdes l. gobdas_ kuvailee, eivät
kuitenkaan voi mitään parempaa selitystä asiassa antaa.
Sairaiden parantaminen, tautien ja kipujen poistaminen, johon työhön
loitsijoita enimmiten tarvittiin, tapahtui parhaiten kylpysaunassa,
joka sitä varten lämmitettiin niin salaa kuin mahdollista oli,
ett'eivät kateet ja muut pahan suovat saisi tietoa ja tulisi
työtä pilaamaan. Lämmityspuiksi olivat ukon ilman särkemät ja
aallon rannalle ajamat puut parhaita; synnytystuskia varten piti
ne pilkkoa riihen perimmäisestä parresta, lemmen nostossa puista,
jotka ikäänkuin humalanvarsi seipään ympäri olivat toinen toiseensa
kierustainneet ja takeltuneet. Kylpyvesi noudettiin pohjaiseen
päin juoksevasta joesta tahi purosta ja erittäinki, jos koskea
oli lähellä, siinä syntyvistä soreista ja kuplaimista; kelpasipa
hyvän luonto-lähteenki vesi toisinansa, kun vaan tipahutettiin
kolme kertaa, vähä kullaki erällä, takaisin tahi vuoltiin kultaa
taikka hopeata ottopaikkaan, jota sanottiin veden ostamiseksi.
Myös pesuveteen, missä sitä tarvittiin, vuoltiin välistä kultaa
tahi hopeata, niin erittäinki äsken syntyneen lapsen pesuun, jotta
siitä kasvaisi lempeäluonteinen ihminen, jota varten toiset pitivät
mehiläispesää veteen pantuna vielä tehokkaampana. Kylpyvastaksi
otettiin kolmen (tahi yhdeksän) verotalon maalta kolmioksaisia
koivun varpuja, joita sanottiin _kirovarvuiksi_, ja lempeä tytöille
loitsiessa tehtiin vasta erittäin kolmella (kolmen) tienhaaralla
kasvaneista varvuista ja vastan sisälle pantiin kolme pohjoispuolelle
puuta kasvanutta puun kopraa (vesatukkua puun juurella).
Nämät valmistustyöt asianomaisilla ja muutoin hyvin salaisesti
tehtyänsä, alkoi loitsija varsinaisen toimituksensa. Sitä varten
saunaan tultuansa hän vastallansa aluksi pyhki saunan lavon, seinät
ja la'en ja manasi kovasti kaikki kateet ja pahansuovat pakenemaan.
Muutamat jo silloin, toiset vasta myöhemmin, ottivat luontonsa
karastamiseksi veitsen tahi muun teräraudan, jota puraisivat kolmesti
ja varustuivat kolmella pintapäreellä ja kolmella lastun pirsteellä
saunan kynnyksestä loitsusanoja lukeaksensa, jota tekivät, ensin
hiljaisemmalla mutinalla lukien veden, tulen ja löylyn sanat ja
sitten sairasta kylvettämään, sivelemään, hieromaan, mittelemään ja
mikä milläki tavalla muokkaamaan ja puoskaroimaan, ruvettua kovalla
ja korkealla äänellä väliin sylkäistä tupsahuttaen ja hampaitansa
yhteen hivoen, väliin jalkaansa maahan polkien tahi ylös hypähtäen
ja ruumistansa sinne tänne mutkistellen kuin raivossaan oleva
vimmastunut, väliin keskeyttäen lukunsa syvillä huokauksilla ja
ääntämällä "hoh, hoh tahi öh, öh, öh, anna hengellisen huokua!"
Loitsijan piti tavalla tahi toisella saada luontonsa nousemaan,
innostumaan ja karastumaan niinkuin se hänellä lukunsa alla nousiki
ja innostui, jos ei ennen niin haltioihin saatto- ja seuraavissa
sanoissa, jotka hän äänsi niin raivosasti, että sairas kyllä
säikähtyi. Semmoista säikähyttämistä eli luonnon liikuttamista
loitsijat tarkottivatki, kun pitivät sitä hyvänä apukeinona työnsä
menestymiseen, milt'ei yhtä tärkeänä, kuin sairaan täydellistä
luottamusta heidän taitoonsa ja voimaansa.
Missä järjestyksessä loitsija taikasanojansa luki, on vaikea sanoa,
sillä, jos jotain järjestystä laisinkaan oli, se ei kaikilla
ollut yhtäläinen. Jos jotain haavaa sairaassa oli, niin ainaki
löylyn sanat luettiin kohta estämiseksi, ett'ei löyly niihin
menisi, ja sitten, jos ei jo sitä ennenki, perustus-, varomus- ja
kateensanat, niiden jälkeen, jos vika oli tuttua laatua, niinkuin
esimerk. tulen, pakkasen, pistoksen, ähkyn, riiden, maahisen, koin,
hammasmadon saattamissa vaivoissa, käärmeen ja muiden elävien
vahingoittamissa, raudan, kivien ja puiden loukkaamissa, tuli niiden
synnyt luettavaksi, mutta, kun syntyä ei tietty, alkuperäisyys
tiedusteltavaksi. Siitä edelleen luettiin epäjärjestyksessä, kuin
kuki muisti ja katsoi tarpeelliseksi, rukous- ja päästösanoja, työnsä
korjaus-, vihotus-, luovutus-ja muita sivuilla 20-55 tavattavia
sanoja. Työnsä päätteeksi moni loitsija myöhempinä aikoina luki
Herran siunauksen ja seotti lukuunsa muitaki kristinopin lauseita ja
nimiä, isämeidän rukouksen, neitsy Maarian, Jortaninjoen, joista ei
kuitenkaan runon ijän vuoksi voi muuta päättää, kuin että lisäykset
ovat paavin-opin aikana entisiin pakanallisiin runoihin liittyneet.
Sairasta kyllin kylvetettyänsä ja muokattuansa loitsija leikkasi
vastan pieniksi palasiksi ja kätki ne laattian alle. Sitten saunasta
lähdettyänsä löi ruoskalla kolme kertaa maata ristin, miksi hyväksi,
en tiedä.
Viat ja taudit loitsijain tiedosta olivat kahta eri laatua:
_jumalan-taudit ja panentataudit_. Jumalan tauteja olivat ne, jotka
kohtasivat vanhoja, ikäloppuja taikka joista ilmanki jo edeltä päin
voitiin päättää, että olivat kuolettavaisia. Panentataudit, joita
myös rikkeiksi eli poikenluomiksi nimitettiin, olivat vihamiesten,
kateiden ja muiden pahansuopain hankkimia noitain ja velhoin avulla
taikka soista, maista, metsistä, kalmistoista, hetteistä, vesistä,
ilmasta, tuulesta ja muista paikoista niissä elustavain haltiain
laittamia, vrt. s. 11-14 ja 322-328. Semmoisia loitsijain mielestä
useammat taudit olivatki ja niitä he kyllä kerskasivat parantaa
voivansa. Jos parannusta ei kuitenkaan tullut, niin syynä siihen
oli joko se, että tauti vastoin heidän edellistä luuloansa oli
jumalantauti taikka että sairaalla oli vastustajana joku väkevä
vihamies, joka johonki erinäiseen paikkaan kätketyillä kalmanluilla,
kidutuspihdeillä taikka muilla noituuskoneilla oli hänen terveytensä
rikkonut, ja jotka välttämättömästi olisi löydettävät ja hävitettävät
tahi niiden laittajata itseänsä varten muuanne muutettavat.
Loitsulukujen ja muiden edellä mainittuin toimitusten ohessa
oli loitsijoilla myös joitakuita lääkkeen tapaisia sekä sisään
annettaviksi että ulkopuolisiksi voiteiksi. Semmoisina muutamat
heistä eri tarpeissa viljelivät vettä, lunta, jäätä, maitoa,
mettä, pihkarasvoja, suoloja, voita, saipuata, kalanrasvaa, elävää
hopeata ja muita aineita, joiden kaikkien, niin sisällisten kuin
ulkopuolistenki, piti olla _luetut eli katsotut_ s.o. loitsusanoilla
voimistetut, jos vaan tahdottiin jotaki vaikuttamaan. Luetuita
suoloja eli _lukusuoloja_ yksinänsä käytettiin pistoksiin ja
moninaisiin muihin tauteihin sekä syötäväksi että ulkovoiteeksi. Se
vielä sitäki enemmin lisäsi lääketten voimaa, jos oli ukontalttaa,
josta muruja vuoltiin niiden sekaan. Niin sanovat myös luetun
eli katsotun leipäpalanki syötynä parantavan monta sairautta.
Lääkkeihin ja voiteihin katsojan eli lukijan piti toimittaa se työnsä
kotalieden, tuvan hiiluksen tahi muun tulisijan lähellä taikka
lakeisen alla tuvassa; tehosa oli myös saunan löylyssä lukeminen.
Muutamat panivat kirveen lukemisen ajaksi jalkainsa alle. Lääketten
ja voidetten lukemalla voimistamista pidettiin niin tärkeänä, että
vielä nytkin Venäjän Karjalassa tämän kirjottajalta kysyttiin
apteikin lääkkeistä, jos jo olivat katsotut (luetut).
Luultavasti viljeltiin myös muitaki lääkkeitä loitsulukuin
apukeinona. Ainaki osottaa monen kasvin nimi, niinkuin _ajosheinä,
alvejuuri, hammasruoho, hökäheinä, keuhkolehti, koisonpuu,
leiniruoho, pistosheinä, ramparuoho, riidenmarja, riisiheinä,
ruttojuuri, vatsaruoho, yskäheinä_ ja monet monituiset muut, että
niitä on lääkkeiksi käytetty, vaan kukapa muu niitä vanhoina aikoina
olisi käyttänyt, kuin esivanhempaimme ainoat lääkärit, loitsijat ja
tietäjät?
Lisäksi siihen, mitä jo on sanottu vikojen ja tautien loitsimisesta,
tulee mainita, että loitsijain siinä työssä oli paljo muitaki
taikatemppuja vaariin otettava [kansakoulun opettaja Laitisen
antamien ja muilta saatuin tietojen mukaan], jotka ei kuitenkaan
kaikilla olleet yhtäläiset.
_Hammastaudissa_ otettiin hampaan kaivimeksi säystä eli pirste
kirkon kynnyksestä tahi kirkkotarhassa kasvavan pujoheinän juuresta,
jolla kaivettiin hammasta verille asti, jonka tehtyä kaivin vietiin
entiseen paikkaansa. Myös koiran kulmahammasta pidettiin hyvänä
hampaan kaivin-aseena. Se veri, mikä hampaasta oli saatu tihkumaan,
koottiin sitä varten vesihakoon (liekoon) tahi uhripuuhun, johon
karhun pääkallo oli kiinnitetty, tehtyyn reikään ja lyötiin siihen
pihlajaisella tapilla lujasti kiinni hammas taudin sanoja luettaissa.
Kuuluu sekin auttaneen, kun otettiin kolmesta yksinäisen pihlajan
oksasta puikko kustaki, niillä kaivettiin hampaan juurta että veri
läksi, ja puikot sitten naulattiin seinään tahi puuhun tehtyyn
reikään loitsusanat luettaissa.
_Keltataudissa_ piti syötämän keltasirkkunen, niin parani.
_Kaulakupua eli kaulapahkaa, kupukaulaa_ loitsijat painelivat
vasemman käden nimettömällä sormella kupusanoja lukiessaan.
_Kohtauksissa, ammuksissa_ ja muissa äkillisissä taudin puuskissa
mittaeltiin vaaksalla sairasta ristin vasemman jalan isonvarpaan
päästä oikean käden keskisormen päähän ja samoin oikean jalan isosta
varpaasta vasemman käden keskisormeen. Jos pituus oli yhtäläinen,
niin ei ollutkaan kohtaus, vaan muu tauti, mutta pituuden erotessa
varmaan oli kohtaus, joka luovutus-, manaus-, uhka- ja muilla
sanoilla pakoteltiin väistymään. Hevosen ammuksissa likistettiin
sieramia yhteen, että hevonen päristäisi. Pistettiin sitten tupakkaa
sieramiin ja saatettiin taas päristämään. Se työ piti tehtämän sillä
paikalla, jolla hevosta oli ampunut.
_Korvansärkyä_ parantaissa pantiin elävää hopeata korvaan ja pieni
pumpulinen tahi villainen tukko sen päälle. Jos korvaa oli siksi
särkenyt, että ryökää tuli suuhun, niin elävä hopeaki meni suuhun,
muuten se nousi tukkoon.
_Kulkurokossa_ voideltiin rokkoja viinalla.
_Kovissa kuoleman tuskissa_ kierrettiin sairasta virsikirjalla
kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää. Sanotaan senki helpottaneen
tuskia, jos heitti kissan kuolevan rinnoille.
_Kuumetaudissa_ piti sairaan juoman vettä pohjoseen pain juoksevasta
virrasta, joesta tahi purosta.
_Käärmeen puremia_ parantaissa otettiin elävä sammakko tahi kala,
raapaistiin siitä paikasta, mihin käärme oli puraisnut, vähä verta,
joka pantiin sammakon tahi kalan suuhun. Vähän aikaa sitten niillä
purema-paikkaa likisteltyä ja pideltyä ne elävinä vietiin veteen.
Toiset nylkivät käärmeen, jonka talilla sitten voitelivat haavaa
ja sitoivat nyljetystä käärmeestä puraisemalla otetun lihapalasen
sen päälle. Hyvänä voiteena pidettiin myös suolatonta voita, johon
käärmeensanat oli luettu. Kynsilaukkaa nautittiin sisällisesti. --
Muutamat loitsijat mahdistansa kerskaten sanoivat sen ei liioin
voivan käärmeen puremaa parantaa, joka ei osanne yhdeksällä eri
lailla käärmeensanoja lukea.
_Lasten levottomuutta ja yön-itkua_, jos oli helpompaa laatua,
poistettiin sillä, että kierrettiin lasta kirveellä kolme kertaa,
jonka jälkeen kirves pantiin lapsen pään alaisen alle. Jos siitä
ei ollut apua, pantiin lapsi käsikiven päälle, toisella kädellä
pidettiin siinä, toisella pyöritettiin kiveä. Sill'aikaa joku
toinen kävi kolmesti huoneen ympäri ja kysyi joka kerta ovelta:
"mitä jauhat?" johon pyörittäjä vastasi: "Jauhan yön itkettäjäistä,
päivän valvotteliaista, maalta rauhan raastajaista, tai vahan
tavottajaista." Samalla tavalla lapsi autetaan kierosilmäiseksi
tulemasta, mutta silloin pyörittäjän tulee vastata: "Jauhan päätä
pyörivätä, silmiä läpäjäviä."
Jos lapsi oli kovemmin sairas, lämmitettiin sauna ja kylpyveteen
pantiin ruskea sammakko, jonka selkään vasemman käden nimettömän
sormen kynnellä oli piirustettu viisikanta. Jos sammakkoa ei saatu,
pantiin joku mynttiraha sen sijasta. Sitten lasta kylvettäissä
loitsija luki kateen-, suutelus- ja muita sanoja, niiden ohessa
näinki: Jos olet suilla suuittuna tahi saatettu sanoilla,
pahasilmäisten panoilla, katehisten katseloilla, nyt mä karsin, nyt
mä katkon, pulmasäkit puhki ratkon." Sitä jonkun ajan tehtyä ja
useampia kertoja sormiensa välitse sylkäistyä loitsija pisti kaksi
vasemman kätensä sormea lapsen suuhun ja nosti kitalakea ylöspäin.
Sitä tehdessä joku toinen loitsijan kanssa yksissä puuhissa oleva
kulki kolme kertaa ympäri saunan ja kysyi joka kerralla oven raosta:
"mitä teet?" joihin kysymyksiin loitsija vastasi: "Nostan yön
itkettäjäistä, päätä pyörimättömäksi, aivoja asettumahan." Lopulta
vietiin vasta ja kylvetysvesi sammakkoineen, rahoineen ja viskattiin
tielle lausuen: "ahavalle liiat linnut (lennot), tuulille pahat
pakinat!" Jos korppia, variksia tahi harakoita kohta jälkeen lensi
niiden luo, oli se hyvä merkki lapsen pikaisesta paranemisesta.
_Maahisen_ poistamiseksi loitsija leikkasi kolme pientä turvetta
maasta, sylkäisi kolmesti jokaiselle, joilla sitten hieroi ja
paineli maahisen tarttumia paikkoja. Sen tehtyä sylki taas kolmesti
jokaiselle, pisti ne entiseen paikkaansa maahan ja painoi vasemmalla
kantapäällänsä kiinni. Päätökseksi sekä loitsija että loitsittu vielä
sylkäisi kolme kertaa itsekunki päälle.
Toiset loitsijat kaivoivat tuntemattoman sepän tekemällä veitsellä
maasta multaa, jolla yhdeksän kertaa painelivat maahista loitsusanoja
lukiessa, veivät sitten mullan entiseen paikkaansa ja painoivat
vasemmalla kantapaälläan kolme kertaa maahan.
Tulimaahista eli tulenlentoa loitsiessa loitsija otti tuohiropeesen
hehkuvia hiiliä ja rupesi niitä pohtamaan muutetun huoneen kynnyksen
yli. Jonkun toisen piti silloin kolmesti kysymän häneltä: "mitä
seulot?" johon hän joka kerralla vastasi: "tulta ja tulenlentoa."
_Metsännenää_ eli vammaa, joka luultiin metsästä, Metsähiiden
juonista, lähisestä karhun pesästä tahi muista sattumista ruumiisen
tarttuneen, hierottiin lepänvarvuilla ja viholaispesällä, manattiin
sitten kotiinsa metsään palajamaan.
_Nikassa_ piti kertaakaan välillä hengittämättä kolme kertaa
perätysten lukea: mene nikka niineen, nikka toinen tuoheen, kolmas
koivuun, neljäs neiteen, viies viitaan, kuues kuuseen, seitsemäs
seipääsen, kaheksas kannolle, yheksäs uunin päälle, niin nikka lähti.
_Niukahus- eli hivellysviassa_ sovitettiin jäsen sijoilleen ja
sidottiin sitten kolme tahi neljä korttelia pitkällä pesemättömällä
villaisella langalla, n.k. _niukahuslangalla_. Sidottaissa luettiin
niukahussanat yhdeksän, vähintäki kolme kertaa ja manattiin
niukahusta lähtemään muilla ja näilläki sanoilla: "lähe tauti,
luovu tauti, kolmen karvan koittumalla, solmun yheksän uhalla!"
Niukahuslanka valmistettiin etusimmasti torstai-iltana sillä tavoin,
että kolmesti muutetun huoneen kynnyksellä tahi kota-lieden ääressä
niukahussanoja lukiessa yhteenpunottiin kolme eriväristä, punaista,
sinistä ja valkeata villaista lankaa, joka sitten, kun siihen vielä
seljän takana oli tehty yhdeksän solmua, käärittiin paperiin, ettei
tuuli pääsisi sen voimaa haihduttamaan. Jos sinistä lankaa ei ollut,
kelpasi mustaki.
_Paisetta tahi ajosta_ loitsiessa kierrettiin sitä kolmesti
vastapäivää vasemman käden nimettömällä sormella tahi saunan
kiukaasta otetulla pienellä kivellä, joka sitten vietiin ja
sovitettiin entiseen paikkaansa kiukaassa. Toiseen tapaan otettiin
muutetun huoneen seinästä tervas-oksa, jota oksaa sitten ja
paisetta vuorottaan painettiin vasemman käden nimettömällä sormella
paiseensanoja lukiessa. Taikka myös painettiin paisetta käärmeen
keräjäkivellä tahi päivän näkemättömillä kalmanluilla tahi vasaralla,
jolla oli yhdeksän, vähintäki kolme ruumiin kirstua naulattu.
Muutamat voitelivat paisetta ennen käen kukkumista tapetun käärmeen
rasvalla ja antoivat perintöhopean kaapetta sisään otettavaksi.
Paiseen sydän, kun se ulos saatiin, pantiin hyvännäköisen kepin
halaistuun päähän ja keppi vietiin sitten ja heitettiin kulkutielle,
että joku kulkija sen siitä ottaisi ja veisi paiseen muassansa.
_Paleltuman_ vioissa otettiin hevosen jäätynyttä kusta, jota
keitettynä ja siivittynä käytettiin niille voiteeksi.
_Pistostaudin_ lääkkeeksi loitsija leikkasi keritsimillä,
pistospaikan kohdalta pienen veritilkun, poltti sen kolmella
pintapäreellä tuhkaksi, seotti tuhkan sitä ennen torstai-iltana tahi
sunnuntai-aamuna siunattuun eli luettuun veteen, jota sitten valoi
kolme kertaa saunan kiukaan läpi, vähä kullaki erällä, kävi sitten
palava tuliroihu kädessä ja pistoksen lukua lukien kahdesti myötä- ja
kerran vastapäivää ympäri kupin, jossa tuhkalive oli, valeli
pistospaikkaa sillä, jonka sairas sitä ennen oli suussansa pitänyt ja
antoi sitten lopuksi kaikki rikatki sairaan juotavaksi.
_Polttohaavain_ parantamiseksi loitsija viskasi elävää tulta vasemman
olkapäänsä ylitse (pohjoseenpäin), paineli vikapaikkaa pajasta
alaisimen vierestä otetulla karstalla, poltti joka puun lajia, joita
sen viottavan kuumuuden syntymiseksi oli palanut, ja seotti tuhkan
niistä veteen, joka siivittiin ja käytettiin vikapaikoille voiteeksi.
_Riisitautiin_ tehtiin voidetta koiran talista ja riisimarjoista.
Hyvä voide oli myös erään hyönteisen suustaan purkama keltainen
öljy, jota voideltiin riisitautisen lapsen vatsaan, rintaan ja
otsaan, jonka ohessa lasta välimmiten pestiin suokanerva- tahi
riisiheinävedessä.
_Rikkeissä_ loitsijat tavallisesti lukivat myös pistoksen syntysanat
muiden taikasanain lisäksi, niin erittäinki, jos arveltiin taudin
tuulennenästä tulleen.
_Silmäräähkässä eli -paskossa_, jota myös _ahmaloksi ja
silmä-pakanaksi_ sanotaan, sairas ensin kylvetettiin, sitten sen
silmät pestiin puuvatiin sitä varten otetussa lähdevedessä, jossa
oli liotettu vanhan vastan tyvilöitä. Sen tehtyä vesi viskattiin
pohjoseen päin ja sanottiin viskattaissa: "ota tuuli tuottamasi,
ahavainen antamasi!" Kirkko- tahi maantiellä olevan kuperan kiven
seljälle seisahtanutta sadevettä pitivät muutamat vielä tehokkaampana
kuin lähdevettä.
_Sivujen rohmautumisissa_ piti jonkun, jota käärme oli purrut,
käärmeen puremalla jalalla kolmesti polkea rohmaantunutta sivua
muutetun huoneen kynnyksellä.
_Sormikoin eli koison, närin_ vaivatessa tehtiin päreestä pikkarainen
huoneenmuotoinen, johon koi manattiin sormesta siirtymään, ja se
huone sitten sytytettiin ja poltettiin koineen päivineen. Voiteeksi
käytettiin vasken ruostetta, johon koin sanat luettiin.
_Suonenvedossa ja värviäisessä, elohiiressä_, piti sisään ottaa
pieniä murenia kolmesti muutetun (kolmannessa paikassa seisovan)
huoneen seinästä.
_Synnytystuskissa_ oli monia taikatemppua vaariin otettava. Milloin
loitsija terävä viikate kädessä kävi kolmesti vastapäivää ympäri
saunan, jossa lapsivaimo makasi, ja kosketteli viikatteellansa
seinää, milloin taas äkki arvaamatta murti jonkun kiven kiukaasta
alas, jotta synnyttäjä säikähtyisi, jota ilmanki hirveällä luvullansa
ja muilla vehkeillänsä koki toimeen saada.
_Syyhelmän_ voiteeksi piti yhteen seottaa yhdeksän eri lajia.
Pääaineet olivat suolaton voi, sian ihra, saipua, rikki, ruuti,
aluna, tupakan tuhka.
_Verenjuoksun_ seisattumiseksi haavasta tehtiin kolmanteen hirteen
maasta lukien reikä, johon verta salvattiin leppäisellä naulalla.
Myös siten ehkäistiin verenjuoksua, että painettiin mynttiraha
veren lähtöpaikkaan ja sen päälle pantiin kalannahkainen kalvo
veren sulkusanoja lukiessa. Jos juoksua ei saatu niillä keinoilla
tukkeutumaan, pantiin potilas vasta lämmitetyssä saunassa laattialle
tehtyyn vuoteesen maata, peitettiin vällyillä, joiden päälle loitsija
äkki arvaamatta karahutti lapiollisen tulen-hehkuvia hiiliä pesästä,
jotta poteva hyvin säikähtyisi, niin siitä tulen voimalla veri
seisahtuisi, vaikka haava olisi noita- tahi kiroraudanki saattama.
Sanotaan verenjuoksun myös siitäki lakanneen, jos potilaalle
sidottiin oikein puhtaan tytön kehräämää rihmaa vasemman käden
nimettömän sormen ympäri, mutta sitä varten eivät puhtaatkaan tytöt
mielellään ruvenneet rihmaa kehräämään, kun vaan suotta olisivat
pilkan-alaisiksi tulleet, jos veri ei siitäkään olisi ottanut
tyrehtyäksensä.
Muutamat loitsijat veren juoksua tukkiessaan ottivat vanhasta
lukosta ruostetta ja tomua, jotka sitten ynnä niihin juoksutetun
ja seotetun veren kanssa rautaisessa elukan kellossa, luottimessa
tahi valinkauhassa poltettiin karreksi ja pantiin haavaan. Toisinaan
loitsijat verihaavaa voidellessaan ja sitoessaan voitelivat ja
sitoivat myös haavantekiän kirveen, veitsen tahi muun teräkalun, joka
sai siteessä maata, kunnes haava parani. Mutta ilman kaikkia näitä
puuhia sanotaan loitsusanain yksinänsä luettuna oikein karaistulla
äänellä ja karstimielellä ehkäisneen verenjuoksun, jos onni muuten
oli myötämöillään.
_Umpijuoksussa_ eli veritaudissa, kun veri ei tullut haavasta, vaan
suusta, sieramista tahi muualta, tehtiin halaistusta haapaisesta
vesasta kolme koperoa, pantiin suoloja niihin, sidottiin toinen
toiseensa kiinni kolmella lepänvarvulla ja paahdettiin liesihiilustan
päällä niin paljon kuin taidettiin, ett'eivät suolat vaan lieteen
menneet. Ne niin paahdetut suolat sitten pantiin paloviinaan ja
syötettiin sairaalle.
_Vesitaudissa_ sanottiin sairaan saavan hyvän avun tulipalosta
otettuin hiilten syömisestä.
_Ähkyvaivan_ poistamiseksi otettiin yhdeksän pientä leivän palaista,
joihin luettiin ähkysanat yhdeksän kertaisesti ja jotka siten
voimistettuina syötettiin ähkyn vaivaamalle ihmiselle. Sen tehtyä
puhallettiin hänen oikeaan sierameensa ja sanottiin: "tuossa, ähky,
on sun henkes." Sitten puhallettiin myös vasempaan ja sanottiin:
"tuossa, ähky, on sun voimas." Siitä oli ähkyiselle hevosellenki
apua, muutamat sen lisäksi syöttivät sille hämähäkin kinaa eli
lukinverkkoa, otettu kolmannen laattian-alaisen hirren salvoimesta,
tuvan pöydänpäisestä nurkasta, ja toiset leikkasivat oikeasta etu- ja
vasemmasta takajalasta pienen lihasipaleen kummastaki suolan seassa
sisään annettaviksi.
Seuraavat varomis- ja muut taikakeinot, joita yksinkertaiset, typerät
ihmiset paikoin vieläki arvossa pitävät ja noudattelevat, lienevät
myös vanhoilta loitsijoilta perityt, jos niihin ei enää nykyaikoina
mitään loitsijan tointa ja apua kysytäkkään.
Noitia ja muita pahansuopia vastaan. Jos varotaan talossa käyvältä
noidalta tahi myrrysmieheltä jotaki pahaa, niin viskataan kauhalla
tahi piekalla hiiluksesta otettua tulista tuhkamujua hänen jälkeensä,
kun hän on lähtenyt. Se saattaa noitumansa pahan seuraamaan häntä
itseänsä. Samoin viskataan kolmesti tulista tuhkaa sen perästä,
jolta peljätään pahaa silmäystä. Se, joka varoo itseänsä noidutuksi,
ottakoon suoloja liinaiseen riepuun ja hierokoon niillä päänsä,
keskiruumiin ja jalat ympäri kiertäen kaksi kertaa myötä- ja
kolmannen vastapäivää niin, että hikeä lähtee suoloihin, ja jos
tietää, kuka noitui, vieköön suolat noidan kaivoon tahi semmoiseen
paikkaan, jossa se tulee avojaloin käymään.
Jos vaimo oli noitumisella miehestään vierotettu, piti miehen, jos
tahtoi häntä entiselleen saada, ottaa vaimonsa kenkään vettä, juoda
se ja sitten yli vasemman olkapäänsä viskata kenkä pois.
Jos riihi oli noiduttu, ett'ei puitaissa eli tapettaissa saatu
tavallista jyvämäärää, piti se elon sijasta ahtaa kuusen havuilla ja
ne tappaa, niin riihi korjautui.
Tuuliaispäähän, jossa arveltiin jonkun noidan tahi pahan hengen
lentävän, piti sylkeä kolme kertaa, niin se ei voinut mitään vahinkoa
saattaa. Muuten oli hyvä varjeluskeino noitia ja niiden saattamia
turmioita vastaan kääntää paitansa tahi turkkinsa ja sukkansa nurin,
varustaita teräksellä ja tulikivellä. Siihen, kellä oli ukontaltta
eli -nalkki taskussa, ei voineet mitkään noidan nuolet eikä muut
pahansuopain rikkeet pystyä.
Tarttumista vastaan. Kun joutui vieraassa saunassa kylpemään tahi
muuten vieraissa paikoissa pelkäsi jotain pahaa tarttuvan, piti
vasemmasta kainalosta haistaa omaa hikeänsä, sitten ei tarttunut
vaikka missä oleskeli. Ahmalon eli silmäräähkän tarttumista vastaan
piti kolmesti painaa silmiänsä vasemman käden nimettömällä sormella.
Keräjiin lähtiessä piti varustaita pienillä pyöreillä kivillä, joita
sanottiin käärmeen keräjäkiviksi, myös korpin- tahi kotkan-kivillä;
niin voitti asiansa, oli mikä tahansa. Käärmeen keräjäkivi, jota
kiitettiin hyväksi moneen muuhunki taikatoimeen, sanottiin olevan
pieni soikeanpyöreä, silonen kivi, jonka käärmeet keväällä jättivät
keräjäpaikkaansa.
Vieraasen paikkaan tahi vieraalle maalle tullessa piti, ennenkuin
astui jalkansa siihen, uhrata mynttiraha tahi muu mitalipalanen,
joka nakattiin maahan sanoessa: "terve maa, terve manner, tervehempi
tervehtäjä!" Samoin piti veteen lähtiessä sitä ennen veden haltialle
jotain uhriksi veteen panna.
Vilustumista vastaan kylmiltä tuulilta ja pakkaselta viskattiin
matkoille lähtiessä hehkuvia hiiliä pohjoseen päin. Lieneekö seki
jotain uhrintapaista tuulten ja pakkasen haltioin hyvittämiseksi
ollut.
Kuormat matkoilla varjeltiin varkailta kalmanluilla ja erittäinki
kuolleen pääkallolla kätkettynä kuorman alle. Ruis-aumain
säilymiseksi hiiriltä pantiin sen pohjaan kivi, jota hiirien
käskettiin kaluamaan. Huoneen vakuuttamiseksi tulipalosta oli
ukontaltta hyvä varjelus-ase, jonka avuksi muutamat kalkkisotkusta
kuvasivat ristin ulkopuoliseen seinään tulisijan kohdalle.
Karjan varjelemiseksi käärmeiltä piti elukoille antaa suoloja,
joihin oli käärmeensanat luettu kolmen- taikka vieläki paremmin
yhdeksänkertaisesti. Metsänpedoilta rauhottamiseksi piti elukat
voidella hylkeenrasvalla, jota myös karhun poistamiseksi laitumelta
ja halmeista piti siellä täällä tahria puihin ja halmemaiden
aitoihin, vieläpä niissä kasvaviin äärimmäisiin elo-korsiinki.
Karjan talvionneksi navetta syksyllä pestiin yhdeksällä lehtisellä
vastalla, sitten ammuttiin kolmesti läpi navetan ja pantiin elävää
hopeata, hampun siemeniä ja suoloja joka hinkaloon.
Kun ostoeläin ei tahtonut suostua uudessa paikassa pysymään,
mentiin sen vanhaan kotipaikkaan, otettiin kolmivitsaisesta aidasta
alimmainen vitsa, pantiin eläimen sarveen tahi päähän ja sanottiin:
"pyri tuon verran entiseen paikkaasi, minkä tuo vitsaski sarvessasi
(päässäsi, kaulassasi)!"
Laskiaisviikolla noidat ja velhot kävivät toisten taloin navetoissa,
sieltä maito-, voi-, villa- ja muuta karjan onnea itsellensä tahi
jollekulle toiselle muuttamaan, leikkelivät karvoja ja villoja,
vieläpä pieniä lihapalasiaki elukoista, joita luulivat onnen
seuraavan sinne, mihin niitä veivät. Pääsiäisaamuna puhalsivat
sarviin ja torviin, jotta koko siltä alalta, jossa torvi kuultiin,
maito-, voi- ja muu karjan onni siirtyisi siihen paikkaan, josta ääni
lähti. Juhanusyönä kävivät jyväonnea toisten pelloista ja halmeista
itsellensä tahi muille muuttamaan.
Erityiseksi maidon ja voin lisääjäksi laitettiin Paran kuva, pääksi
pantiin kerä, kalsu rangoksi, värttänät sääriksi. Kädet tehtiin
vääristä pajuista ja jalat koivun konkelosta. Mutta hyvä talon tonttu
ilmanki muita vehkeitä kantoi kaikenlaista tavaraa taloon.
Kun nuorikko tuli taloon, piti kynnykselle panna vihko, jossa oli
yhdeksän erilajista kasvia, ja hänen sen ylitse sisään astua.
Kovassa kotiin-ikävässä vieraalla maalla piti lähteä pari virstaa
kävelemään ja takaisin tultua rohkeasti yli kynnyksen astuttua sanoa:
"terve maa, terve mantu! * on minun isäni, * on minun emoni, * on oma
nimeni" (* * * merkitsevät kunki nimeä).
Lempeä vierottaissa eli naimisonnea ottaissa piti saada vasta, jolla
tyttö oli kylpenyt, ja kätkeä se sikolättiin. Lempeä nostaessa
pantiin kylvettämisen jälkeen tytölle kaulaan orihevosen länget ja
vaskikello, joka kolmessa ruumiin vedossa oli hevosen kaulassa ollut;
niin työnnettiin tyttö saunasta.
Kun vastasyntynyt lapsi ensikerran oli pesty, puettiin hän
harakka-paitaan s.o. liinaiseen riepuun, jonka keskelle oli leikattu
pään reikä. Siinä se sai kolme yötä olla, sitten paita vietiin
seipään päähän ja jätetiin harakkain hyväksi.
Kaadettu karhu tuotiin juhlallisesti kotiin ja sitten, kun karhun
peijaiset oli pidetty, saatettiin pääkallo ja kiinnitettiin
kunniallisesti johonki pitämyspuuhun. Peljättiin karhun haltian
suuttuvan ja pahoin kostavan, jos karhua ei kuoltuansaki kunnialla
kohdeltaisi.
Koiran lumomista varten piti olla varustettu kouran täydellä
päistäriä, jotka olivat otetut kolmen loukun alta. Kun sitten näki
koiran tahi kuuli haukkuvan, piti kolmannesta aidan raosta alta päin
lukea lumoussanat, viskata päistäret tuuleen ja sanoa: "niin on
hienot hampahasi, kuin on hienot kourassani." Aita ei saanut olla
mikä hyvänsä, vaan sen piti juosta kiinni johonki huoneesen siinä
talossa, jonka koira lumottiin.
Tulipaloa pysäyttäissä käytiin kolme kertaa valkean ympäri ja
luettiin tulen syntysanoja.
Kaalimatoa kuin myöski juuri- ja lehtimatoja poistaissa loitsija
kiersi paikan kolme kertaa, ensin myötäpäivää, sitten vastapäivää ja
viimeisen kerran taas myötäpäivää, mutta metsänpuolimaisessa sivussa
piti yksi kohta kiertämättä jättää veräjäksi, josta mato pääsisi
metsään loikomaan.
Ruostetta ohrasta poistivat samalla tapaa, kuin kaalimatoaki.
Ohrapeltoa kiertäessään leikkasivat sirpillä ruosteisia tähkiä ja
pieksivät niitä sitä varten otetulla kolmella lepänvarvulla. Tämä
työ oli tehtävä aamulla ennen einettä. Noin poistui punainen eli
rautaruoste. Valkeata ruostetta karkotettiin siten, että lasipalanen
kädessä kierrettiin kolme kertaa ohramaata, paikoin muillaki
keinoilla. Kun ohranpäät ensin valkenivat ja sitten mustuivat n.k.
syyspäiksi, otettiin kolme tähkää, sidottiin punaisella langalla
yhteen ja vietiin riihen parsille.
Varas saatiin seuraavalla tavalla varastamansa peruuttamaan.
Otettiin sen huoneen kynnyksestä, josta varastettu oli, ja
paikasta, missä varkaan viemä kappale oli ollut, kolme hienoa
pirstaletta kumpaisestaki, sidottiin yhteen punaisella langalla ja
vietiin hautausmaalle. Se luultavasti oli jotain uhrintapaista,
jolla keijuset kehotettiin varasta vaivaamaan ja pakottamaan
häntä varastamansa takaisin viemään. Toinen takaisin saattokeino
oli seuraava. Mentiin sunnuntaina saarnan-aikana kellotapuliin,
näpähytettiin vasemman käden nimettömällä sormella kolme kertaa
vanhimman tahi suurimman kellon laitaan ja sanottiin: "herätä kaikki
hautaan soittamasi kuolleet varkaan kimppuun!"
Hyvää kalastus-onnea varten oli onki tehtävä nuppineulasta, jota
kolmena sunnuntaina oli pidetty kirkon kynnyksellä.
Jos heitti kolme suolaraetta ahjoon, jossa rauta oli kuumenemassa,
niin voi sitä sitten tulikuumana vetää läpi kouransa, ett'ei
polttanut vähääkään, kun vaan sanoi: "ei rauta tulinen, tulisempi
minä olin jo ennen syntymätäni."
Juohtoväkeä loitsija kiersi kolmesti loitsusanoja lukiessansa. Sen
tehtyä ei tarvinnut mitään pahaa matkalla peljätä.
Kun kotiinsa manattu paha oli sinne tullut ja ruvennut nostajaansa
eli lähettäjäänsä vaivaamaan, niin sen saattama kipu, vihotus ja
ajettumus kohta alkoi masentua; samoin kävi, jos loitsija uhka-,
manaus- tahi muilla sanoilla ja keinoilla oli pahantekijän käärmeen,
koiran taikka muun elävän hengiltä saanut. Muutamat loitsijat
uhkasivat saattaa itse pahantekijänki paikalle tulemaan, jos vika
ilman ei paranisi.
Otollisin rukousten, kuin monen muunki taikatyön aika oli
torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna. Ukkoa ja muita rukoillessansa
loitsijat eivät kuitenkaan tarkottaneet muuta, kuin että tulisivat
johtamaan ja auttamaan heitä, sillä itse tekivät, mitä jumalaltansa
rukoilivat.
Uhraamasta ja muitaki taikatöitä tekemästä palatessansa loitsija ei
saanut taaksensa katsoa; se olisi koko työn mitättömäksi tehnyt.
Loitsijat ja erittäinki kuoharit työhön ruvetessansa lukivat aina
kateen sanat hyvin karaistulla mielellä pahain silmäntelijäin
pelvoksi, varsinki jos joku toinen oli tiettyvissä, joka myös
mielellään olisi tainnut työhön lähteä.
Sammatissa Maaliskuulla 1880.
E. L.
Yhteisiä sanoja.
1. Loitsian perustussanoja.
a.
Kuin silloin sanottanehen,
Miten tutkaeltanehen,
Kun aika tosin tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi?
Jo minä poloinen poika,
Jo olen joutunut johonki,
Näille töille työlähille,
Vallan töihin vaikeisin,
Puutteita purkamahan,
10 Päätteitä päästämäkän,
Rikkeitä riisumahan,
Vastuksia voittamahan.
Nyt minua tarvitahan,
Tarvitahan, vaaitahan,
Syvän synnyn tietäjäksi,
Ison pulman purkajaksi:
Ruvennenko, rohtinenko,
Tarttunenko, tohtinenko,
Käsin ruttohon ruveta,
20 Käsin käyä perkelehen,
Rumalaista rutjomahan,
Ponnetonta polkemahan?
En minä mitänä voine
Ilman armotta Jumalan,
Toimetta totisen Luojan;
Avun Luoja antakohon,
Avun Herra heittäköhön,
Avun suokohon Jumala,
Saatua minun sanani,
30 Käytyä minun käteni!
Jesuksen on suu sulava,
Suukseni sukeutukohon,
Jesuksen käpeä kieli,
Kielekseni kääntyköhön,
Jesuksen sopeat sormet,
Sopikohot sormikseni;
Mihin ei sanani saane,
Saakohot sanat Jumalan;
Kuhun ei kääntyne käteni,
40 Käyköhöt käet Jumalan;
Mihin ei sormeni sopine,
Sopikohon Luojan sormet;
Mihin ei henki höyrähtäne,
Herran henki höyrytköhön!
Toisin:
37. M. saanevi s.
39. K. e. käteni käyne,
K. kääntänen käteni,
43. Mihin henki höyrynevi.
b.
Armoa minä anelen,
Huojennusta huokaelen,
Ylähältä taivosesta,
Luota Luojan kaikkivallan,
Mistä armot annetahan,
Huojennusta hoivatahan,
Ovet armon auki käyvät,
Turvat tuttavat tulevat.
Herra hoivan heittäköhön,
10 Avun tuokohon Jumala,
Minun silmin nähtyäni,
Mielin arvaeltuani,
Suin sulin puheltuani,
Hengin huokaeltuani,
Käsin päälle käytyäni,
Sormin suoriteltuani!
Saakohon minun sanani
Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi lämminten lihojen,
20 Läpi suonten soljuvien,
Iho'on imento raukan,
Emon tuoman ruumihisen!
Toisin:
1-4. A. m. anoisin,
Hoivoa rukoeleisin,
Isoltani Jesukselta,
Emoltani Maarialta,
8. Merkit t. t.
15, 16. Kourin korjaeltuani,
S. suorusteltuani,
Peukaloin pieltyäni!
c.
Suutani sovittelen ma,
Säveltäni säätelen mä,
Kolmasti koan ovella,
Viiesti veräjän suulla.
Niin on lämpimät sanani,
Kuin on luotu saunan löyly,
Vesi viskattu viaton,
Läpi kuumista kivistä,
Kivistä kivuttomista,
10 Paasista pakottomista;
Suu mulla Jumalan luoma,
Kieli Jesuksen tekemä;
Minkä suustani sanelen,
Sen suusta sulan Jumalan,
Minkä kerron kielestäni,
Sen kielestä suuren Luojan,
Minkä parrasta pakisen,
Alta parran autuahan;
Jos on mulla suu sulava,
20 Sulavampi suu Jumalan,
Jos on kieleni käpeä,
Käpeämpi Luojan kieli,
Jos on kaunoinen käteni,
Käsi Herran kaunoisempi,
Jos väkeni voimallinen,
Väkevämpi Kaikkivallan.
Toisin:
11, 12. Suun on luonunna Jumala,
Herra hengen antanunna;
19, 20. J. o. m. s. suloinen,
Suloisempi s. J.
d.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla suuremmalla,
Maarian sulalla suulla,
Herran hengellä hyvällä,
Lämpöisellä läyhyttelen;
En liiku omin lihoini,
En väiky omin väkini,
Liikun Luojani lihoilla,
Väikyn väellä Kaikkivallan.
10 Minkä suustani puhunen,
Sen puhun Jumalan suusta,
Minkä kielestä keritän,
Kielen Jesuksen nenästä,
Minkä päästäni panelen,
Sen päästä parahan Luojan,
Min minä pesen ve'ellä,
Pesen Jesuksen verellä,
Huuhon Herran hurmehella.
Toisin:
1-5. E. p. omasta suusta, P. suusta puhtahasta,
Vaikutan valantehesta,
M. sulasta suusta, L. läiköttelen;
7-9. E. värky (värvi) o. v.
L. Jesuksen l.
Pyhän Hengen voiman kautta.
e.
Ei ole tässä nuorisossa,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa,
Tämän pulman purkajaista,
Tämän lastin laskiaista,
Kykkärän kerittäjäistä,
Nämät on kykkärät kyläiset,
Vaan ei vastukset kotoiset.
f.
Kun ei lie minussa miestä,
Niin panen parempiani,
Nostan maasta mannun eukot,
Hiekasta hevos-urohot,
Väekseni, voimakseni,
Tuekseni, turvakseni,
Tässä työssä työlähässä,
Tässä tuskassa kovassa.
Kun ei lie minussa miestä,
10 Ukon pojassa urosta,
Nouskohon norosta miehet,
Miekkamiehet liettehestä,
Kankahasta kalpamiehet,
Hevosväki hiekan alta,
Jok' on viikon maassa maannut,
Kauan lieossa levännyt,
Pojan ainoan avuksi,
Miehen kuulun kumppaliksi!
g.
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tämän päästön päästäjäistä,
Tämän rienan riisujaista,
Louhi, Pohjolan emäntä,
Tule päästöt päästämähän,
Nämät rienat riisumahan!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
10 Päivätär, pätevä neito,
Tule päästöt päästämähän,
Nämät pulmat purkamahan,
Kykkärät kerittämähän!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave kultainen, korea,
Tule päästöt päästämähän,
Rikkeitä riisumahan,
20 Kiehittämähän kiroja!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tule, Hiisi, Hiitolasta,
Jumaloista jukkaselkä,
Tämän jakson jaksajaksi,
Kauhean kaottajaksi!
Toisin:
23, 24. Onhan Hiittä Hiitolassa,
Jumalata taivahassa,
Otan Hiien Hiitolasta,
Tahi taivahan Jumalan,
h.
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tulkohon joku jumala
Kaikki päästöt päästämähän,
Kaikki pulmat purkamahan,
Kaikki jaksot jaksamahan,
Mennä suuren, mennä pienen,
Mennä pitkän perkelehen,
Syömästä, kaluamasta,
10 Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kaatamasta,
Tehtyä teloamasta!
i.
Kysyn Luojalta lupoa,
Kaikki vallalta varoa:
Ruvennenko, rohtinenko,
Tarttunenko, tohtinenko,
Tähän työhön työlähäsen,
Raatehesen raskahasen,
Saaessa sotahan surman,
Kera tau'in tappelohon,
Kiroja kehittämähän,
10 Päätteitä päästämähän.
Jos ei minussa miestä liene,
Ukon pojassa urosta,
Käsin ruttohon ruveta,
Käsin käyä tappelohon,
Saatan sanan Luojan luoksi,
Kirjan Jesuksen kätehen,
Pääni päällä taivosessa,
Joka pilviä pitävi,
Haitukoita hallitsevi,
20 Poutapilvissä asuvi,
Alla taivahan tasaisen;
Otan Luojan loitsimahan,
Jumalan puhelemahan,
Kaikkivallan katsomahan.
Toisin:
6. Raa'antahan raskahasen,
Asiahan ankarahan.
k.
Minä mies Jumalan luoma
Näitä töitä tehtäessä
Aina armolla Jumalan,
Toimella totisen Luojan,
Jos mulle tuho tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi,
Mistä mä anon apua,
Mistä huuan hoivausta,
Avukseni, armokseni,
10 Tuekseni, turvakseni,
Ett'en seikkoihin sekoisi,
Hätihini hämmentyisi?
Tuolta ma anon apua,
Tuolta huuan hoivahutan,
Pääni päältä toivosesta,
Isältäni, Luojaltani;
Otan ma kurelta kulkun,
Kajavalta kaulan pitkän,
Joutsenelta juorottimen,
20 Sääkseltä säveän äänen,
Jolla huuan huijahutan
Ylähälle pääni päälle.
Isäni, ikuinen Luoja,
Esivanhemman Jumala,
Avun mulle antakohon,
Turvan mulle tuottakohon,
Ett' ei mua syyttä syöä,
Eikä tau'itta tapeta,
Ei luvatta suuren Luojan,
30 Suomatta jalon Jumalan!
Tulkohon Jumalan turva,
Apu Herran astukohon,
Apu kuusta, auringosta,
Apu einetten emistä,
Turva luonnon tyttäristä,
Vara vaimoista pyhistä!
Toisin:
3, 4. Aina Herran armon kautta,
Voimalla isän Jumalan,
6. H. hämmentävi,
9. A. ainokseni,
15, 16. Isältäni Jesukselta,
Emoltani Maarialta,
30. Ilman suomatta J.
31. T. J. tunti (Isältä turva),
Jumalasta turva tullos,
35. T. onnen t.
l.
Minä mies vähäväkinen,
Uros heikkohengellinen
Puhun torven taivoselle,
Pillin pilvien lomatse;
Huutelen hätäisen äänen,
Panen äänen pakkoisen,
Läpi maan, läpi manuen,
Läpi taivahan tasaisen,
Josta armot auki käyvät,
10 Rikki vieryvät veräjät.
Tuhat tuttua tulevi,
Sata Herran sankaria,
Ylähältä taivosesta,
Alahalta maaemästä,
Väeksi vähän urohon,
Miehen pienen miehuueksi,
Näissä töissä työlähissä,
Asioissa ainoisissa.
Toisin:
2. U. heikkohartioinen,
U. aivan unteloinen,
Huovisheikkoinen hipiä,
4. P. p. lomahan;
7. L. m., l. manalan,
2. Varomussanoja.
a.
Missä mies varoeleime,
Uros tuima turveleime?
Tuossa mies varoeleime,
Uros tuima turveleime,
Oven suussa, orren alla,
Pirtin pihtipuolisessa,
Pihalla kujosen suussa,
Veräjissä viimeisissä.
Siinä mies varoeleime
10 Vaimollisesta väestä;
Ei ole ne varat väkevät,
Eikä turvat luotettavat,
Niinp' on tuima turveleime,
Vaivainen varoeleime,
Urohoisesta väestä;
Vaatitseime varvikossa,
Vitsikossa viititseime,
Tien kahen jakaimessa,
Sinisen kiven selässä,
20 Heiluvilla hettehillä,
Läikkyvillä lähtehillä,
Kosken kopruilla kovilla,
Ve'en vankan vääntehessä.
Siinä mies varoeleime,
Uros tuima turveleime,
Rautapaitahan paneime,
Teräksihin tietteleime,
Vaskisukkihin su'ime,
Vaskivöihin valmistaime,
30 Veen varalle, maan varalle,
Tulen, valkean varalle,
Kiven kirjavan varalle,
Taivahisen tahkoloille.
Rauta on lakki, rautatakki,
Rautahattu hartioilla,
Rautakin tahat käessä,
Rautasaappahat jalassa,
Joilla astun Hiien maita,
Maita Lemmon leyhyttelen,
40 Ett' ei pysty noian nuolet,
Eikä velhon veitsirauat,
Ei asehet ampumiehen,
Eikä tietäjän teräkset.
Toisin:
8. Selkäaitojen raossa.
22, 23. Koskiveellä kuohuvalla,
Kosken kuohuvan kivillä
26. Panupaitahan p.
b.
Millä nyt raatoni rakennan,
Varustelen vartaloni?
Raaon raualla rakennan,
Teräksillä telkittelen,
Hyöteleime, vyötteleime,
Rautapaitoihin paneime,
Teräsvöihin telkitäime,
Vai ilman varotteleime
Korvalla tulisen kosken,
10 Pyhän virran pyörtehellä.
Mies on lustuissa lujempi,
Rautapaiassa parempi,
Teräsvöissä tenhosampi,
Jott' ei huoli huonommista,
Hätäile hyviäkänä;
Suet saapi suitset suuhun,
Karhut rautakahlehisin,
Itse on suurinna sutena,
Karhu kahta kauheampi,
20 Noilla noitien tiloilla,
Tietomiesten tienohilla.
Kyllä mä mokomat noiat
Apan kolme kulkkuhuni,
Kainalohoni kaheksan,
Yheksän olan ylitse;
Laulan ma mokomat noiat
Suin sytehen, päin savehen,
Kypenihin kyynäsvarsin,
Koprin kuumihin poroihin.
Toisin:
7. Teräsvöillä teenteleime,
Vöillä vaski vyötteleime,
Lustusihin luotteleime,
Lustuloihin lukkeleime,
11. Lustusiss' on mies lujempi,
Lastoissa (lustehissa) m. l.
13. Vaskivöissä valmihimpi,
Vöiss' on vaski vyölähämpi,
c.
Isoni tulinen turkki
Tulisiksi turvikseni,
Emoni panuinen paita
Panuisiksi paioikseni
Tuonelasta tuotakohon,
Päälleni puettakohon,
Jott' ei pysty noian nuolet,
Eikä ampujan asehet!
Kun ei tuosta kyllin liene,
10 Ukon voima taivahasta,
Maasta maan emosen voima,
Väki vanhan Väinämöisen,
Avukseni, armokseni,
Väekseni, voimakseni,
Ett' ei tartu pirun piilit,
Pirun piilit, noian nuolet!
d.
Noitia on joka noronen,
Velhoja joka veräjä,
Joka aita arpojia,
Joka tiehyt tietäjiä,
Vaan en huoline hätäillä,
En varsin varannekana:
Keritsen kiveltä villat,
Takut talven maannehelta,
Katkon karvat kalliolta,
10 Somerolta jouhet suoron,
Teen tuosta varahamosen,
Jonka alla yöt asunen,
Päivät päällä teutaroinen,
Ett' ei noita kyllin söisi,
Velho viljalta vitaisi.
Kun ei tuosta kyllin liene,
Kytken kyitä kymmenkunnan,
Satuloin sa'an matoja,
Sivullani siirtymähän,
20 Lasken karhun kahlehista,
Suen suitsista lähetän,
Eessäni samoamahan,
Jälissäni juoksemahan,
Syömähän kylän kiroja,
Katehia kaatamahan,
Noitia joka norolta,
Velhoja joka vesiltä,
Joka tieltä tietäjiä,
Katehia kaikin paikoin.
Toisin:
20, 21. Karhun rautaisen rakennan,
Suen vaskisen varoan,
21. Karhun rautakarvaisenki,
23. Jälestäni j.
e.
Impi pilvestä pirahti,
Pyhä piika taivahasta,
Istahtihe itkemähän
Matoiselle mättähälle.
Siinä istui sekä itki;
Juoksevi jokea kolme
Yhen immen kyynelistä,
Yks' on vettä, toinen mettä,
Kolmas on tulinen koski,
10 Koskessa tulinen luoto,
Luo'ossa tulinen koivu,
Koivussa tulinen kotka,
Nenä on kuin noian nokka,
Kynnet viisi viikatetta
Noian nuolta noutamahan,
Väkeviä voittamahan,
Tietäjiä tempomahan,
Katehia kaitsemahan,
Ett' ei pysty noian nuolet,
20 Noian nuolet, veitsiverhot,
Tietäjän terävät rauat.
Mi on noitia noroilla,
Nuolihinsa noivukohot,
Verhottajat veitsihinsä,
Tietäjät teräksihinsä,
Väkihinsä muut väkevät!
Toisin:
15. N. n. nostamahan,
f.
Jos minä yritän yksin,
Yheksän yrittäköhön,
Jos minä kavahan kaksin,
Kaheksan kavahtakohon,
Minun pojan puolestani,
Yksinäisen ympärille;
Nouskohon sukuni suuri
Kuin on vankka vaaran paltta,
Heimokuntani heleä
10 Kuin on pitkä pilven ranta,
Siireheni seisomahan,
Vieressä vaeltamahan,
Vasten vastuksen väkeä,
Kohin paikkoja kovia!
Toisin:
7. Nostan ma s. suuren
9. H. herätän
Heti heimoni herätän
g.
Ken mua kovin kokevi,
Se jo konnoa kokevi,
Riiviöä reistoavi,
Elikkä emäpirua,
Emähiittä hiioavi.
Ken mua kovin kokevi
Urohoisesta väestä,
Miehisestä joukkiosta,
Kokekohon koiriansa,
10 Pilatkohon pentujansa;
Ken mua kovin kokevi
Vaimoisestaki väestä,
Naisten naarojen seasta,
Kokekohon kohtuansa,
Varokohon vatsoansa!
Toisin:
10. P. pyssyjänsä;
h.
Josp' on noiat nosteleikse,
Tietäjät ylenteleikse,
On mulla kotona koira,
Musta koira, rautarakki,
Selin seinähän siottu,
Rinnoin ristirahvasehen;
Se nyt tänne täytyköhön
Syömähän kylän kiroja,
Kylän noiat nokkimahan,
10 Äkähiset appamahan!
Kun ei siitä kyllin liene,
Tulkohon merestä miehet,
Umpilammista urohot,
Avukseni, ainokseni,
Vihollisten voittajaksi,
Katehien kaatajaksi;
Saakohon sata urosta,
Tuhat miestä miekkoinensa,
Suurilta sotakeoilta,
20 Miesten tappotanterilta!
Vaan jos ei sitä totelle,
Tuhat mull' on tuttuani,
Sata Herran sankaria,
Ylähällä taivosessa,
Ne tuopi tulisen miekan
Parahalta paimenelta
Käteheni oikeahan,
Jolla haitat hakkaelen,
Kaa'an maalliset katehet,
30 Ve'elliset velhot voitan.
i.
Luojan telta tenhollinen,
Maarian vakainen vaippa,
Turvakseni tuotakohon,
Päälleni puettakohon,
Ett' ei pysty noian nuolet,
Eikä tietäjän teräkset!
Kun noiat ylenteleikse,
Ylemmäksi huokoaime,
Pääni päälle taivosehen,
10 Tuolle taivahan ukolle,
Joka pilviä pitävi,
Hattaroita hallitsevi,
Puhki pilvien puhuvi,
Halki ilman haastelevi;
Kun noiat alenteleikse,
Alemmaksi huokaelen,
Maahan alle jalkojeni,
Maammolleni maaemähän.
k.
Kuinka kuulin, kuin sanoivat
Tässä maassa ollessani,
Ilmassa eläessäni
Ison entisen ajalla?
Noin ma kuulin, noin sanoivat:
Jumalani jukkeroinen,
Haltiani kekkeroinen
Aina autteli minua
Noien noitien seassa,
10 Tietäjien tienohilla,
Auttoi armokoprallansa,
Väkevällä voimallansa,
Kantoi miestä kaiken päivän,
Laski illalla lepohon.
Toisin:
1. K. k., k. sanoimma
12. V. vallallansa,
14. Heitti i. l.
3. Kateen sanoja,
a.
En tieä kaetta kaita,
En varata vastuksia,
Näissä töissä työlähissä,
Asioissa ankaroissa;
Kaitsekohon kain emäntä,
Varatkohon Väinämöinen!
Ken katehin katsonevi,
Silmin kieroin keksinevi,
Luonevi vihaisin luomin,
10 Vastuksin varustanevi,
Silmät verta vuotakohon,
Räämettä räpäjäköhön,
Tuonne helvetin tulehen,
Pahan vallan valkeahan;
Vesikarvat kasvakohot
Sille silmien sisähän,
Kirvesvarren vahvuiset,
Jousijäntehen pituiset,
Nekin verta vuotakohot
20 Pitkin, poikin poskiloita!
Ken ei katsone katehin,
Senpä Jesus siunatkohon
Simasilmin ollaksensa,
Mesimielin käyäksensä!
Toisin:
11, 12. S. voina vuotakohot,
Rasvana rapahtakohot,
Hyyhmänä hyräelköhöt,
Räntänä rävähtäköhöt,
12. Ränteä räpättäköhön,
17. Varstan v. paksuiset,
17, 18. Veitsenpään on p.
Pihtivarsien p.
b.
Ken katehin katsonevi,
Silmin väärin väännellevi,
Tahi suulla suuellevi,
Sanoilla sa'atellevi,
Hiien sitta silmillensä,
Hiien karsta kasvoillensa,
Suuhunsa tulinen tulppa,
Lemmon lukko leuvoillensa;
Suunsa sammaloitukohon,
10 Kielen kanta katketkohon,
Silmä juoskohon simana,
Toinen voina vuotakohon,
Tuonne tuimahan tulehen,
Hiien hiilihinkalohon,
Pää kiveksi kuivakohon,
Kalvo päälle kasvakohon!
Toisin:
13, 14. T. helvetin tulehen
Hiien töille esteheksi,
c.
Ken katehin katsonevi,
Kielin kehnoin keksinevi,
Ankehin ajatellevi,
Sanan harkan haastanevi,
Karsta silmähän katehen,
Noki noian sieramehen;
Hitto suuta sulkekohon,
Ja sanoja salvatkohon,
Leuvat liioin liikkumasta,
10 Hampahat hajoamasta!
Jos ei sitte siitä huoli,
On mulla tulinen veitsi
Tulisen tupen sisässä,
Tulisen sepän tekemä
Tulisessa ahjosessa,
Jolla sorran suuteliat,
Kaotan kaehtiani.
Toisin:
16, 17. J. s. suutelukset,
K. katehen luomat
d.
Ken se päälle katsonevi,
Viereltä tähystänevi,
Katsokoon metisin silmin,
Simaluomin luinailkohon!
Jospa katsovat katehet,
Kierosilmät keksinevät,
Risu silmät riipiköhön,
Oksa silmät ottakohon;
Kuiva kuusi kasvakohon,
10 Rautaoksa pensiköhön,
Rautaoksa, karkkulatva,
Katehen koan etehen,
Johon silmänsä sitovi,
Näkimensä näykkäjävi,
Jott' ei pääse päästämättä,
Selviä selittämättä,
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana!
Toisin:
11. Kuiva kuusi, latva raaka,
K. k. karsilatva,
12. E. k. ovelle,
13. J. s. sipuvi (sokaavi),
14. N. näkkäjävi (näppäjävi),
e.
Jospa katsovat katehet,
Kierosilmät siiristävät,
Ikkunoista irvistävät,
Pilkistelevät pihoilla,
Kujosilla kuuntelevat,
Aitovierin arvelevat,
Hiitolan verinen vaippa,
Hiien hursti hurmehinen,
Viien miehen kannettava,
10 Silmille siottakohon,
Korville kohettakohon,
Hiien hattu hartioille,
Ikkunoissa istujille,
Sillan päässä seisojille,
Kujan päässä kuurtajille,
Välillä väjystäjille,
Silmin siintämättömäksi,
Korvin kuulemattomaksi!
Toisin:
5. K. kuurtanevat,
6. Läpi aian katsonevat,
Aian raosta arvelevat,
7. H. v. viitta,
Panulan v. paita,
8. Tapiolan hurmehursti,
11. E. kohettukohon (kohottukohon),
Korvihin kumottakohon,
Lemmon kuotta korvillensa,
17, 18. Silmän katsoja siruiksi,
Päähyt ilman ikkunoiksi,
Suuhut taivahan navaksi!
f.
Ken katehin katsonevi,
Valehin valvattanevi,
Tahi kielin keksinevi,
Sa'atellevi sanoilla,
Suuhunsa omat sanansa,
Päähänsä omat panonsa,
Ajatukset alle vyönsä,
Koitukahat kohtuhunsa,
Vatsanansa vaipukahat,
10 Maatukahat maksoihinsa,
Pernoihinsa peittykähät,
Kiertykähät keuhkoihinsa,
Syämehen sykertykähät,
Olkahansa oikeahan,
Vasemehen kantapäähän!
Toisin:
6, 7. P. pahat kätensä,
A. itsehensä,
4. Kostosanoja.
a.
Ken mitä kehottelevi,
Kielen kullan keikuttavi,
Saakohot omat sanansa,
Vierköhöt omat vikansa,
Kotihinsa koitukohon,
Majallansa maatukohon,
Syämessänsä syöpyköhön,
Maksoissansa maistukohon,
Keuhkoissansa kiertyköhön,
10 Helmoissa hypitelköhön,
Ruvetkohon ruumihisen,
Käyköhön käpylihoihin!
Ken sanani kertonevi,
Läpi päästä lähteköhön,
Aivoista alentukohon,
Kielen kanta kiertyköhön,
Hiukset päästä hiertyköhön,
Neuloina teräsneninä,
Äiminä ä'äsperinä!
20 Ken kiroin kiroelevi,
Sanovi kirosanoja,
Kulkkuhun tulinen tulppa,
Vaaja vaskinen kitehan,
Hiien haitta hampahisin,
Lemmon lukko leukoihinsa,
Kielensä kivettyköhön,
Suunsa sammaloitukohon!
b.
Kuka lienevi kironnut,
Kiron kielin kuikuttanut,
Kiron huulin humpsuttanut,
Kiron hampahin hakannut,
Sen kivet kiroelkohot;
Ken lienevi louhtanunna,
Sitä louhet louhtakohot;
Ken lienevi paahtanunna,
Sitä paaet paahtakohot;
10 Ken lienevi rikkonunna,
Sitä riiet rikkokohot;
Ken lienevi kaehtinunna,
Sitä kalma kaehtikohon;
Ken lienevi suuellunna,
Sitä surma suuelkohon,
Kielensä märäntyköhön,
Suunsa sammaloitukohon!
c.
Ken mua kovin kokevi,
Tunge, Hiitola, tulehen,
Isännät perisopesta,
Emännät ovisopesta,
Suin sytehen, päin tulehen,
Polvin kuumihin poroihin;
Silmät käännä kellellehen,
Niskat ruttohon rutaise,
Vello verta hartioissa,
10 Sotke suolia sisässä,
Keitä keuhkoja mahassa,
Ennenkun sanani saapi,
Tahi mieli miettinevi,
Ajatus on arvannevi!
Toisin:
13. T. m. juohtunevi,
5. Alkuperäisyyden tiedustus.
a.
Etsittelen eukkoasi,
Muistuttelen muoriasi,
Mist' oot, pulma, puuttununna,
Taikea tapahtununna,
Iho'on imento raukan,
Emon tuoman ruumihisen.
En tunne tekiätäsi,
Enkä tieä saajoasi,
Ootko tauti Luojan luoma,
10 Surma säätämä Jumalan,
Vain olet teko tekemä,
Toisen tuoma, toisen luoma,
Pantu tänne palkan eestä,
Rahan änskällä rakettu,
Tekemähän tinkatöitä,
Rahatöitä raatamahan,
Kannettua kaatamahan,
Tehtyä teloamahan?
Lienet tauti Luojan luoma,
20 Surma säätämä Jumalan,
Niin mä luome Luojanani,
Heitäime Jumalanani;
Ei Herra hyveä heitä,
Luoja kaunista kaota.
Kun lienet teko tekemä,
Pulma toisen pungastama,
Kyllä saan sukusi tietä,
Löyän synnyntäsijasi:
Tuolta ennen pulmat puuttui,
30 Tuolta taikeat tapahtui,
Tietomiesten tienohilta,
Laulumiesten laitumilta,
Konnien kotisijoilta,
Taikurien tanterilta,
Noitien noronenistä,
Mäkipäistä möyrymiesten,
Salanaarojen sanoista,
Pitkähiusten pintehistä,
Pohjan pitkästä perästä,
40 Lapin maasta laakeasta,
Peuran piehtaro-sijoista,
Hirven hiihtokankahilta,
Kalmalaisten kartanosta,
Manalan ikimajoilta,
Mullista muhajavista,
Maista liikuteltavista,
Somerilta pyöriviltä,
Hiekoilta heliseviltä.
Toisin:
14. R. ängällä r.
Rakettu rahan nenästä (perästä),
16. Rahan tiestä raastamahan,
41. Poron poikima-sijoilta,
b.
Mist' oot, herja, heittäynnä,
Hiien tauti, tarttununna,
Syömähän, verinen koira,
Manan rakki, raastamahan,
Ristittyä rikkomahan,
Kastettua kaatamahan?
Ootko suosta, vai oot maasta,
Vain oot veestä vellottunut,
Hettehistä heittäynyt,
10 Lähtehistä läikähtynyt,
Ve'en liitasta lipunut,
Veen kalvosta kapunut?
Onko sua luoten luotu,
Luoten luotu, pannen pantu,
Ootko tullut tunnotonna,
Tavoitonna tammoellut,
Sukukunnan suuteloista,
Lajikunnan lausunnoista,
Kiihtynyt kylän kiroista,
20 Tarttunut kylän sanoista,
Miesten mielistä pahoista,
Urohien uhkannoista,
Akkojen ajatuksista,
Naisten naarojen sanoista.
Toisin:
2. Kusta, turma, tänne tullut,
22. Konnien komennehista,
K. kopinehista,
c.
En nyt tuota tunnekkana,
Enkä arvata älyä,
Mist' oot, Hiisi, hingannunna,
Perkele, perehtynynnä,
Syämehen syyttömähän,
Vatsahan viattomahan:
Ootko velhojen vesistä,
Umpilammin lumpehista,
Lummekoirien ko'ista,
10 Vesihiien hinkalosta,
Meren mustista mu'ista,
Tuhannen sylen syvästä,
Vai oot Kalman kankahalta,
Maasta manteren sisästä,
Miehen kuollehen kohusta,
Ikimennehen ihosta,
Kalmalaisen kainalosta,
Manalaisen maksan alta,
Ristin kannoista rikottu,
20 Naisten kalmoista katsottu,
Kirkon kirjatun sivulta,
Pyhän pellon pientarelta,
Suurilta sotakeoilta,
Miesten tappotanterilta.
Toisin:
9. Lummekorjutten (vesikorjutten) k.
10. Vesihiitten h.
13-14. V. o., Kalma, kalmistosta,
Perkele, pyhästä maasta,
15-16. Tuolta kuolleihen ko'ista,
Kaonneihen kartanosta,
d.
Mistä sie, paha, panihet,
Kusta, lempo, leikkasihet,
Mistä, rietta, riivasihet,
Hiien heitto, herjasihet,
Ken se on sinua luonut,
Kuka kurjoa kyhännyt,
Syömähän, kaluamahan,
Puremahan, louhtamahan?
Ootko, vieno, veestä vierryt,
10. Ve'en vaahesta valunut,
Virroista vihisevistä,
Koskista kohisevista,
Kosken kuohuista kovista,
Palavista pyörtehistä,
Suurilta meren seliltä,
Lakkipäistä lainehista,
Vaiko vienoista vesistä,
Jokiloista juoksevista,
Hereistä hettehistä,
20. Läikkyvistä lähtehistä?
Vai oot, turkka, maasta tullut,
Peiko, pellosta ylennyt,
Ahoilta alastomilta,
Mailta kyntämättömiltä,
Notkoilta noroperiltä,
Soilta sammalettomilta,
Mutalinnan liepehiltä,
Vesiharjun hartehilta,
Metsähiien hinkalosta,
30 Viien vuoren vinkalosta,
Vaaran vaskisen laelta,
Kuparisen kukkulalta,
Kontion kivikolosta,
Karhun louhikammiosta,
Hukan juoksevan jäliltä,
Alakärsän askelilta,
Revon rääyntä-sijoilta,
Jäniksen jävintä-mailta,
Varsan vaahesta valettu,
40 Koiran kuohusta kokoiltu?
Vai tullut tulisijoista,
Kerätty kekälehistä,
Tullut kuumista kivistä,
Saunasta savun seasta?
Vai oot tuulen tuuvittama,
Ahavaisen vaapottama,
Tasaisella taivahalla,
Poutapilvien perillä,
Tullut tänne tuulen teitä,
50 Ahavan ajelumaita,
Tuulen tuutimasijoilta,
Ahavan ajelemilta?
Toisin:
5, 6. Kukapa sinun on l.
K. kummasen kuvannut,
9. Ootko maasta vai ve'estä,
Ootko vierinnä veestä,
14. Veen vankan vääntehestä (vääntimestä),
17. V. malloista (melloista?) v.
21, 22. V. o. manni m. nousnut, Poika, p. y.
23. A. vesattomilta,
27. Metsän linnan l.
34. K. kiimintäsijoilta (kiimakankahilta),
K. tulikalliosta,
K. kaatamatiloilta (tappotanterilta),
36. Suen suuttuma-sijoilta,
37. R. reuvuntas. (reilemäs.)
38. J. jävittämistä (jäpösimestä),
Jänön jättämätiloista,
43, 44. Kuuman kiukoan k.
Saanut saunan sammalista?
e.
Mistä puuttui pulmahinen,
Kusta taikea tapahtui,
Onko tauti tuulen tuoma,
Tuulen tuoma, veen vetämä,
Hattupurjehen hakema,
Meren tyrskyn työnnyttämä,
Vai on maasta manteresta,
Sisästä salon sinisen,
Kummun kultaisen ko'ista,
10 Havulaarin lappiosta,
Ruohoista rohisevista,
Kuusista kohisevista,
Hongista hohisevista,
Mätäpäistä mäntylöistä,
Latvasta lahon petäjän,
Vaiko siitä seipähästä,
Joss' on korppi koikkununna,
Lintu musta muikkununna?
Toisin:
6. M. vaahen vaapottama,
8. Salosaaren kainalosta,
16-18. Saatu (sa'an) seipähän sijasta,
J. o. k. korvettihin,
Musta lintu murhattihin?
f.
Mist' oot, turma, tänne tullut.
Livahtanut, liika tauti,
Petäjäisihin pesihin,
Huonehisin honkaisihin?
Tuuliltako taivahilta,
Vai syviltä veen navoilta,
Tullut tuulena tupahan,
Savuna sisähän saanut?
Tulestako, tervastako,
10 Vaiko rauasta sulasta,
Vaiko vanhoista sijoista,
Vaiko vatturaunioista?
Pihoistako, pelloistako,
Kivistäkö, kannoistako,
Vai oot hautunut havuista,
Painunut pajun vesoista,
Tullut kalmiskankahista,
Kuuen kirkkomaan sisästä,
Saanut kirkkokierroksista,
20 Pyhäpaikka-pyörröksistä,
Jossa lyyli loittanevi,
Mieli palvoin pantanevi?
Toisin:
2. Liika tauti tarttununna,
14-16. Ootko kiertynyt kivistä,
Vaiko painunut pajuista,
17. T. Kalman kammiosta,
6. Työnsä korjaussanoja.
a.
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan,
Kipeäsi voitamahan,
Vaivasi valelemahan,
Ennen kun sanon emolle,
Virkan vierin vanhemmalle:
Poikasi teki pahoa,
Lapsesi tihua työtä.
Enemp' on emolla huolta,
10 Vaiva suuri vanhemmalla,
Pahoja parantaessa,
Tammottaissa taikioita,
Kun poika pahoin tekevi,
Lapsi tuhmin turmelevi.
Toisin:
14. L. tuiki t.
L. ankein (arvoisin) asuvi.
b.
Jos olet syämen syöjä,
Tahi keuhkon kierteliä,
Tahi maksojen maruja,
Sivuloien siirteliä,
Kulmien kolottelia,
Hammasten hajottelia,
Leukojen levitteliä,
Lapaluien luistelia,
Käy tänne häpeämähän,
10 Töitäsi parantamahan,
Tahikka sanon emolle,
Isällesi ilmi annan;
Äijä on emolla työtä
Pojan teitä polkiessa,
Jälkilöitä korjatessa,
Kipeitä voiellessa.
Toisin:
12. Vanhemmallesi valitan;
14. P. töitä tuntiessa,
c.
Tule tänne, jou'utaite
Töitäsi häpeämähän,
Haavojasi haistamahan,
Kipeäsi nuolemahan,
Metisillä huulillasi,
Metisellä kielelläsi!
Ota suuhusi kipeät,
Haiku alle hammastesi,
Leuku leukapielihisi,
10 Vammat vatsahan omahan,
Pahan pillan tehtyäsi,
Pahan työn suettuasi,
Pahan sulle, pahan mulle,
Pahan meille kummallenki.
Jos olet pahoa tehnyt,
Teet paremmin, kun parannat,
Hyvempi on itsellesi,
Helpompi on hengellesi.
7. Vihotussanoja,
a.
Pois vihojen vimmaukset,
Puhas siunaus sijahan,
Minun suin puheltuani,
Hengin huokaeltuani;
Vihat vierköhöt vetehen,
Pahat maahan painukohon,
Niinkuin kivi lainehesen,
Rauta aaltohon ajaikse!
b.
Vie pois vihasi tästä,
Muunne kanna karvahasi;
Visko viitahan vihasi,
Haikeasi haavistohon,
Heleähän heinikkohon,
Kulon kultaisen sekahan,
Tahi kaiva kankahasen,
Maaperähän mättähäsen,
Tuulimurtojen sekahan,
10 Karasmättähän sisähän!
Et siellä sijoa saane,
Tuonne sie vihasi visko,
Tuonne tunge turmiosi,
Tuonne vammasi vajota,
Turjan koskehen kovahan,
Palavahan pyörtehesen,
Mennä viiletelläksensä
Pohjattomahan merehen,
Suuhun rautaisen matehen,
20 Merinauan nauttehesen!
Et siellä sijoa saane,
Tuonne vieretä vihasi,
Tuonne aja ailahasi,
Tuiman tunturin laelle,
Vaaran vankan liepehelle,
Tuulen tuljuteltavaksi,
Vilun ilman vietäväksi,
Ahavan ajeltavaksi,
Pimeähän Pohjolahan,
30 Päivättömille perille!
Toisin:
4. Hajottele haavikkohon,
Kanarvoihin katkerasi,
6. Heitä kuumahan kulohon,
8. Ala multamättähien,
Sinimättähän sisähän,
9, 10. Kiven kirjavan kolohon,
Paaen paksun palleahan!
c.
Sulakohot sun vihasi
Kuin suola suli meressä,
Painukohot sun pahasi
Kuin hiekka vetehen painui,
Vaipukohot vaikeasi
Kuin vaha tulessa vaipui,
Kaotkohot karvahasi
Kuin on kaste kankahalla
Ihosta imehno raukan,
10 Karvasta kavon tekemän!
Sula on terva tehtäessä,
Rasva räyvyteltäessä,
Sulemmaksi sun vihasi,
Räykeämmäksi sitäki!
Niin sulat sinun vihasi
Kuin on voi sulattaessa,
Kesämaito lypsettäissä,
Tahi talvinen avento!
Toisin:
2 1/2. Rasva räytyi riehtilässä,
Tahi rasva kattilassa,
4. K. santa v. p.
7. K. katkerasi
13, 14. Sulempi sini sitäki!
18 1/2. Henki huokaeltaessa!
d.
Sulakohot sun vihasi,
Muuttukohot muojuesi
Voin sulan sulautehen,
Maitosen makeutehen!
Sulempi Jumalan armo,
Armo Luojan armahampi.
Sima suustasi sula'a,
Mesi keitä kieleltäsi,
Panemillesi pahoille,
10 Luomillesi kykkyröille!
Veä päälle lemmen lehti,
Kultalumme luikahuta,
Jott'ei viikkoa vihoa,
Eikä kauvan karvastele!
Toisin:
4. Kesämaion muotoiseksi;
8. M. k. kielelläsi,
9, 10. Paikkoihin panemihisi,
Vammoihin vanumihisi!
12. Luojan l. l.
e.
Syö itse sinun vihasi,
Suuhusi omat pahasi,
Panot kummat kulkkuhusi,
Kipeät kitusihisi;
Juovos viinana vihasi,
Olunna omat kipusi,
Hapanvennä haikeasi,
Maitona pahat panosi,
Mennä mielikarvahasi,
10 Munavoina murtehesi,
Läpi luisten leukaluusi,
Läpi haikuhammastesi,
Läpi kuivan kulkkutorven,
Kautta kielenkantimesi
Kupuhusi kultaisehen,
Vaskisehen vatsahasi,
Keltaisihin keuhkoihisi,
Makeihin maksoihisi,
Sykerrytä syömehesi,
20 Saata sappesi sisähän.
Toisin:
4. K. ki'uksihisi;
5. Veäs v. v.
5-9. J. viinassa v.
Olvessa o. hyväsi,
Hapanveessä h.
Maiossa omat makusi,
Meessä mielimuuttehesi,
(Meessä muut on muujuesi)
Muuta viinaksi v.
Maioksi p. makusi j.n.e.
8. M. makeutesi,
9. M. mielihaikeasi,
13, 14. Läpi silmäsi sinisen,
Läpi kuuen kylkiluusi
8. Luovutussanoja.
a.
Ruvennenko, ryhtynenkö,
Käynenkö, kykeynenkö,
Tätä Hiittä hieromahan,
Paholaista painamahan?
Nyt sun, perkele, pitävi
Muunne muuttoa majasi,
Etsiä elosijasi,
Siirtyä sijasta tästä.
Mene, Hiisi, helvettihin,
10 Paha, vuorehen pakene,
Ennen toista torstakia,
Tulevata tiistakia,
Tahi sun tomuksi survon,
Huulet survon huhmarossa,
Kielen pieksän petkelellä,
Hampahat kivellä jauhan.
Toisin:
9, 10. Ajan Hiien h.
Pahan v. porotan,
b.
Millä ennen liiat liikkui,
Millä toipui kehnot toimet?
Noilla ennen liiat liikkui,
Noilla toipui kehnot toimet,
Noilla saamilla sanoilla,
Syvän synnyn syytämillä.
Niillä sieki, liika, liiku,
Niillä sie, paha, pakene,
Liiku liikuteltaessa,
10 Järky järkyteltäessä!
Liian liikkua pitävi,
Pahan vallan pois paeta,
Nyt on liitto Uikkuasi,
Lähtöaika lähteäsi,
Tästä ihmisen ihosta,
Emon tuoman ruumihista.
Toisin:
2. M. t. huonot t.
Pahat tau'it taantelihen?
7, 8. Etkö s. l. l.
Etkö s. p. p.
9, 10. L. liikutellessani,
J. järkytellessäni!
c.
Lähe nyt, lempo, lentämähän,
Kilpasiipi, kiitämähän,
Siniviitta, siukomahan,
Maan paha, pakenemahan,
Elikkä etsin emosi,
Vanhemmallesi valitan!
Sija siirrä, maja muuta,
Etsi entinen sijasi,
Muuta muuanne majasi,
10 Mistä tullutki oot tänne!
Kun liet tullut vettä myöten,
Mene poijes suota myöten;
Kun liet tullut suota myöten,
Mene poijes maata myöten;
Kun liet tullut maata myöten,
Mene pois mäkeä myöten!
Valjastan tulisen ruunan
Rekehen sevättömähän,
Koijahan perättömähän,
20 Yli mäet mennäksesi.
Toisin:
2. Kipusiipi, siitämähän,
d.
Lähe nyt, Hiisi, hiihtomahan,
Mies paha, pakenemahan,
Piru pitkä, pirstomahan,
Saatana, samoamahan,
Ennen päivän nousemista,
Koin Jumalan koittamista,
Auringon ylenemistä,
Kukon äänen kuulemista!
Nyt on Hiien hiihtoaika,
10 Saatanan samu'u-aika,
Pahan vallan vaape-aika,
Aivan armas lähtöaika.
Tie on tehty mennäksesi,
Lipua on liiaksiki,
Kuutamainen kulkeasi,
Valkea vaeltoasi,
Hevosella tietä myöten,
Suksilla mäkeä myöten,
Venehellä vettä myöten,
20 Pohjan pitkähän perähän,
Sini siellä ollaksesi,
Kun ei kuuta, aurinkoa.
Toisin:
15. Nyt on kuuhut k.
20. Pimeähän Pohjolahan,
Paksuhan Palentolahan,
e.
Lähe nyt, liika, liikkumahan,
Poiken luoma, luopumahan,
Lihan syöjä, liikkumahan,
Paha, pois pakenemahan,
Ihmisraukan ruumihista,
Vaivaisesta vartalosta,
Minun silmin nähtyäni,
Luomin longoteltuani!
Nyt on liian liikeaika,
10 Maan pahan pakenovuoro,
On nyt herjan heittoaika,
Ulos kumman kulkuaika,
Syämestä syyttömästä,
Vatsasta viattomasta.
Luopui ennen luotu lempo,
Erkani emollinenki,
Tämän noian noituessa,
Tämän lapsen laatiessa,
Niin miks'et sinäki, kehno,
20 Luovu, hiomaton pakana,
Haihu, koira haltiaton,
Erkane, emoton rakki!
Toisin.
4. Peto, p. p.
9, 10. N. o. l. liitos-aika,
Ja p. pakenokuuro,
14. V. varattomasta.
20. L. l. sikiö,
22. Häpeä, hävytön r.
f.
Jopa ennen aikoinansa
Liikkui vahvat linnan portit,
Järkkyi rautaiset saranat,
Tornit linnan torkahteli,
Välähteli linnan västit,
Liikkui linnat, järkkyi järvet,
Vuoret vaskiset vavahti;
Ilma liikkui liitoksista,
Jäsenistä maa järähti,
10 Puhki syöstyi suuret pilvet,
Taivas reikihin repesi,
Ilma kaikki ikkunoiksi,
Tullessa Jumalan tunnin,
Avun Herran auvetessa;
Niin miks'et sinäki liiku,
Mik'set liiku, liika muoto,
Miks'et, paha, pois pakene,
Eroa, sinä epatto,
Tämän tunnin tutkaimella,
20 Tämän ajan ahtehella;
Nyt on kallis armon aika,
Korkea Jumalan juhla,
Papit messuhun menevi,
Saavat saarnahuonehelle.
Toisin:
4. Torit l. toisin kääntyi,
8. Linnat l. l.
10. P. s. s. pellot,
12. Tähet tärkkyi taivahalla,
14. Tahi H. tammoessa;
20. T. päivän päärmehellä;
21. N. o. k. kannis a.
g.
Eroa, sinä emoton,
Paha poika, päivällinen,
Käänny, kehno, käskemättä,
Nenäyhy neuvomatta,
Tahi käsin käsketähän,
Nenin täältä neuvotahan.
Tietty on sinun sukusi,
Mun sukun' on tietämättä,
Mun on suurempi sukuni,
10 Sekä laajempi lajini:
Ihmistä minun ihoni,
Kasvanaista kainaloni.
Etkö sie, häjy, häpeä,
Tunne huuti, Hiien hurtta,
Lähe, kumma, kulkemahan,
Paha, poikkehen pakene!
Juokse portimon jaloilla,
Mene kärpän kämmenillä,
Sivalla sian näköisnä,
20 Karvaryökäisnä rypeile,
Mene huuten helvettihin,
Parkuen pahalle maalle!
Siellä on sijasi valmis,
Ei täällä sinun sijoa
Hyvänkänä tahtehella,
Pahankana ansehella.
Toisin:
2, 3. P. p. palvohinen,
Käy, hävytön, k.
h.
Lähe tästä, Hiien hurtta,
Hiien hurtta, Lemmon rakki,
Haamu harmian näköinen,
Muju muitten perkeleitten!
Lähe, herja, häätämästä,
Kide, kurja, kunne käsken,
Livu liittoleivillesi,
Mene määrämämmillesi,
Siirry kuin sininen nuoli,
10 Vieri kuin veran nukelma,
Puraite punakeränä,
Silkkilankana sivata!
i.
Himmene jo, Hiien hurtta,
Häpeä, hävytön koira,
Lähe pois kohusta, konna,
Maksoistani, maan kamala,
Hiien riena, riesumasta,
Hengellistä herjomasta!
Etkö pääse päästäessä,
Pääse päästäjän keralla,
Tämän päästön päästäessä,
10 Tämän jakson jaksaessa,
Tämän pulman purkaessa,
Kykkärän kehittäessä?
Pääsihän ennen Päivän poika
Päivättären päästäessä,
Pääsi ennen kuu kehästä,
Riihen rautaisen sisästä.
Kave kuun kehästä päästi,
Päästi päivän kalliosta,
Kuumehen kehittämästä,
20 Pirulaisen peittämästä,
Kivisehen kalliohon,
Riihen rautaisen sisähän.
Toisin:
2. Pakene, pakanahenki,
18. Päivän päärmestä selitti,
(P. päärlystä s.)
9. Kyydityssanoja.
a.
Jos sä kyytiä kysynet,
Anonet ajohevosta,
Kyllä sulle kyyin annan,
Hankin harmajan hevosen,
Kotihisi mennäksesi,
Maillesi palataksesi;
Teen sille kivestä kynnet,
Sääret vaskesta valatan,
Suitset suoniset sovitan;
10 Jos ei suoniset pitäne,
Suitset rautaiset rakennan.
Kun ei siitä kyllin liene,
Annan kyyin ankaramman,
Ajajan panen paremman:
Ota Hiiestä hevonen,
Varsa vuoresta valitse!
Hiiess' on hyvä hevonen,
Mustatukka tunturissa,
Hyvälle hypittäjälle,
20 Ajajalle ankaralle
Rautaisissa ratsahissa,
Vaskisissa valjahissa.
Pää sen on kivestä pantu,
Varsi vaskesta valettu,
Teräksestä selkä tehty,
Jalat rauasta rakettu;
Turpa tulta tuiskuavi,
Säkeniä säärivarret.
Sen ei kynnet jäällä nulju,
30 Jalat räisky kalliolla,
Ilmankana iljanella,
Kalmankana kaljamalla.
Toisin:
16. Vuoresta valittu varsa!
32. E. kalliolla.
b.
Lienet kyytiä kysyvä,
Anova ajohevosta,
Kyllä sulle kyyin löyän
Ja annan ajohevosen:
Hiiess' on hyvä hevonen,
Tulitukka tunturissa,
Jonka turpa tulta iski,
Nenä varsin valkeata;
Sill' on rautaiset kapiot,
10 Teräksiset temmottimet,
Suitset suussa synnynnäiset,
Kasvannaiset kankirauat.
Se jaksaa mäkehen mennä,
Nousta notkon penkerehen,
Ei sen vuohiset varaja,
Eikä sääret säikähtele,
Vuoria vaeltaessa,
Mäkipäitä mentäessä.
Toisin:
6, 7. Punatukka t.
J. t. t. tuiski,
12. Päitset päässä kasvannaiset.
c.
Jos et voine vuorta nousta,
Kipuvuorta kiivetellä,
Hiiess' on hyvät hevoset,
Vuoressa valiot varsat;
Ota Hiiestä hevonen,
Konkari kovilta mailta,
Hiien ruuna ruskeampi,
Tulitukka, rautaharja,
Tuvan päältä päistittävä,
10 Aialta satuloitava,
Sehän voipi vuoret nousta,
Kaikki kalliot samota;
Ei sen kynnet kilpistele,
Eikä kalpistu kapiot,
Kivikoita kiitäessä,
Rantoja ramuttaessa;
Lampi sill' on lautasilla,
Vesi selvä selkäluilla,
Josta noiat vettä juovat,
20 Tulikulkut kuihkoavat.
Valjasta tulinen varsa,
Tulisella tanterella,
Aja kalliot kovasti,
Pesät Hiitten pelmu'uta,
Tuika kuin tulikipuna,
Liiku kuin lipeä koira;
Ei hikoa Hiien ruuna,
Ei kastu Manalan kaunis.
Toisin:
4. V. valitut v.
6. K. kovalta maalta,
13, 14. E. s. k. kyykästele,
Kapiot ei kalpistele,
17. Rasva on l. l.
28. E. k. M. kauris.
d.
Ootkos kyytiä kysyvä
Isolahan mennäksesi,
Laitan sulle kylmän kyyin,
Valmistan kivisen kelkan,
Reen rautaisen rakennan,
Panen paasiset jalakset;
Ota hepo helvetistä,
Poropetra Pohjan maalta,
Kulkeaksesi kotihin,
10 Isolahan saahaksesi!
Kun et sie sitä totelle,
Etkä lähtene hevillä,
Saat sä kyyin kynsistäsi,
Altasi ajohevosen;
Nouse siipeisi nojahan,
Lepehellä lentämähän;
Tai ota sukusi sukset,
Hiien kalhut rautakannat,
Kysy Hiieltä kypärä,
20 Lakki laajan perkelehen,
Yli meret mennäksesi,
Lammit laikutellaksesi,
Joet pitkin juostaksesi,
Järvet järkytelläksesi!
Toisin:
2. Kyllä sulle kyyin neuvon,
10. Syntyhysi s.
18. Heimokuntasi hevoset,
24. J. liuvotellaksesi.
e.
Saaos Hiien hiihtosukset,
Ota Lemmon lentoneuvot,
Paholaisen paksu sauva,
Joilla hiihät Hiien maita,
Lemmon lehtoja samoat,
Lylyin luisin luikottelet,
Hilpotellen Hiien maita,
Pahan maita paipotellen,
Hiien aitojen alatse,
10 Pahan pellon pientaretse,
Hiihät helvetin tulehen,
Pahan vallan valkeahan.
Kivi on tiellä poikkipuolin,
Se poikki porahtakohon;
Hako tiellä pitkinpuolin,
Se kaheksi katketkohon;
Uros tiellä pystynpuolin,
Sep' on laitahan lähetä!
Aita vastahan tulevi,
20 Ammu aita mennessäsi,
Riehto aitoa repäise,
Viieltä vitsasväliltä,
Seitsemältä seipähältä,
Kaheksalta kaskipuulta!
Toisin:
2. S. H. hienot s.
Lemmon leppäiset sivakat,
3. Pahan miehen (hengen) p. s.
5. L. maita leyhyttelet (leuhuttelet),
Hiien hirmukankahia,
22. V. vitsasparilta,
10. Kipusanoja.
a.
Tokko on väessä tässä,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
Päähän pöyän pantavata,
Lautahan rakettavata,
Tämän tuskan tuntiata,
Kivun kiinni ottajata,
Ailahien appajata,
Ihosta imento raukan,
10 Emon tuoman ruumihista?
Kipeä on kivuissa olla,
Vaiva vammoissa asua.
Kun ei lie väessä tässä,
Nykyisessä nuorisossa,
Eikä vanhassa väessä,
Vian päälle vietävätä,
Taikean tapoajata,
Vamman vaikahuttajata,
Omp' on kokko, maini kokko,
20 Joll' on silmät siiven päässä,
Näkimet kynän nenässä.
Se nyt tänne täytyköhön
Tau'in nuolen taittajaksi,
Kivun kiinni ottajaksi,
Taikean tapoajaksi,
Suolan suuruksen seassa,
Vieä viiletelläksensä
Harakoille haavat suuret,
Korpille kovat kipeät,
30 Variksille muut on vaivat.
Kun ei tuosta kyllin liene,
Kave ennen jaksot jaksoi,
Jaksot jaksoi, päästöt päästi;
Se nyt tänne täytyköhön
Tämän päästön päästäjäksi,
Tämän jakson jaksajaksi.
Kun ei siitä kyllin liene,
Lyhyt akka, Tuonen tyttö,
Kivut kiinni ottakohon,
40 Vammat vaikeroittakohon,
Vieä viiletelläksensä
Rasiassa rautaisessa
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan alantehesen.
Kun ei vielä siitä liene,
Ei totelle tuostakana,
Onhan ilmalla imeistä,
Jumaloita taivahassa,
Nämät tuskat tuntemahan,
50 Kivut kiinni ottamahan,
Ailahat asettamahan,
Vaivat vaikahuttamahan.
Toisin:
38. Kiputyttö, Tuonen neiti,
b.
Tuonne mä kivut lähetän,
Tuonne tuskat tuikkaelen,
Keskelle meren selosta.
Tuo kiva Kipulan neito
Istua tyhyttelevi
Kiven kirjavan tyvellä,
Paaen paksun pallehella,
Tuo kipuja ketreävi
Vaskisella värttinällä,
10 Kivut kiertävi kerälle,
Sykkyrälle syyllättävi;
Kerän viskovi vetehen,
Syytävi meren syvähän.
Sieltä sitä ei nouettane
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana.
Toisin:
4. Kiputyttö Kiian n.
Kiputyttö kinnerneito
c.
Kolm' on neittä Luonnotarta,
Istua tihuttelevat
Tien kolmen jakaimessa,
Ve'en neljän vieremässä,
Kipuja keräelevät,
Vaivoja vakoelevat,
Kirjavahan kirstusehen,
Vaskisehen vakkasehen;
Käsiänsä kuoriksevat,
10 Rintojansa raapiksevat,
Itkevät ikäviänsä,
Kun ei tuotane kipuja.
Äskenpä hyvä olisi.
Kun kipuja tuotahisin
Illallaki, aamullaki,
Kerran keskipäivälläki.
Heretkäte itkemästä,
Kyllä mä kipuja annan,
Kannan kohta kontin täyen,
20 Sylen täyeltä syseän,
Ihosta imento raukan,
Raavas raukan ruumihista,
Sa'an karvan kantajasta,
Tuhannen tuhuttajasta.
Toisin:
1, 2. Akka istuvi mäellä
d.
Jos kivuilla kiskotahan,
Vaivoilla pakotetahan,
Vien kivut Kipumäelle,
Vaivat vaaran kukkulalle;
Kitkavi kivinen korja,
Paukkoi paasiset jalakset,
Kipumäelle mentäessä,
Kipuvaaran kukkulalle,
Kiskottaessa kipuja,
10 Vaivoja ve'ettäessä.
Kiputyttö, Tuonen neiti,
Istua tyhyttelevi
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Toivoessansa kipuja,
Kipuvakkanen käessä,
Kipusiipi kainalossa,
Jolla käärivi kipuja
Kipuisehen kipposehen,
20 Vammaisehen vakkasehen,
Itkeä tihuttelevi,
Sylin syäntähän pitävi,
Käsivarsin vatsoahan,
Kun ei näe kivut tulevan,
Eikä vammat vailahuvan.
Toisin:
1, 2. Jos yhä kivuilla kosket,
Tahi vammoilla pakotat,
Vien sinun Kipumäkehen,
19, 20. Kirjavahan k., Vaskisehen v.
e.
Kattila on Kivuttarella,
Pata Väinön tyttärellä,
Jolla keittävi kipuja
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkulalla.
Kylä on keskellä mäkeä,
Keto keskellä kyleä,
Lähe keskellä ketoa,
Kivi keskellä lähettä,
10 Siinä reikeä yheksän,
Jotk' on väätty vääntiällä,
Puhkaistu puraisimella.
Se on reikä koskimäinen,
Yheksän sylen syvyinen,
Siihen kivut kiskotahan,
Tuskat tuimat tungetahan,
Pahat vammat vallatahan,
Pakkopäivät painetahan,
Öin yrittämättömiksi,
20 Päivin pääsemättömiksi.
Toisin:
7, 8. Kota k. k., L. k. kotoa,
10, 11. Laukku keskellä kiveä,
Jok' o. v. v.
15-20. Tuohon ma kipuja kiskon,
Tuohon vaivoja vähennän,
Tuohon tungen tuskapäitä
Sekä riisun rikkehiä,
Ihosta alastomasta,
Vartalosta vaivaisesta.
17, 18. P. vaivat vangitahan,
P. paiskatahan,
f.
Kivutar, kipujen eukko,
Kantoi torvea tulista
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkuralla;
Kirposi kipuna yksi,
Putosi tuli punainen,
Kipuvaaran kukkuralle
Tuimiksi tulen vihoiksi,
Kivuiksi inehmisille.
10 Kiputyttö, Tuonen neiti,
Tuo itse kivuissa itki,
Vaikeroipi vaivoissansa,
Polvin pyörivi porossa,
Käsivarsin valkeassa,
Kipuja keräelevi,
Käessä kintahat kiviset.
Keittävi kipuja noita
Pikkuisella kattilalla,
Rautaisella riehtilällä,
20 Rahin rautaisen nenässä,
Jott' ei tuskille tulisi,
Eikä vammoille valuisi.
Toisio:
17. Keitti vuorella kipuja
21, 22. Iholle imehno raukan,
Raavas raukan ruumihille.
g.
Kivutar, kipujen neito,
Äkäätär eukko äijä,
Mikä istuvi mäellä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Kuka käy mäkeä pitkin
Heiluvilla helmoillansa,
Kipukintahat käessä,
Jalassa kiviset kengät;
Kipuja kokoelevat,
10 Vaivoja vakoelevat,
Kipuisehen kipposehen,
Vaivaisehen vakkasehen.
Saatua kipuja kyllin
Siellä keittävät kipuja
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Kolmijalka kattilassa,
Rautaisessa riehtilässä,
Kolmen sormen mentävässä,
20 Peukalon mahuttavassa.
Toisin:
6. Heilutellen helmojansa,
8. Kipukenkä kainalossa;
12. Valkeahan v.
19. Pienen s. m.
11. Yleisiä nuhdesanoja.
Ku käski pahalle työlle,
Kenpä kehnolle kehotti,
Nokkoasi nostamahan,
Karseasi kääntämähän,
Tekemähän näitä töitä,
Töitä kalman katkomahan?
Käskikö sinun isosi,
Isosiko vai emosi,
Vaiko vanhin veljiäsi,
10 Vai nuorin sisariasi,
Vaiko muu sukusi suuri,
Heimokuntasi heleä,
Kun sa teit tihua työtä,
Työtä turhoa tukahit?
Eipä käskenyt isosi,
Ei isosi, ei emosi,
Eikä vanhin veljiäsi,
Ei nuorin sisariasi,
Eikä muu sukusi suuri,
20 Heimokuntasi heleä,
Itse teit tihua työtä,
Katkoit kalman karvallista,
Laait paljolta pahoa,
Aivan päästäsi omasta,
Ylitse tahon Jumalan,
Päitse auvon autuahan.
Toisin:
23. Äijältä tihua työtä,
Työtä aivan törkeätä,
26. P. aivan a.
12. Haltioihin saattosanoja.
a.
Luontoani nostattelen,
Haastattelen haltiata;
Nouse, luontoni, lovesta,
Haon alta, haltiani,
Kiven alta, auttajani,
Sammalista, saattajani;
Tule, Kalma kauhistava,
Tule tuskissa kovissa
Tuekseni, turvakseni,
10 Varakseni, voimakseni,
Näille töille tehtäville,
Vammoille vaottaville!
Toisin:
4. Syntyni, syvästä maasta,
Hongan a. h.
12. Arvan lyöjälle avuksi!
b.
Nouse, luontoni, lujasti,
Hengen haltia, havaja,
Kiven alta, kiilusilmä,
Paaen alta, paikkaposki,
Luontoni kivenkovainen,
Karva rauan karkiainen;
Ukon luonto, eukon luonto,
Isoni, emoni luonto,
Luonto valtavanhempani,
10 Oman luontoni lisäksi;
Päälleni palava paita,
Ja turkki tulipunainen,
Jotta Hiiet himmeneisi,
Maan kamalat kaippeneisi,
Tämän noian noituessa,
Lappalaisen laatiessa!
Toisin:
10. Päälle luontoni omani;
Siihen luontoni omani;
13, 14. Etkö jo, Hiisi, himmastele,
Maan kamala, kammastele,
c.
Liikkuos, liha, minussa,
Halu, miehen hartioissa,
Nouse, luontoni, lujasti,
Haltiani, haikerasti,
Luonani lovehtimahan,
Kanssani kavehtimahan,
Vastuksia voittamahan,
Sotisia sortamahan;
Nouse pois makoamasta,
10 Lehossa lepeämästä!
Viikon oot jo maassa maannut,
Kauvan kaihessa sijassa,
Jott' et kuollutta parempi,
Kalmalaista kaunihimpi;
Nouse niinkuin nousit ennen
Minun nostatellessani!
Silloin vuoret voina vuoti,
Kalliot sian lihana,
Simana salot siniset,
20 Oluena umpilammet,
Alahaiset maat yleni,
Ylähäiset maat aleni,
Tullessa Jumalan tunnin,
Avun Herran auvetessa,
Tämän lapsen lausiessa,
Minun nostatellessani.
Toisin:
10. Maan alla makoamasta
(Maitona makoamasta),
Leppänä lehehtimästä,
Haapana havisemasta,
20. Lapohina u.
23, 24. Jumaloista tunnon tullen,
Mielen (avun) miehistä hyvistä,
25, 26. Minun liikutellessani,
Minun järkytellessäni.
13. Hätäsanoja.
Kuinka silloin lauletahan,
Ja kuten kujerretahan,
Kun aika tosin tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi?
Noin silloin sanottanehen,
Tosin tutkaeltanehen:
Tulkohon Jumalan tunti,
Apu Herran auvetkohon,
Tämän puskun puskiessa,
10 Ilkeän alustaessa,
Hätäisen huutaessa,
Pakkoisen parkuessa!
Huuti, huuti, Hiitten hurtta,
Raukea, Manalan rakki,
Kannettua kaatamasta,
Tehtyä teloamasta!
Ollet Hiisi helvetistä,
Tai piru Pimentolasta,
Josko pienin perkeleitä,
20 Tai jaloin saatanoita,
Mene, Hiisi, helvettihin,
Perkele, Pimentolahan,
Siellä sua kaivatahan,
Tuloasi vuotetahan;
Siellä itkevi isosi,
Välittävi vanhempasi,
Verisillä vuotehilla,
Punaisilla polsterilla.
Toisin:
8. Herran tahto tammokohon,
9. T. p. puskuessa,
13. H. h. Hiien koira,
20. Jaloimpia saatanoita,
14. Kerskaussanoja.
a.
Ei minua noiat noiu,
Eikä laula Lappalainen;
Itse noiun noitujani,
Lapehin lapehtiani,
Katehelta silmän kaivan,
Noialta nenän nutistan,
Olkohonpa mies-eläjä,
Mustapintainen musikka,
Tahi vaimoinen eläjä,
10 Velho ruskeaverinen,
Valkeanverevä vaimo,
Veret kaikk' yhen tekevät.
Kun ma lähen laulamahan,
Saan itse sanelemahan,
Laulan halki hartionsa,
Puhki leukansa puhelen,
Paian kauluksen kaheksi,
Rikki rintalastasesta;
Siit' on laulan lakin päähän,
20 Siitä laulan alle lakin
Vihkon Viipurin matoja,
Joukon jouhikäärmehiä,
Joilla syötän syöjiäni,
Purioitani puretan,
Syötän konnat koipinensa,
Sisiliskot siipinensä,
Käärmehet käpälinensä,
Maot mustat muojuinensa,
Parahille tietäjille,
30 Noi'ille, kaehtijoille.
Toisin:
18. R. rintansa repäisen;
25. S. k. karvonensa.
b.
Ei minua laula Lappi,
Eikä tunge Turjalainen;
Itse laulan Lappalaisen,
Sekä tungen Turjalaisen,
Salasyöjäni sanelen,
Vihan suovan sorruttelen,
Soille karjan käytäville,
Pahan paikan portahaksi,
Sorkkihin sotahevosen,
10 Kavioihin vainovarsan,
Suin sytehen, päin savehen,
Hampahin vesihakohon,
Kynsin kylmähän kivehen,
Sormin suohon sammalihin;
Koprin kuumihin poroihin,
Kypenihin kyynäsvarsin,
Sylin paatehen paha'an,
Sinisen kiven sisähän.
c.
En mä tänne tullutkana
Tieottani, taiottani,
Ilman innotta isäni,
Varuksitta vanhempani,
Miesten syöjien sijoille,
Urosten upottajille.
Uuhi uunna syötäköhön,
Rieskana revittäköhön,
Vaan ei mies minun näköinen,
10 Eikä mies pahempikana,
Uros untelompikana.
Minua on vyötty miesten vyöllä,
Pantu miesten palkimella,
Solmittu uron solilla.
Jo minua noiat noitui,
Koki kolme Lappalaista,
Kolme noitoa kovoa,
Yheksän yli pahoa,
Kolmena kesäisnä yönä,
20 Yheksänä syksy-yönä,
Aivan alkosen alasti,
Rikorihman kiertämättä;
Senpä hyötyivät minusta,
Sen verran minusta saivat,
Min kirves kivestä saapi,
Napakaira kalliosta,
Järky jäästä iljanesta,
Tuoni tyhjästä tuvasta.
Toisin:
1. En oo tänne lähtenynnä
5, 6. M. syöjähän kylähän,
U. upottajahan.
16. Noiat noitui, näit näkiät,
(N. n., kyyt kiroili),
19, 20. Yhtenä kesäisnä yönä,
Kolmasti k. y., Yheksästi s.
21. Iholla alastomalla,
Alasti vesikivellä,
22. Riporihman tehtysättä;
d.
Ei minuhun piilit pysty,
Terärauat tee tehoa;
Ei ne pysty noian nuolet,
Eikä tietäjän teräkset;
Terän vennoksi vetäisen,
Kären käännän käppyrähän;
Mull' on hiekkainen hipiä,
Rauankarstainen kamara,
Runko tehty tervaksista,
10 Hongan oksista osattu.
Jos tahon tasoille panna,
Miesten verroille veteä,
Laulan noiat nuolinensa,
Ampujat asehinensa,
Velhot veitsirautoinensa,
Tietäjät teräksinensä,
Rutjan koskehen kovahan,
Kinahmehen kauheahan,
Alle koprun korkeimman,
20 Alle pyörtehen pahimman,
Keskelle kosken kiviä,
Palavia paateroita,
Tulena palelemahan,
Säkehinä säihkymähän.
Siellä noiat nukkukohot,
Siellä maatkohot katehet,
Kunnes heinä kasvanevi,
Läpi pään, läpi kypärin,
Läpi noian olkapäien,
30 Läpi hartiolihojen,
Noialta makoavalta,
Katehelta nukkuvalta.
Toisin:
7-9. M. o. hiekasta h.
R. karstasta kamento,
Min' oon t. t.
17. Turjan (Tuonen) k. k.
e.
En ma sitten lienekkänä
Mies mieheksi mainittava,
Emän tehtoisen tekemä,
Vaimon varman sonattama,
Jos ma syyttä syötänehen,
Rieskana revittanehen.
Min' oon noian nnorin poika,
Vanhan arpojan vasikka,
Kävin ennen seppälässä,
10 Kävin ennen, kävin eilen,
Vieläpä tänäki päänä,
Teräksiä teettämässä,
Rautoja rakentamassa.
Teräksestä kengät teetin,
Paian vaskesta valatin,
Jott' ei pysty noian nuolet,
Noian nuolet, velhon veitset,
Tietäjän teräs-asehet.
Minkä noiat noitunevat,
20 Kunka nähnevät näkiät,
Tienkäviät temmannevat,
Lappalaiset lausunevat,
Kotihinsa koitukohon,
Majahansa maatukohon;
Noitukohot itsiänsä,
Laulakohot lapsiansa,
Sukuansa surmatkohot,
Heimoansa herjatkohot!
Itse noita noivukohon,
30 Tienkäviä kääntyköhön,
Käsikannus kaatukohon,
Langetkohon Lappalainen,
Tekemihinsä terihin,
Luomihinsa kykkäröihin,
Noita nuolihin omihin,
Tietäjä teräksihinsä,
Velho veitsirautoihinsa,
Lappalainen lauluihinsa!
Toisin:
15. P. rauasta rakensin,
31. Kannuskäsi k.
35. Itse noita nuolihinsa,
f.
Ei minussa miestä liene
Syvän synnyn tietäjätä,
Vaan kuitenki kaikitenki
Vielä nyt iällä tällä,
Kun saanen sanelemahan,
Lähtenen puhelemahan,
Ei minua syyttä syöä,
Eikä tau'itta tapeta.
Ken mua kovin kokevi,
10 Sen koen minä kovemmin;
Mie kun miksiki rupean,
Kummaksi kuvaeleime,
Nurin nuttuni mutelen,
Väärin käännän vaatteheni,
Saan ma tieot tietäjiltä,
Otan mahin mahtajilta,
Laulan noiat nuolinensa
Min mikäli, kun kukali,
Sorkin suohon sortuvaksi,
20 Kankahalle kaatuvaksi,
Niittyhyn nivuslihoista,
Kankahasen kainaloista;
Laulan leuvan liettehesen,
Parran paikkahan paha'an;
Tulen tungen noian suuhun,
Tervan tietäjän kitahan,
Jokohan kuivi noian kulkku,
Lakahtui Lapilta kieli,
Syöä Tuonen toukkasien,
30 Maistella Manan matosten.
g.
Minä mies Jumalan luoma,
Tekemä hyvän tekiän,
Kahen kantama kapehen,
Luoma kolmen Luonnottaren,
Noiun noiat, näen näkiät,
Laulan kaikki Lappalaiset,
Laulan Hiiet hiihtämähän,
Saan pahat pakenemahan,
Maille kuulumattomille,
10 Nimen tietämättömille;
Panen surman suitset suuhun,
Kalman kahlehet olalle,
Kivikontin selkähänsä,
Rautaharkon hartioille,
Tungen suohon soiluvihin,
Umpilampihin upotan.
Toisin:
10. Paikoille papittomille;
11, 12. P. s. suitsiloihin,
K. rautakahlehisin,
15. Soihin sammalettomihin,
h.
Ei minua noiat noiu,
Eikä temmo tietomiehet,
Tällä tiellä kuolevaksi,
Matkalla masenevaksi,
Nuorena nukahtavaksi,
Verevänä viereväksi;
Pesip' on emo minua,
Alasti alakivellä,
Kolmitse kesäisnä yönä
10 Joka tiellä tietäjäksi,
Joka maalla malttajaksi,
Kotonani laulajaksi,
Ulkona osoajaksi.
Jopa ennen aikoinansa,
Jo minua noiat noitui,
Noiat noitui, kyyt kiroili,
Mielivät minua panna,
Uhkasivat uuvutella,
Soille sotkuportahiksi,
20 Silloiksi likasijoille,
Vaan minäpä mies mokoma
En tuossa kovin hätäillyt:
Itse loime loitsijaksi,
Sain itse saneliaksi,
Lauloin laulajat parahat
Pahimmiksi laulajoiksi,
Sian nahkan silmillensä,
Koiran nahkan korvillensa,
Jalkahan kiviset kengät,
30 Kivikintahat kätehen,
Kiviharkon hartioille,
Päähän paasisen kypärin.
Toisin:
10, 11. Tievesillä tietäjäksi,
Maavesillä mahtajaksi,
Suovesillä soittajaksi,
31, 32. Tinariipan rinnoillensa,
Kivilakin päälaelle.
i.
Noin ne miehet miettinevät,
Akat kanssa arvelevat:
Ei minussa miestä liene,
Lapin virren laulajata,
Vaan kuitenki, kaikitenki
Annas katsoa, kokea,
Kumman kynnet kilpistyvi,
Kumman jätkyvi jäsenet,
Noustessa nokimäkeä,
10 Kipuvuorta kiivetessä.
Enkä viitsi viisastella,
Panen tarkkoja tosia:
Jos on teillä tietäjiä,
Tahi mailla mahtajia,
Tahi noitia noroilla,
Kateita kaikin paikoin,
Kivet suuhun syrjin syöstän,
Paaet lappehin lapelen,
Noi'ille noroperillä,
20 Katehille kaikin paikoin.
Kuullen noian noituvaksi,
Katehen karehtivaksi,
Tulpan tungen kulkkuhunsa,
Huulet survon huhmaressa,
Kielen pieksän petkelellä,
Hampahat kivellä jauhan,
Mielen malttamattomaksi,
Korvat kuulemattomaksi.
Toisin:
8. E. varpahat vajovat,
13, 14. J. o. tiellä t. T. maalla mahtajia,
17, 18. Paaen painan noian suuhun,
Kiven tietäjän kitahan,
18. P. l. latelen,
24. Nuolen noian sieramihin,
k.
Min' oon poika Pohjolaisen,
Turjalaisen tuuvittama,
Lappalaisen liekuttama
Rautaisessa kätkyessä;
Ukko räyski taivahalla,
Ukko räyski, maa järisi,
Vennä vettyi Luojan pilvet,
Tulla taivonen särähyi,
Tätä lasta luotaessa,
10 Ilmoille suettaessa.
Sen nyt mieheksi sanoisin,
Urohoksi arveleisin,
Joka jouseni vetäisi,
Kiveräni kiinnittäisi;
Äsken päänä eilisenä
Sylen syöksin keihäsvartta
Peltohon saviperähän,
Maahan aukerettomahan,
Kynsin lypsin kyyt vihaiset,
20 Käsin käärmehet pitelin,
Tuhat miestä miekottelin
Yhtenä kesäisnä yönä;
Kävin kontion kotona,
Kirjokarhun kartanolla,
Panin suet suitsiloihin,
Karhut rautakahlehisin,
Emälemmon liekapuuhun,
Hiien hirtehen ripustin.
Toisin:
2. Tyrjälaisen t.
l.
Eipä Hiitto tiennytkänä,
Mi hippo minusta syntyi,
Mi kapo minusta kasvoi;
Jos minun tuho tulevi,
Jo silloin tuho tulevi,
Jo tuho tuhannen miehen,
Sa'an miehen miekallisen.
Hiis' on hirveä metsässä,
Minä Hiittä hirveämpi,
10 Karkea emäkekarhu,
Minä kahta karkeampi.
Ei mua liioin linnat estä,
Aiat rautaiset aseta,
Kiskon mie kiviset linnat,
Portit auki pongahutan,
Ratkon aiat rautaisetki,
Teräksiset tieltä temmon;
Panen noiat nukkumahan,
Katehet makoamahan,
20 Etiseltä ilmaltani,
Takaiselta puoleltani,
Kupehelta kummaltaki.
Jos noiat kohotteleikse,
Katehet kavahteleikse,
Tuotan mie kokon tulisen,
Vaakalinnun valkeaisen,
Nuot on noiat noppamahan,
Katehet kaottamahan.
Toisin:
10. Karhu karkea metsissä,
27, 28. Syömähän kylän kiroja,
Kylän noiat nokkimahan.
m.
Oli ennen aikoinansa,
Oli mulla musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Aina portilla asuva,
Veräjillä viereksivä,
Rautaisissa kahlehissa;
Se oli linnoilla lihonnut,
Kaupungissa kasvateltu,
Viisikymmentä keseä,
10 Saman verran talviaki,
Katehen koan etehen,
Vastuksien vainioille,
Kateita kaatamahan,
Vastuksia voittamahan.
Toisin:
4. A. uksilla a.
10. Yheksän yrön ikeä,
n.
Kolm' on koiroa minulla,
Jotka linnassa lihotin,
Kaupungissa kasvattelin,
Ajat kaiket kahlehissa;
Yks' on irvi, toinen ärvi,
Kolmas on puritsa koira;
Niillä syötän syöttäjäni,
Puretan purettajani,
Lihan syötän, luun puretan,
10 Veren hangelle hajotan.
Toisin:
2, 3. Lihotettu linnan päällä,
Kahlehissa kasvatettu
5. Y. o. rikki, t rakki,
Y. o. liukki, t laokki,
Y. o. haukku, t raukku,
Y. o. vippo, t vappo,
6. K. o. verinen k.
7, 8. Joilla s. syöttäjiä (syött&jäiset),
P. purettajia (purettajaiset),
o.
Ei minusta miehen toisen
Kenkiminen kenkihinsä,
Paneminen pauloihinsa,
Kengin kenkäni lujaksi,
Panen paulat kiinteäksi,
Pistän piilin permantohon,
Varatammen tanterehen,
Ett' ei noita kyllin söisi,
Velhot viljalta vitoisi.
10 Kun ei siitä kyllin liene,
On mulla ori punainen,
Hevonen hyvännäköinen,
Joll' on lampi lautasilla,
Vesi selvä selkäluilla,
Lähe länkien sijalla,
Josta velhot vettä juovat,
Lappavat kylän katehet,
Tulikulkut kuihuavat.
Vaan eipä noita tiennytkänä,
20 Jopa join minäki siitä
Ennen noian nousematta,
Katehen havahtamatta,
Tein kintahat kivestä,
Someresta sormikkahat,
Joilla kyyt käsin pitelin,
Koprin käärmehet kokaisin;
Otin kyitä kymmenkunnan,
Satakunnan käärmehiä,
Kerallani kulkemahan,
30 Kanssani samoamahan,
Edelläni juoksemahan,
Vieressä vaeltamahan,
Syömähän kylän kiroja,
Lausehia lappamahan.
Toisin:
17, 18. Lappalaiset laikkoavat,
T. kiukuttavat (kuikkaisevat).
27, 28. Kytkin k. k.
Pion täyen käärmehiä,
p.
Jopa ennen aikoinansa
Tuli kolme kohtausta
Mun poloisen pään varalle,
Yksi tuli suota myöten,
Toinen muuta maata myöten,
Kolmas tuli vettä myöten.
Mikä tuli suota myöten,
Se ompi korentokulkku;
Mikä tuli maata myöten,
10 Se on väärä vemmelkulkku;
Joka tuli vettä myöten,
Se oli kovin kohtauksista.
Vaan minäpä mies mokoma
En tuossa kovin hätäillyt:
Otinpa kokolta koprat,
Havukalta haarottimet,
Toiset koprat kontiolta,
Karhulta käet kämeät,
Joilla konnan kopristelin,
20 Ilkeän iki asetin.
Niillä mä pusersin puskut,
Niillä taitoin tau'in nuolet.
Toisin:
22. N. t. t. juonet.
q.
Ei urosta syyttä syöä,
Miestä tauitta tapeta,
Ei luvatta suuren Luojan,
Ilman surmatta Jumalan.
Kun ei lie minussa miestä,
Tämän tuskan tuntiata,
Kykkärän kehittäjätä,
Onhan tuossa veikossani,
Joka Hiisissä asuvi,
10 Vuorissa vaeltelevi.
Sen kun ottanen avuksi,
Väekseni, voimakseni,
Sitten ei tamminen kurikka
Luuta polvesta porota,
Eikä vaskinen vekara
Veä verta hartioista,
Tuulen puuska tuiminkana
Hiusta korvilta kohota.
Toisin:
1, 2. Eihän meitä s. s., Eikä t. t.
4. Surmatta jalon J.
17. Ei pohjainen pahinkana
r.
Ei ennen minun isoni,
Eikä valtavanhempani,
Eikä muu sukuni suuri,
Heimokuntani heleä,
Nouatellut noian mieltä,
Lahjotellut Lappalaista,
Kateita kaataessa,
Vastuksia voittaessa.
Ei silloin sinä ikänä,
10 Elinaikana isäni,
Liian voimat liitellytse,
Pahan tau'it tartellutse;
Läksi liiat liikkumahan,
Ouot kummat kulkemahan,
Jos oli syämen syöjä,
Tahi keuhkon kierteliä,
Tahi maksojen maruja,
Pernojen pemisteliä,
Jos sivujen siirteliä
20 Kulmien kolottelia,
Hammasten hajottelia,
Leukojen levitteliä.
Kun lauloi minun isoni,
Hikeytyi nivuksen latvat,
Pellot liikkui pientarista,
Jäsenistä maa järisi,
Vuoret vaskiset vapisi,
Hopeaiset horjahteli.
Toisin:
25. Nivelistä linnat liikkui,
15. Asetussanoja.
a.
Himmene jo, Hiien hurtta,
Raukea, Manalan rakki,
Huikea, häpeämätön,
Ristimätön, kastamaton,
Ristittyä rääsimästä,
Hengellistä hieromasta,
Syömästä syänkäpyä,
Keuhkoloita kiertämästä,
Vatsoa vanuttamasta,
10 Vatsavuolta vuolemasta,
Napoa nävertämästä,
Ohimoita ottamasta,
Sivuja sivertämästä,
Selkäluita luistamasta,
Jäseniä järsimästä,
Luhtomasta luunneniä,
Repimästä reisiluita,
Sääriluita särkemästä,
Käsivartta vääntämästä,
20 Rintoa ritistämästä,
Kalloa kaluamasta,
Pääkamua karhimasta!
Jos ei minussa miestä liene,
Vankamoisessa varoa,
Niin panen parempiani
Tämän pulman purkajaksi,
Tämän jakson jaksajaksi,
Kauhean kaottajaksi:
Mies merestä näytteleikse,
30 Turkkiahan tupsuttavi,
Nahkojahan napsuttavi,
Syltä housut polven päästä,
Kaks' on syltä polven alta;
Se nyt tänne täytynevi
Tämän pulman purkajaksi,
Tämän päästön päästäjäksi.
Vaan kun ei totelle tuosta,
Eikä vaajanne välehen,
Omp' on Syöjätär meressä,
40 Joll' on suu keskellä päätä,
Kieli keskellä kitoa,
Syönyt on sataki miestä,
Tuhonnut tuhat urosta;
Se nyt syököhön sinunki
Leivän syötäväyestä,
Pion piettäväyestä!
Jos siitä vähä tulisi,
Viel' ei tuostana totelle,
Nostan maasta mannun eukot,
50 Pellosta peri-isännät,
Kaikki maasta miekkamiehet,
Hiekasta hevos-urohot;
Nostan metsät miehinensä,
Katajikot kansoinensa,
Petäiköt perehinensä,
Umpilammit lapsinensa,
Sata miestä miekallista,
Tuhat rauaista urosta,
Väekseni, voimakseni,
60 Tuekseni, turvakseni,
Tässä tuskassa kovassa,
Työssä varsin työlähässä.
Itse ilmoinen Jumala,
Itse vanha Väinämöinen,
Itse seppo Ilmarinen,
Neki tänne täytynevi
Nämät tuskat tuntemahan,
Kykkärät kerittämähän,
Tätä Hiittä hieromahan,
70 Juutasta rutistamahan.
Toisin:
6. H. herjomasta,
8. K. keittämästä,
11. N. nävertämästä,
15. J. jäystämästä,
16. Luumuruja murtamasta,
20. Rintoja kivistämästä,
22. Pääkalua koskemasta,
65, 66. Neitsy Maaria emonen,
Tässä myöskin tarvitahan
b.
Millä nyt puskuja puserran,
Amputautia asetan,
Millä nouan noian nuolet,
Veän pois veriset neulat,
Ihosta imento raukan,
Emon tuoman ruumihista?
Äsken päänä eillisenä
Olin seppojen seassa,
Takojien tanterella,
10 Teetin pihet pikkuruiset,
Atulat ani vähäiset,
Ottorauat oivalliset,
Joilla nouan noian nuolet,
Keion keihä'ät ylennän;
Kovat on koprat kontiolla,
Mull' on kolmea kovemmat,
Viittä, kuutta vinkeämmät,
Millä koprin kohtausta.
Vaan jos ei totelle tuosta,
20 Otan koprat kuollehelta,
Kahmalot kaonnehelta,
Viikon maassa maannehelta,
Kourat on kuollehen kovemmat,
Kalmalaisen kauheammat.
Niillä puskuja puserran,
Amputautia ahistan,
Vetäisen veriset äimät,
Äkä'iset pois ajelen,
Sian harjakset sivallan,
30 Ihosta alastomasta,
Varsin vaattehettomasta,
Panen niillä painajaisen
Ala maan, ala manuen,
Ala aatran mustan mullan,
Ala viien viilinveitsen,
Ala vuoren vaskireunan.
Toisin:
2, 3. A. alennan, M. vältän n. n.
11. A. alinomaiset,
15-17. Kovat on minulla kourat,
Kauheat on kahmaloni,
20. Saanma k. k.
29. Sivallan sikansa harjat,
16. Uhkasanoja.
a.
Kun et vääjänne välehen,
Eronne, emoton rakki,
Etsittelen eukkoasi,
Muistuttelen muoriasi;
Emo ensin lypsetähän,
Siitä poika juotetahan
Maiolla oman emonsa,
Valkoisella vanhempansa.
Josp' on et totelle tuosta,
10 Mie sun painelen pajuilla,
Pieksän pihlajan vesoilla,
Hautelen havun nenillä.
Jos ei siitä kyllin liene,
Etkä vääjeä välehen,
Nostan oinon kierosarven,
Härän hankin haatosarven,
Panen puskut puskemahan,
Saan sarvet satuttamahan.
Jos siitä vähän tulisi,
20 Otan koprat kuollehelta,
Maan alta manalan koprat,
Käet kuokon kalmistosta,
Joilla konnat kopristelen,
Joilla saatanat satutan.
Kun ei tuosta kyllin liene,
Otan ma kokolta koprat,
Havukalta haarottimet:
Onpa kokko, maini kokko,
Vellova meren vesillä,
30 Meren aalloilla asuva,
Yksi siipi vettä viilsi,
Toinen taivasta tavotti.
Senpä koprilla kovilla
Kohtaukset karkottelen,
Mutristelen murhamiehet,
Painelen pahantekiät.
Kun ei tuostana totelle,
Ei erota aiokkana,
Otan koprat kontiolta,
40 Veren juojalta vekarat;
Kovat on kokolla koprat,
Havulinnulla haravat,
Koprat on kontion kovemmat,
Kynnet karhun kauheammat,
Niillä konnan kopristelen,
Ilkeän iki asetan.
Jos ei jo totelle tuosta,
Vielä muistan muunki keinon,
Löyän muita luottehia,
50 Vahvempia vastuksia:
Ompa mulla musta koira,
Karvaturpa karsinassa,
Entinen isoni koira,
Varsin haukku vanhempani.
Suu sen on tulen palava,
Kita kiiran lämpiävä,
Hampahat kuin hiilihangot,
Kieli keskelle sysätty,
Syän rauasta rakettu,
60 Suolet vaskesta vatsassa.
Söi se jo sataki miestä,
Tuhosi tuhat urosta;
Sillä mie sinunki syötän,
Syötän isosi, emosi,
Syötän valtavanhempasi,
Sekä muun sukusi suuren;
Se sun luinehen purevi,
Ruotinehen rouhaisevi,
Pään pärisemättömäksi,
70 Hengen huokumattomaksi.
Toisin:
10. Painelen vesipajuilla,
23, 24. J. konnan k., J. saatanan s.
29, 30. Joka vellovi vesissä,
Aallon selässä asuvi,
32. T. t. tapasi.
33, 34. Saan minä kokolta kuokat,
Havulinnulta haravat,
(Linnulta lihan pitimet),
Joilla konnat kollahutan,
56. K. kummin lämpiävä,
Kuparist' on kulkkutorvi,
61, 62. On syönyt s. m. Turmellut t. u.
b.
Joko mun katsoit kuolleheksi.
Kaipasit kaonneheksi?
En mä kuollut kuitenkana,
Enkä kaiketi kaonnut,
Äsken päänä eillisenä
Olin kontion kotona,
Rautakarhun kartanolla,
Suen lauloin suitsi suuhun,
Karhun rautoihin rakensin;
10 Kävin kyisen pellon päälle,
Kynnin maata kyynalaista,
Käänsin maata käärmehistä,
Auralla tuliterällä,
Vaarnahilla vaskisilla,
Kyyt pitelin kynsissäni,
Käsissäni käärmehyiset,
Tapoin kyitä kymmenkunnan,
Sa'an mustia matoja;
Viel' on kynnet kyyn veressä,
20 Käet käärmehen talissa.
Otan kyiset kintahani,
Maanmatoiset vanttuhuni,
Joilla outoa otelen,
Mututtelen murhamiestä,
Lihan syöjän liikahutan,
Luikahutan luun purian,
Syömästä tulisen koiran,
Pahan rakin raastamasta,
Ristittyä rikkomasta,
30 Kastettua kaatamasta.
Jospa rikot ristittyä,
Tahi kaa'at kastettua,
Risti sinun rikkonevi,
Kaste sinun kaatanevi.
Toisin:
15, 16. Siellä kynsin kyyt pitelin,
Käsin käärmehet tavotin,
18. Aivan paljahin kätösin;
26. Puristelen pulmallisen,
28. Hiien r. r.
c.
Oi sinä, paha pakana,
Hiien herja hirtettävä,
Pahan hengen paistettava,
Ellös tänne täyvykkänä!
Täällä luuta leikatahan,
Jäsentä järitetähän,
Tuli aita vierahalta,
Saavalta käkeävältä;
Täällä paitasi palavi,
10 Hamehesi lämpiävi,
Minun suin puheltuani,
Hengin huokueltuani.
Minkä sie sanan sanonet,
Kunka loitset toista vasten,
Itsehesi istukohon,
Suuhusi omat sanasi,
Päähäsi pahat panosi,
Ajatukset aivohosi,
Syämehesi siutukohon,
20 Keuhkoihisi koitukohon,
Maksoihisi maatukohon,
Pernoihisi peittyköhön!
Kun sa et totelle tuosta,
Vaan yhä yritteleihet,
On mulla tulinen miekka,
Sauvani sarajahalla;
Otan miekkani omani,
Sauvani sarajahalta,
Jolla pieksän perkeleitä,
30 Jolla painelen pahoja,
Himmennytän Hiien voiman,
Vaivutan pakanan vallan,
Päivin pääsemättömäksi,
Öin yrittämättömäksi.
Toisin:
4. Täällä Hiiet hirtetähän,
Pahat henget paistetahan,
19. Sisälläsi siirtyköhön,
26. Sapeli s.
Terärauta tenhollinen,
Entinen isoni miekka,
Varustama vanhempani;
Sen mä seinältä sivallan
Käteheni oikeahan,
29, 30. Sillä p. p.
Painelen väen pakanan,
17. Manauksia.
1. Eri paikkoihin.
a.
Kun ollet kotoinen koira,
Laki lientä lattialta,
Pure luuta pöyän alta;
Kuu ollet kyläinen koira,
Saapunut kylän kiroista,
Salanaarojen sanoista,
Kyllä sun kyyitän kylähän,
Sukuhusi, syntyhysi.
Käsin tästä käsketähän,
10 Nenin tästä neuvotahan,
Lykitähän, lysmitähän,
Syyitähän, syrvitähän,
Mieron miehiin hyvihin,
Kyläkunnan kuulusihin,
Lukiasi luien päälle,
Paniasi parmahille.
Kun sa lienet mainen Hiisi,
Mene maahan, mainen Hiisi,
Maahan manteren sisähän,
20 Yheksän sylen syvähän,
Kuhun ei konsa päivä paista,
Päivä paista, kuu kumota;
Kun lienet vesinen Hiisi,
Vetehen, vesinen Hiisi,
Noille velhojen vesille,
Ve'en vankan vääntehille!
Toisin:
3. P. l. penkin (pankon) a.
7. Mennös kyyillä k.
14. Kirkkokunnan kuuluvihin,
26. V. v. viertehesen.
b.
Tuonne ma panen pahoja,
Tuonne kehnoja kehotan,
Tuonne tungen turmioita,
Tuonne riettoja repäisen,
Ahoille vesattomille,
Maille kyntämättömille,
Notkoille noroperille,
Soille soikerrettomille,
Kussa sammakot kutevat,
10 Likamaot liuhuttavat;
Niittyhyn nimettömähän,
Nimen tietämättömähän,
Jost' ei ruoho maasta nouse,
Heinä nurmesta ylene.
Et siellä sijoa saane,
Niin tuonne sinun manoan
Sumuksen vesien päälle,
Summahan Sariolahan,
Usmihin merellisihin,
20 Ala-ilman auterehen,
Kynän joutsenen nenähän,
Aina allin kielen alle.
Jos ei siitä kyllin liene,
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun Antero Vipusen,
Vatsahan vara-väkevän,
Jok' on viikon maassa maannut,
Kauvan liekona levännyt.
Mene vielä, kunne käsken,
30 Kissan kirjavan rekehen,
Kukon mustan kannuksille,
Kissan kirjavan veteä,
Kukon mustan kiiätellä,
Linnan luukuille lujille,
Portille poriseville!
Kun ei siitä kyllin liene,
Tuonne ma sinun manoan
Revon kirppukiieksehen;
Mene sie revon rekehen,
40 Jalaksille juokseville!
Revoll' on reki matala,
Hyvin juoksevat jalakset,
Repo rannalle vetävi,
Vetehen sun vierittävi.
Mene vielä, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan,
Pölkyn pyörivän nenähän,
Katajaisen kannon päähän,
Suuhun vankuvan variksen,
50 Korpin kiljuvan kitahan,
Portimon kiven kolohon,
Kesäkärpän kämmenpäille,
Päähän pässin rautasarven,
Suuhun rautaisen orihin,
Hirven harvoihin lihoihin,
Lapaluihin Hiitten hirven,
Kesäpetran kielen alle,
Poropetran palleahan,
Suuhun juoksevan sutosen,
Mustan koiran hännän alle,
Kontion kovihin luihin,
60 Mustan karhun kaatioihin,
Rautaisehen puolikkohon,
Vaskivannetten sisähän!
Toisin:
2. T. keitoja k.
5, 6. A. alastomille,
Vesan versomattomille,
8. S. räykymättömille,
13, 14. J. e. ruohot m. n., Heinät n. y.
22. Meri-allin k. a.
31. K. m. rattahille,
33. K. m. kannattoa,
43, 44. R. sun reessähän v.
Etemmä ehättelevi,
Hiekoille heliseville,
Somerille viereville.
58. Poropeurojen povehen,
59. Suen suuhun, hamaran päähän,
62. Karhun kielen kantimehen,
63, 64. Tervapäähän tynnörihin,
Rautaisen munan sisähän.
2. Helvettiin.
Lähe, Lempo, lentämähän,
Sinisiipi, siitämähän,
Jouhihäntä, juoksemahan,
Saatana, samoamahan,
Verisillä kynsilläsi,
Rautaisilla hampahilla!
Kotihisi, konna, riennä,
Paha, maahasi pakene,
Alle manteren yheksän,
10 Manner puolen kymmenettä,
Ikuisehen helvettihin,
Paksuhun pimentolahan,
Kuss' ei kuuta, aurinkoa,
Ilmoa ihoavata,
Joss' on muutki murhamiehet,
Polvuiset pahantekiät;
Sielt' et kuulu kuuna päänä,
Ilman sinä ikänä,
Vaikk' ois päivyt päästämäsä,
20 Tahi kuu kumartamassa,
Otavainen ottamassa,
Tähet taivon tahtomassa.
Toisin:
11, 12. Mene Hiisi h., Perkele p.
Tuonne helvetin tulehen,
Pahan vallan valkeahan,
3. Hiiteen.
Kun liet, tuhma, tuolta tullut
Metsän Hiien hinkalosta,
Paholaisen pankon päästä,
Huonehesta honkaisesta,
Petäjäisestä pesästä,
Niin sä juokse, jouhiturpa,
Kiiätä, kiveräkopra,
Villahäntä, viilettele,
Hiien hiilien sekahan,
10 Pahan vallan valkeahan,
Siellä partasi palavi,
Hipiäsi hiiltynevi!
Toisin:
3. Pahan kansan karsinasta,
11. S. paitasi p.
4. Kalmistoon.
a.
Lienet kalman kammioista,
Manalaisien majoilta,
Noilta vatturannioilta,
Pyhän pellon penkereltä,
Toki koitellos kotia,
Noille kalman kankahille,
Multihin muhajavihin,
Maihin liikuteltavihin,
Johon on kansa kaatununna,
10 Väki vahva vaipununna,
Sukukunnat suupununna,
Perikunnat peittynynnä!
Hyvä siell' on ollaksesi
Armas aikaellaksesi,
Huonehessa honkaisessa,
Petäjäisessä pesässä:
Kukut kullaisna käkenä,
Hopeaisna kyyhkyläisnä,
Ko'issasi korkeassa,
20 Kaunihissa kartanossa.
Toisia:
1. L. k. kartanosta,
10. V. suuri vääntynynnä,
11, 12. Sukukunta s., Perikunta p.
b.
Jos oot kalmasta karannut,
Niin sä kalmahan katoa,
Mene, kalma, kalmistohon,
Pyhän pellon penkerehen,
Miehen kuollehen kotihin,
Kaonnehen kartanohon,
Uupunehen uutimehen,
Vaipunehen vaipan alle!
Kaunis siell' on ollaksesi,
10 Ihana eleäksesi:
Siell' on sulla lestyt leivät,
Vatiherkut valmistetut,
Siell' on kyllin kyynäspäätä,
Paljo paksua lihoa,
Syöä miehen nälkähisen,
Haukata haluavaisen;
Ei kuollut kovin valita,
Ei itke ijäti mennyt,
Jos sa hilpaiset himossa,
20 Halussasi haukkaelet.
Toisin:
1. J. o. k. kasunna,
4. Perkele, pyhään maahan,
6. K. kammiohon (kankahasen),
8. V. vaattehille (vuotehelle)!
c.
Tuonne ma sinun manoan
Kirkkopellon penkerehen,
Peltohon mätäperähän,
Maahan mättähättömähän;
Kaa'an kalman kellarihin,
Alle kylmän kynnyshirren,
Ikimennehen majahan,
Kalmalaisen kartanohon,
Joss' on vanhat tau'in tahnat,
10 Surman istuimet ikuiset.
Siell' on luuta luskottua,
Pääramua raskuttua,
Toista tuoahan lisäksi,
Uutta aina annetahan,
Syöä ilman säästämättä,
Haukkia iartamatta.
Siellä syö, paha pakana,
Nävertele nälkähinen,
Tuota luutonta lihoa,
20 Paaskotonta palleata!
Toisin:
6. A. kauhean kamanan,
7, 8. I. iho'on (iholle),
Katonehen kainalohon (kantapäihin),
11, 12. S. o. l. luutunutta,
Pääkamua kaatunutta,
d.
Mene tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan:
Mene myrkänä manalle,
Tavoin toisin tuonelahan,
Noille Tuonelan tuville,
Manalan iki majoille,
Kuun kumottamattomille,
Päivän paistamattomille!
Siell' on korkea kotisi,
10 Ylen kaunis kartanosi,
Siellä vannoa väkeä,
Ijän kaiken istunutta,
Siellä nuorta, kesk'ikäistä,
Sekä miestä että naista.
Siell' on luuta luskoasi,
Pääkalua kaivoasi,
Sortunutta sormiluuta,
Kyynäspäätä kyttynyttä,
Painunutta polviluuta,
20 Säärivartta vaipunutta,
Nurmehen nukahtanutta,
Alle pellon peittynyttä.
Toisin:
3. M. mykränä (?) m.
13. Miestä mennyttä manalle,
15, 16. S. o. l. louhen purra,
Näpistellä nälkähisen,
18. K. kyttynäistä,
20. Sortunutta säärivartta,
5. Kirkonmäille.
Jos sa lienet tuolta tullut
Kirkon kirjatun tyköä,
Satalauan lappeasta,
Tuhatmalkaisen malosta,
Viien virren vieremiltä,
Kuuen kellon kuuluvilta,
Niin tuonne sinun manoan
Kirkon kirjatun tyköhön,
Satalauan lappeahan,
10 Tuhatmalkaisen malohon,
Jossa kuuluvat kuparit,
Vasken äänet vankahuvat,
Tervaharjan hartioilta,
Tuhatlauan tutkamesta.
Papit siellä pauhoavat,
Messumiehet mellehtivät,
Teinipojat teutoavat,
Lukkarit lujittelevat,
Papit kaikki paitapäällä,
20 Miehet messuvaattehissa.
Toisin:
2. K. k. sivulta (sivusta),
Tervaporstuan povesta,
(Portin maalatun povesta,)
6. K. k. kuulusalta,
8. Kirjakirkon kynnyksehen,
16. Miehet messua pitävät,
Ratikaulat raivoavat,
6. Koskiin.
a.
Tuonne ma kipuja käsken,
Tuonne vaivoja vajotan,
Korvalle tulisen kosken,
Pyhän virran pyörtänälle,
Joka puut tyvin vetävi,
Hongat latvoin langettavi,
Kukin kaatavi kanervat,
Viepi heinät helpehine.
Koskess' on tulinen luoto,
10 Luo'ossa tulinen härkä,
Jonka suu tulen palavi,
Kita kiiran lämpiävi;
Se kivut manalle viepi,
Saapi tuskat tuonelahan,
Jost' ei pääse polvenahan,
Noueta sinä ikänä.
Toisin:
2. T. v. vajutan,
4. Kosken kuuman kuohuvaisen,
16. Ei nouta (Peritä) s. i.
b.
Mene tuonne, kunne käsken,
Iharihin ilkeähän,
Kalarihin karkeahan,
Rutjan koskehen kovahan,
Ryöppähän rohisevahan,
Koskehen kohisevahan,
Veen vankan vääntimehen,
Palavahan pyörtehesen,
Johon puut päin putovat,
10 Tammet latvoin lankeavat,
Tyvin syösten suuret hongat,
Latvoin lakkapäät petäjät,
Koivun kannot katkeavat,
Hajoavat haavan juuret,
Tyvin heinät tyrskähtävät,
Kukin kaatuvat kanervat!
Toisin:
2. Ilarihin (Inarihin) i.
4. Turjan (Tyrjän) koskehen kovahan,
7. V. väljän vääntehesen,
10. Hongat l. l.
16. Liinat latvoin lankeavat!
c.
Tuonne ma sinun manoan,
Ryönäkosken partahasen,
Vierehen vihaisen virran,
Kosken kuohutun kovahan,
Johon puut päin putosi,
Kuuset latvoin lankieli,
Perin vierivät petäjät
Sekä hongat horjahteli,
Heinät helpehin menivät,
10 Kanervat kukin katosi.
Kivi on keskellä jokea,
Laukku keskellä kiveä,
Rautavanne ympärillä,
Siinä on sija sinulle,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä.
Toisin:
2. Meren Rutjan partahalle,
Äärettömän äprähälle,
3. Virran korvahan vihaisen,
4. K. kuohuihin kovihin,
Ve'en vankan vaaluille,
d.
Mene tuonne, kunne käsken,
Virtoihin vipajavihin,
Koskihin kohajavihin,
Uimahan tuliset kosket,
Vastavirrat vatvomahan,
Ve'et selvät seipomahan;
Ui siellä, paha pakana,
Kosken kuohuja kovia,
Ve'et ahtahat asuen,
10 Ve'et väljät väännätellen!
Et siellä sijoa saane,
Niin tuonne sinun manoan
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan ikipurohon,
Sini siellä ollaksesi,
Kunnes kuuta, aurinkoa,
Ilmoilla imehisiä,
Asujia alla taivon.
Toisin:
9, 10. V. a. asuile, V. t. väännättele!
e.
Mene tuonne, kunne käsken,
Keskelle tulisen kosken,
Vuoksen koskehen kovahan,
(Imatrahan ilkeähän),
Kahen kallion lomahan,
Kinahmehen kauheahan,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Ilman Luojan päästämättä,
10 Kaikkivallan katsomatta!
Jospa tuolta päätä nostat,
Tahi kuonoa kohotat,
Ukko pääsi särkenevi
Neuloilla teräsnenillä,
Äimillä äkähisillä,
Rakehilla rautaisilla.
Toisin:
14, 15. Tikuilla t., Ä. ä'äsperillä.
7. Kotihinsa.
a.
Siirrä jo sijasi, konna,
Muuta, murha, kartanosi,
Lähe, kumma, kulkemahan,
Maan paha, pakenemahan;
Mene sinne, jost' oot tullut,
Emmäs saatella ehätä,
Ole tuulta tuuheampi,
Koski vettä viekkahampi!
Ei täällä sinun sijoa,
10 Muunne muuttaos majasi,
Kun lienet isännällinen,
Isäntäsi istumille,
Kun lienet emännällinen,
Emäntäsi astumille,
Veljesi veräjän suulle,
Sisaresi sillan päähän,
Ennen päivän päättymistä,
Auringon alenemista!
Sitte sinne saatuasi,
20 Kotihisi tultuasi,
Tekiäsi tienohille,
Laittajasi laitumille,
Laai tunnus tultuasi,
Salamerkki saatuasi,
Jyskä kuin ukon jyrynen,
Välkä kuin tulen välähys;
Potkaise pihalta portti,
Lennä kukkona kujalle,
Kanan lasna kartanolle,
30 Rinnoin rikkatunkiolle;
Tapa tamma tanhuasta,
Sorra soimelta hevonen,
Navetasta sarvinauta;
Sarvet sontahan sovita,
Laske häntä lattialle,
Sääret pitkin permantoa,
Kynnet kylvä kynnykselle,
Karvat seinille karista!
Jos siitä vähän tulisi,
40 Laske lauta ikkunasta,
Siitä siirräite sisähän,
Lennä tupruna tupahan,
Ota kiinni kinterestä,
Takimmaisista jaloista,
Kai'immista kantapäistä,
Isännät perisopesta,
Emännät ovisopesta,
Isännältä niskat taita,
Väännä päätä väärällehen,
50 Silmät kierohon sivalla,
Emännältä pää murota,
Sormet koukkuhan koverra!
Toisin:
3. L. kutta k.
28. L. k. kujahan,
28-30. Kule k. kujassa,
K. l. kartanolla,
R. rikkatunkiolla;
32, 33. Tapa tallista h.
Lehmä läävästä revitä;
(Läävästä parahin lehmä);
45. Vasemmasta varpahista,
Oikeasta olkapäästä,
48. I. silmä kaiva,
b.
Kotihisi, Hiien koira,
Maahasi, Manalan rakki,
Sylin syösten kynnyksessä,
Hampahin oven rivassa,
Saa emollesi etehen,
Helmoille hypittäjäsi!
Kun siit' et sisälle pääsne
Laittajasi lantehille,
Revi reijät ikkunoiksi,
10 Revi reikeä yheksän,
Ota kiinni olkapäistä
Isäntäsi ensimmäksi;
Ollessa isännän syytä,
Niskat ruttohon rutaise,
Silmä käännä kellellehen,
Toinen syrjähän syseä;
Ollessa emännän syytä,
Repäise emännän reisi,
Väännä syäntä vääntimellä,
20 Keri keuhkoja kerälle;
Kun ollevi pojan syytä,
Jalka polvesta porota,
Kuivoa kuvetlihoa,
Kupehelta kummaltaki;
Kenen ei syytä lienekkänä,
Sit' elä pahoin pitele,
Mene syrjin syyttömistä,
Vierite viattomista!
Toisin:
3. Kynsin riihen k.
3, 4. S. s. kynnyksille, H. o. hakahan,
4. Polvin porstuan ovilla,
5. Etehen oman emosi,
13. O. isosi s.
14. Puhkaise isosi silmä,
17, 18. O. emosi s., Revitä emosi r.
c.
Kotihisi, konna, mennös,
Maahasi, paha, paetkos,
Kielelle kohottajasi,
Käskiäsi kämmenille!
Kun, koira, kotihin saanet
Luoksi ilkeän isäsi,
Tee siellä tihua työtä,
Katko kalman karvallista;
Mene kynsin kynnyksestä,
10 Polvin porstuan ovista,
Olalle ohittajasi,
Mene silmästä sisähän,
Kautta suolen, kautta vuolen,
Kautta kainalolihojen,
Syvältä syänlihoille;
Syän syseä sykkyrähän,
Tuikoa tukasta maahan,
Puista rintapurtilosta,
Pane pää pärisemähän
20 Sekä luut lotisemahan,
Takaraivo tanterehen,
Henki huokumattomaksi!
Jos siitä vähä tulisi,
Hiiluta tuliset hiilet,
Lemmon ahjo ahkuttele,
Saajasi syänalahan,
Koprista emosi kohtu,
Väännä vatsa vanhempasi,
Laai maksoihin majasi,
30 Keuhkoloihin kellarisi,
Suonet ruttuhun rutaise,
Veripillit piipottele!
Jos vielä vähän olisi,
Tapa poika porstuasta,
Vanhin lapsi lattialta;
Tuop' on pölkyksi pökerrä,
Väännä kärsä käppyrähän,
Nuokka ruttuhun rutista!
Toisin:
4. K. kämmenpäille!
9, 10. M. k. kynnyksessä, P. p. ovissa,
26. Vatsahan oman emosi,
30. Alle keuhkon k.
35. Väännä lasta lattialta,
d.
Mene, Hiisi, heimohosi,
Perkele, perintehesi,
Elä syytäy syyttömähän,
Viskau viattomahan!
Jo sinua, Hiien hurtta,
Kotihisi kutsuttihin,
Majoillesi maanittihin,
Herkuille herättäjäsi,
Laatijasi lahjuksille,
10 Lukiasi luumuruille,
Loitsijasi lounahille,
Isäntäsi iltaiselle,
Emäntäsi einehelle,
Pojan puolipäiväiselle,
Tyttären välipaloille,
Muun perehen murkinalle.
Kun ei siitä täysin tulle,
Onhan pentu penkin alla,
Tuop' on tuonne surmattuna;
20 Siin' on sulla syöäksesi,
Lippoaksesi lihoa,
Sekä luuta parraksesi.
Toisin:
10. L. luien päälle,
22. Sekä verta juoaksesi.
e.
Kotihisi koituote,
Hiien herja, heimohosi!
Sukusi kovin surevi,
Perehesi pelkeävi,
Sinun maasta mennehesi,
Paikoilta paennehesi,
Kun oot viikon viipynynnä,
Kauvan täällä kasvanunna,
Kyläisillä kynnyksillä,
10 Veräjillä vierahilla,
Uksilla ulisevilla,
Saranoilla parkuvilla.
Kolkkona sinun kotisi,
Asuntosi autiona:
Koissa etsivi emosi,
Vaikeroipi vanhempasi,
Painuvi pahoille mielin,
Alas kulmin heitteleikse,
Veräjillä vuottelevi,
20 Kotihinsa koiroansa.
Sanovi sinun emosi,
Valittavi vanhempasi:
Tuoll' on poikani poloinen
Matkoilla majattomilla;
Ken nyt hirvet hiihtelevi,
Petrat pankoihin panevi,
Karhut lyöpi kahlehisin,
Suet suitsihin kovihin?
Koissa itkevi isäsi,
30 Muorisi murehtelevi,
Veljesi vesin valuvi,
Verisillä kyynelillä,
Hurmehuisilla vesillä.
Siellä poikasi potevi,
Vaivaisesi vanguttavi,
Hengen lähtöä tekevät
Verisillä vuotehilla,
Hurstiloilla hurmeisilla,
Verisissä vaattehissa,
40 Hurmepaioissa pahoissa,
Suin verisin, päin verisin,
Kaiken karvansa verisen,
Isä immin lähtehellä,
Äiti Äijön karsinassa,
Poika Vuojelan navoilla,
Tytär Tyrjän kosken alla.
Toisin:
17. Äitisi pahoin panevi,
29, 30. Isäsi on itkemässä,
Muorisi murehtimassa,
38. Hurmehuisilla sijoilla,
Punaisilla polstarilla,
40. Hurmehuisissa sovissa,
Hurmehisilla nutuilla,
45. P. Vuojolan n.
8. Laittajansa luoksi.
a.
Jos olet teko tekemä,
Jos kenen paha panema,
Pulma toisen pungastama,
Paha noian nostattama,
Emon tehtoisen tekemä,
Vaimon vankan tuuvittama,
Mene luoksi loitsiasi,
Lukiasi leukaluille,
Kitahan kiroajasi,
10 Syämehen syöstäjäsi,
Rikkojasi rinnan päälle,
Yskähän ylentäjäsi,
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä,
Koin Jumalan koittamista,
Kukon äänen kuulumista!
b.
Lienet tauti toisen luoma,
Toisen luoma, toisen tuoma,
Pantu tänne palkan eestä,
Rakettu rahan nenästä,
Pannahan nyt palkatonta,
Rahatonta juoksemahan,
Kullatonta kulkemahan,
Emäntäsi einehille,
Muorisi munapaloille.
10 Syö siellä, paha pakana,
Pistä pääsi penkin alle,
Eläkä ennen sieltä nosta,
Kun on lattia lahovi,
Seinähirret sienettyvi,
Laki päällä laukeavi!
Toisin:
2. Tahi toisen käskyläinen,
5. Niin mä panen p.
9. Lyylipaikoille.
Mene tästä, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan,
Mene tuonne toisialle,
Missä lyyli loittanevi,
Mieli palvoin pantanevi!
Ei tässä hyvä olosi:
Ruoka tästä punnitahan
Pikkuisella puntarilla,
Vaate tästä määritähän
10 Lyhyellä kyynärällä.
10. Metsolaan.
a.
Jos sa lienet Metsolasta,
Totta mennös Metsolahan,
Metsän kuuluhun kylähän,
Tarkkahan Tapiolahan,
Jukaisihin juurikkoihin,
Kapaisihin kannikkoihin,
Kahen kantosen välihin,
Koivun kolmen juuren alle,
Ukko-kontion kotihin,
10 Akka-karhun kartanohon!
Siell' on voiset vuotehesi,
Maitoiset makausmaasi,
Sijasi sianlihaiset,
Aivinaiset päänalaset.
Kun ei anna aika maata,
Mieli leutona levätä,
Maat matele maan matoina,
Kulot kyinä käärmehinä,
Juokse korvet kontioina,
20 Veet saukkoina samoa,
Oravina kuusen oksat,
Kärppinä kolot kivien!
Toisin:
1. Jos lienet metsästä tullut,
12. Maheat makuu-alasi,
13, 14. Siellä siivotut sijasi,
Ja havuiset päänalasi.
17. Ma'a maat on m. m.
19. Korvet konteina Lahota,
b.
Tunne huuti, Hiien hurtta,
Häpeä, hävytön koira,
Juokse tuonne, jouhiturpa,
Villahäntä, vierettele,
Metsän synkkähän salohon,
Korven kolkon kainalohon,
Varvuille vapiseville,
Kanarville karkeille,
Kuusihin kuhisevihin,
10 Honkihin hohisevihin,
Haapoihin halenneihisin,
Raitoihin rakoperihin,
Pihlajihin piukeihin,
Katajoihin kaarevihin,
Mätäpäihin mäntylöihin,
Oravaksi oksapuihin,
Kärpäksi kiven koloihin!
Mene siitä, kunne käsken,
Hirven hiihtokankahille,
20 Poropetran polkumille,
Hevon rääyntäsijoille,
Ketun tappotanterille,
Jäniksen jävintämaille,
Kontion kotiperille,
Karhun louhikartanohon,
Karhun kiljuvan kitahan,
Se sun luinehen purevi,
Ruotinehen rouhoavi!
Toisin:
8. K. karvahille,
9, 10. K. kuhisemahan,
H. hohisemahan,
Mäkehen mäeltämähän,
Korpehen kolajamahan,
14. K. kaatuvihin,
21. R. rääkymäsijoille,
23. J. jäpimämaille,
J. makausmaille,
24, 25. K. kiviko'ille,
Kivi karhun kammiohon,
11. Pohjolaan.
a.
Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne kehnoa kehotan,
Pohjan pitkähän perähän,
Lapin maahan laukeahan,
Kuss' ei käyne karjan kynsi,
Hypänne hevosen varsa.
Siell' on onni ollaksesi,
Lempi liehahellaksesi,
Hyvä kangas käyäksesi,
10 Hiekka helkytelläksesi.
Syö siellä, paha pakana,
Raasta siellä, Lemmon rakki:
Siell' on hirvet hirsipuussa,
Orrella metsän otukset,
Siellä luutonta lihoa,
Suonetonta pohkeata,
Syöä miehen mielen määrin,
Haukata halun perästä,
Ilman ihmisen ihotta,
20 Kasvavaisen kainaloitta.
Toisin:
3. P. p. povehen,
5, 6. K. e. kule k. kynnet,
Vaella h. varsat
6. Eikä raavahat rapehi.
8. L. liehakoiaksesi,
13, 14. Hirvet siell' on hirtettynä,
Jalot peurat jaksettuna,
14. Oksissa m. o.
b.
Tuonne ma sinun manoan,
Pimeähän Pohjolahan,
Portin Pohjolan oville,
Kirjokannen kartanoille,
Kuss' ei kuuta, aurinkoa,
Eikä päiveä ijässä.
Hyvä on sinne mennäksesi,
Yli puita, alate maita,
Mennä hongissa hohisten,
10 Petäjissä peppuroien,
Pohjan on ponneton veräjä,
Saranaton ilman salmi,
Juosta suuren, juosta pienen,
Juosta pitkän perkelehen.
Hyvä oli sinne päästäksesi,
Hyvä siellä ollaksesi,
Meren ranta juostaksesi,
Somer sorkutellaksesi,
Hieta hieno hieputella,
20 Kangas kaunis kaaputella.
Siell' on uutta, siellä kystä,
Kaksin kattilan kokassa,
Siellä luutonta lihoa,
Siellä päätöntä kaloa,
Näpistellä nälkähisen,
Hilpota himostunehen.
Hirvi on puuhun hirtettynä,
Jalopeura jaksettuna,
Härkä paksu paistettuna,
30 Suuri raavas surmattuna,
Syöä miehen syölähänki,
Ahmia nälästynehen.
c.
Tuonne ma sinun lähetän,
Tuonne käsken ja manoan,
Ylitse metsän yheksän,
Metsän puolen kymmenettä,
Pohjan poikien tulille,
Lapin lasten valkeille.
Pilkat on tehty pitkin puita,
Pitkin puita, poikki maita,
Josta tunnet, tuhma, käyä,
10 Äkki outonen osoat.
Rata on rauasta rakettu,
Teräksillä tolpitettu,
Mennä suuren, mennä pienen,
Mennä keskikertaisenki,
Pohjan pirttien perille,
Lapin laahtitanterille.
Hyvä siell' on ollaksesi,
Armas aikaellaksesi:
Sija siell' on sulle tehty,
20 Vuoe lempinen levätä,
Syömiset on suoritettu,
Juomaneuvot jou'utettu,
Metsän tarvahat tapettu,
Kaaettu metsän kapehet,
Liha luuton syötäväksi,
Veri viljoin juotavaksi.
Saat siellä surutta syöä,
Haukata halun perästä,
Nälissäsi närvistellä,
30 Hirven harvoja lihoja,
Petran paksun pallioita,
Karhun kainalolihoja,
Kontion kovia luita,
Yöt maaten sikopajassa,
Päivät lammaskarsinassa.
Toisin:
15. P. poikien p.
P. penkiön (penkeren) perihin,
21. Siell' on syömät s.
25, 26. L. l. syöäksesi, V. v. juoaksesi,
d.
Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne keitoa kehotan
Mieholasta, metsolasta,
Työntekiän tienohilta
Miehen joutavan jälille,
Työttömien tienohille,
Pimeähän Pohjolahan,
Lapin sysmähän syvähän,
Kuss' ei kuulu kukon ääntä,
10 Eikä kanan kaakotusta!
Siell' on sun sisariasi,
Siellä viisi veikkoasi,
Kuusi kummisi tytärtä,
Seitsemän setäsi lasta;
Sinne siekin tuomitahan
Siksi ilmoista ikeä,
Paikoille papittomille,
Maille ristimättömille.
Toisin:
7, 8. Pohjan pellon penkerehen,
Lapin laajahan kylähän,
8. L. suurenen salohon,
Paksuhun Palentolahan,
Miesten syöjähän sijahan,
12. Sotatanterille.
a.
Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne käsken ja kehotan,
Suurille sotakeoille,
Miesten tappotanterille,
Jossa miehet miekkeleikse,
Tasapäinä tappeleikse!
Siell' on hyvä ollaksesi,
Helppo heimahellaksesi,
Syöä uuelta lihoa,
10 Juoa verta lämpimältä:
Verta siell' on päälle polven,
Talmoa jalan tasalle,
Siell' on päätä kuin mätästä,
Siellä hiusta kuin kuloa.
Toisin:
4. Noille t.
6. Tasan pojat t
9, 10. Liha uusi syöäksesi,
Veri lämmin juoaksesi:
12. T. lumen t.
b.
Mene tuonne, kunne käsken,
Kurkkuhun kuparijousen,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan,
Sorkkihin sotahevosen,
Kavioihin vainovarsan,
Joss' on verta juoaksesi,
Lippoaksesi lihoa,
Eikä syöen syömät puutu,
10 Juomat juoen ei vähene:
Verta siell' on säärivarsi,
Polven korkeus punaista!
Toisin:
6. Sotavarsan vajallisin (vainiolle),
11. V. s. o. vyöhön asti,
13. Taivahalle.
Lienet tuolta taivahalta,
Poutapilvien periltä,
Nouse taasen taivahalle,
Tuonne ilmoille ylene,
Kautta kuun, alatse päivän,
Ylös taivahan tasalle,
Pilvihin pirisevihin,
Tähtihin tärisevihin,
Tulena palelemahan,
10 Säkeninä säihkymähän,
Auringon ajelemilla,
Kuun kehyen kiertämillä,
Seitsentähtien selillä,
Takaisella taivahalla!
Toisin:
1. L. tauti (tullut) t.
3, 4. Nouse tauti t., Tuska tuulelle y.
14. Tuntureille, vuorille, kiviin ja kallioihin.
a.
Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne tuhman tuikkiloitsen,
Kohen vuorta korkeata,
Vasten varvikkomäkeä,
Tuiman tunturin laelle,
Kuhavuoren kulman päälle,
Pohjan porttien lähelle,
Kiven alle kirkumahan,
Ratikkana rääkymähän,
10 Kiven päälle kiljumahan,
Kallioille kaljumahan!
Kun siell' et sijoa saane,
Mene tuonne, kunne käsken,
Kuhavuoren kulman alle!
Siell' on sulle vuoe tehty,
Merisuorsan sulkasista,
Vuoress' on lihava lehmä,
Siin' on kyllä syöäksesi,
Jyystämistä, jäystämistä,
20 Syömistä, kaluamista.
Toisin:
5. Tuonne t. mäelle,
8. K. a. kiiltämähän,
16. M. sulkimista,
b.
Tuonne ma sinun manoan
Vuorihin vohisevihin,
Kuusihin kuhisevihin,
Vuoren vaskisen laelle,
Kuparisen kukkulalle,
Kussa pilvet vuorta piirsi,
Höyrä vierteli kiviä,
Vuoren rautaisen rakohon,
Kahen kallion välihin!
10 Kiru siellä, kiusajainen,
Paru siellä, painajainen,
Vuoren rotkoissa syvissä,
Viien vuoren viukelossa,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selkene sinä ikänä!
Toisin:
2, 3. Louhiin lotisevihin,
Vuorihin vapisevihin,
V. terässekoihin,
Rautaisihin kallioihin,
c.
Tuonne ma sinun manoan
Norjan vuoren notkelmahan,
Turjan tunturin sivuhun,
Lumivaaran kukkuralle,
Pohjoispuolelle mäkeä,
Suin lumehen, päin vitihin,
Koprin ilmahan kovahan,
Siinä tuulen tuikutella,
Kovan ilman kolkutella,
10 Kunnes kuivut kutteloksi,
Painut ilman patteloksi!
d.
Kunne ma kipuja kiistän,
Kunne tuskia manoan,
Ihosta imento raukan,
Emon tuoman ruumihista?
Tuonne ma kipuja kiistän,
Tuonne tungen tuskapäitä,
Kivut soille, kivut maille,
Tuskat aavoille ahoille,
Hiekkoihin helisevihin,
10 Somerihin juoksevihin.
Kun ei tuostana totelle,
Toki tieän toisen paikan:
Tuonne ma kipuja kiskon,
Tuonne painan pakkopäitä,
Kivisihin kallioihin,
Rautaisihin raunioihin,
Kiviä kivistämähän,
Paasia pakottamahan.
Ei kivi kipuja itke,
20 Paasi ei vaivoja valita,
Vaikka paljon pantahisin,
Määrättä mätettähisin.
Toisin:
14. T. tuskia altistan,
17, 18. Kiville kivistäville,
Paasille pakottaville.
20-22. Paasi päiviä pahoja
Josk' on p. p.
Äijin äyskäeltähisin.
21. Eikä vuori voikertele,
Vuori ei kipuja kiellä,
e.
Tuonne ma kivut kiroan,
Tuonne tungen tuskat tuimat,
Keskelle Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalle.
Siell' ompi kipuiset koirat,
Hallit hallankarvalliset,
Jotka ulvovat kivuissa,
Vaikeroivat vaivoissansa.
Kipupiika pikkarainen
10 Kipuja keräelevi
Ympäri Kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkuloa,
Kipukintahat käessä,
Kipuvakka kainalossa.
Kivi on keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiveä
Yheksän sylen syvyinen,
Kyynäräinen kymmenettä,
Johon tuskat tungetahan,
20 Pahat vaivat vangatahan,
Kivut suuret survotahan,
Ailuet ahistetahan,
Kiven kirjavan sisähän,
Maksankarvaisen malohon,
Korennolla koivuisella,
Tangolla tasaperällä,
Vaskisella valkkimella,
Teräspäällä telkkimellä.
Toisin:
8. Valittavat v.
17. Se on väätty vääntiällä
Yheksän sylen syvälle,
f.
Pois minä kivut kiroan,
Työnnän tuskat tuonnemmaksi,
Kivistöihin, kannistoihin,
Turjan tunturin perille,
Aaltoihin Alue-järven,
Meren mustihin mutihin.
Kipu kivet särkeköhön,
Tervaskannot kalvakohon,
Vuoret vahvat siirtäköhön,
10 Kalliot kukistakohon,
Meret hyyksi hyytäköhön,
Järvet jääksi jäätäköhön!
Toisin:
8. T. kaatakohon,
g.
Tuonne ma kipuja kiistän,
Tuonne pakkoan pahoja,
Kiven kirjavan sisähän,
Paaen paksun palleahan.
Katkoan kiven kaheksi,
Paaen kolmeksi palaksi,
Vieritän kivut vetehen
Alle aaltojen syvien,
Hyvän hylkehen iho'on;
10 Se kivut syvälle viepi,
Ulapalle uittelevi,
Alle mustien mutien,
Toisen-aikaisten tomujen,
Sini siellä ollaksensa,
Kuni ei kuuta, aurinkoa,
Ilmassa inehmisiä,
Asuvia alla taivon.
Toisin:
2. T. vammoja valitan,
7. Paiskoan palat merehen,
15. Tuulihin.
a.
Lienet tuska tuulen tuoma,
Tuulen tuoma, veen vetämä,
Hattupurjehen hakema,
Ahavaisen ankeloima,
Ota tuuli purtehesi,
Ahava venosehesi,
Vieä vieretelläksesi
Yli maien ja merien,
Tuskat tuulien majahan,
10 Tauit taivahan navalle,
Tuulen tuutimasijoille,
Ahavan asuinperille,
Siellä tuulen tuuitella,
Ahavaisen akkiloia,
Vilun ilman viihytellä,
Kovan ilman kopristella!
Toisin:
12. A. ajeluteille,
b.
Jos oot tauti tuulen tuoma,
Tuulen tuoma, veen vetämä,
Ahavaisen antelema,
Vilun ilman viskoama,
Ota tuuli tuonnoksesi,
Ahavainen annoksesi,
Ota tuska tuutuhusi,
Siirrä siipesi väkehen
Vieä viiletelläksesi
10 Viirilöihin vinkuvihin,
Tuulihin tuhisevihin,
Pilvihin pihisevihin,
Tuulten tuuviteltavaksi,
Pilvien pieltäväksi!
Toisin:
4. V. i. viehättämä,
c.
Mene tuonne kunne käsken,
Tuulen virmeän väkehen,
Ahavaisen olkapäille,
Ison ilman vietäväksi,
Tuulen tutjuteltavaksi,
Ahavan ajeltavaksi!
Mene hongissa hohaten,
Petäjissä piehtaroien,
Kuusen latvoissa kuhaten,
10 Ilman puussa istumatta,
Lengolla lepeämättä;
Niin mene merien poikki
Noita tuulen teitä myöten,
Ahavan rekiratoja,
Ylitse meren yheksän,
Meripuolen kymmenettä!
Toisin:
2. T. pohjaisen v.
5. T. tuiskuteltavaksi,
16. Ulkomaille.
Tuonne ma sinun manoan
Muille maille vierahille,
Sungun suurille pihoille,
Venäehen vierimaille!
Hyvä siell' on ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Yöt maata sikopajassa,
Päivät lammaskarsinassa.
Kun siell' et sijoa saane,
10 Mene tuonne, kunne käsken,
Muille maille kaukaisille,
Muille mustille vesille,
Silmän sietämättömille,
Korvan kuulemattomille,
Paikoille papittomille,
Maille ristimättömille,
Kust' et kuulu kuuna päänä,
Ilman sinä ikänä!
17. Veteen.
a.
Lienet, vieno, veen vetämä,
Meren aaltojen ajama,
Niin, vieno, vetehen mennös,
Meren aalloille ajaite,
Suurelle meren selälle,
Ulapalle aukealle,
Mutalinnan liepehille,
Vesiharjun hartehille,
Siellä aaltojen ajella,
10 Veen synkän sylkytellä,
Kunnes kokko kopraisevi,
Veen näkki näppäjävi;
Se sinun syville viepi,
Uramoille uittelevi,
Alle aaltojen syvien,
Alle vierevän vetosen,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä.
Toisin:
3. N. v. v. viere,
12. V. n. näykkäisevi;
14. Urakalle u.
16. Meren mustihin mutihin,
b.
Kun lienet vetinen Hiisi
Tahikka vetinen Kalma,
Juokse juoksulla jokehen,
Lähetäite lähtehesen,
Läikkyvähän lähtehesen,
Heiluvahan hettehesen,
Virtahan virisevähän,
Koskehen kohisevahan,
Lampihin kalattomahan,
10 Aivan ahvenettomahan,
Umpilammin lumpehille,
Tasalammin lappiolle,
Ruokoihin rohisevihin,
Kaisloihin kahisevihin,
Rannoille röhiseville,
Somerille pyöriville,
Kynsin kylmähän kivehen,
Hampahin vesihakohon!
Toisin:
1. K. l. v. koira,
13. Ruohoi'in r.
c.
Jos oot vierinnä veestä,
Totta vieriös vetehen,
Matosina maat matele,
Rannat saukkoina samoa,
Tuonne liutohon merehen,
Laajalle Lapin lähelle,
Suuhun rautaisen matikan,
Teräshau'in hampahisin,
Se sun luinehen purevi,
10 Ruotinehen rouskuttavi;
Silmille sinisen siian,
Lohen purstohon punaisen,
Joka aalloissa ajavi,
Uipi kosken kuohunnossa,
Alla pyörretten asuvi,
Alla virran viehkuroipi!
Siika sun syville viepi,
Ulapoille uittelevi,
Lohi loitos kannattavi,
20 Etäämmä ehättelevi,
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien mutien,
Joss' ei tunnu tuulen henki,
Eikä käy veen värehet.
Jospa sieltä pääsi nostat,
Ukko pääsi katkaisevi
Kurikalla kultaisella,
Vaajalla hopeisella.
Toisin:
5, 6. Lapin laakohon merehen,
Väinön väljähän vetehen,
7. S. vaskisen matehen,
19. Meri kauvas k.
21-24. Veen väljän vääntehille,
Kosken kuohu'un kovahan.
d.
Jos oot vierrynnä veestä,
Niin sä vierköskin vetehen,
Hauvin suuren hartioille,
Purstolle lohen punaisen,
Lohen vieä loitommaksi,
Kalahauvin kaimaella!
Lohi luopi purstoltansa,
Hauki hartioisiltansa,
Ihvenille, ahvenille,
10 Kaikille veen kaloille,
Maksoihin merimatehen,
Sappehen sinisen siian,
Mustan muikun sieramihin,
Kiiskin rautaisen kitahan,
Joka virrassa venyvi,
Veen varassa vyyhtiävi,
Kiven alla kiimoavi;
Se sun kaivavi karille,
Kiven alle kiinnittävi,
20 Kiiskien kinaperille.
Et siellä sijoa saane,
Tuonne ma sinun lähetän
Noille väljille vesille,
Ulapoille aukeille,
Kussa hauki haukkoavi,
Veen koira koppoavi,
Se sun sitten saattanevi,
(Kanssansa kaottanevi,)
Hyvän hylkehen kitahan,
30 Vatsahan valaskalalle,
Jost' et kuulla kuuna päänä,
Ilmau sinä ikänä!
Toisin:
4. Poskehen lohen p.
5, 6. Lohi sun etäälle viepi,
Kalahauki kaimoavi!
7, 8. L. l. purstostansa,
Hauki suuri harjastansa,
8, 9. Hauki sun hajottelevi
Ahvenille ruotaisille,
14. K. linnahan kinaisen,
29. Ison h. iho'on,
e.
Jos olet ve'estä tullut,
Tuonne ma sinun manoan
Selville meren selille,
Lakehille lainehille!
Siell' on onni ollaksesi,
Lempi liekahellaksesi,
Siellä tuuli tuuvittavi,
Vastaranta vaaputtavi,
Meren läikkä läikyttävi,
10 Vesi vieno vilkuttavi.
Tuuli sinne turvan tuopi,
Aalto ahvenen ajavi,
Syöt sivulta siikasia,
Luotasi lohikaloja.
Kolm' on kuohua merellä,
Tuli kunki kuohun päässä,
Mies kunki tulen e'essä,
Varras kullaki käessä,
Siell' on paisti vartahassa,
20 Kussa hirvi, kussa härkä,
Kussa pää valaskaloa,
Ne on paistia parahat
Syöä miehen nälkähisen,
Haukata halun alaisen.
Toisin:
10. Vesi synkkä sylkyttävi.
f.
Pois minä kivut kiristän
Tämän ihmisen ihosta:
Kivut tuonne kiityköhön,
Vaivat tuonne vaipukohon,
Kivuttaren kippasehen,
Vammattaren vakkasehen,
Vaivattaren vuotehesen,
Päivättären päänaloille!
Kun siell' ei sijoa saane,
10 Vierköhön kivut vetehen,
Vaivat tuonne vaipukohon,
Meren synkkihin syvihin,
Alahaksi Saarvajärven,
Yheksän sylen syvähän,
Mist' ei saaha milloinkana,
Eikä kuulu kulloinkana,
Tässä pitkässä ijässä,
Minun päiväkunnissani!
Toisin:
5, 6. K. kintahasen, V. vanttusehen,
18. Kiinnityssanoja.
a.
Käy nyt tuonne, kunne käskin,
Kunne käskin ja manasin,
Vietä siellä viikkojasi,
Sekä kuitasi kuluta,
Kunnes pääsnen päästäjäksi,
Selvinnen selittäjäksi,
Tullen sua noutamahan,
Kerinnen kerittämähän,
Yheksällä oinahalla
10 Yhen uuhen kantamalla,
Yheksällä härkösellä
Yhen lehmäsen vasoilla,
Yheksän orihin kanssa
Yhen tamman varsasilla!
b.
Mene tuonne, kunne laitin,
Kunne käskin ja kehotin,
Jost' et pääse päästämättä,
Selviä selittämättä,
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna Herran valkeana!
Etkä pääse päästäjille,
Selviä selittäjille,
Kun en pääsne päästämähän,
10 Käy itse kerittämähän,
Kolmen koirani keralla,
Viien, kuuen villahännän,
Seitsemän sepelikaulan,
Kanssa haukkuni kaheksan,
Yheksän oron keralla
Yhen hevon kantamalla.
Toisin:
8. Keriä kerittäjille,
15. Yheksällä orihilla,
c.
Lähe pois nyt Lemmon koira,
Mene tuonne, kunne käskin,
Ellös tuolta toiste tulko
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuun kullan kumottamalla,
Päiväkullan paistamalla,
Kun ei tulla noutamahan,
Keritä kerittämähän
Yheksällä kissasella
10 Yhen emän kantamalla,
Yheksällä kukkosella
Yhen kanan kantamalla!
Päästö- l. parannuslukuja.
1. Ampiaisten, kiilijäisten ja m. hyönteisten pistämissä.
a.
Ampiainen angervoinen,
Ken käski pahalle työlle,
Työlle kehnolle kehotti,
Kuka hullu höynähytti,
Mielipuoli vimmahutti,
Pistämähän piikilläsi
Tuota ihmisen ihoa?
Elä ammu ampiainen,
Elä pistä piikkilintu;
10 Ethän lintu lienekkänä,
Jos et piä piikkiäsi!
Pistä piikkisi pinohon,
Katajahan kannuksesi,
Nuolesi kivehen kisko,
Karahuta kalliohon,
Kytke siipesi kynimet,
Kärsä käännä käppyrähän,
Tahi ammu itseäsi,
Toukkiloitse toisiasi,
20 Ammu ilman aikojasi
Kivilöitä, kantoloita,
Kuusin kerroin kumpiaki!
Mull' on hiekkainen hipiä,
Rauankarvainen kamara.
Toisin:
12. P. p. ketohon (kulohon, kivehen),
13. Kankahasen kannuksesi,
15. Kasahuta k.
23. M. o. hihnainen h.
b.
Ampiainen, ampulintu,
Kiilijäinen, äylijäinen,
Miesi nöyrä neulijainen,
Elä ammu nuoliasi
Tuohon ihmisen ihoon,
Karvoihin emon kapehen!
Kyllä sun sukusi tieän,
Kanssa kaiken kasvantosi:
Synnyttären synnyttämä,
10 Kasvattaren kasvattama;
Sokea sinun isosi,
Sokea sinun emosi,
Sokea sinä itseki;
Lumehen isosi kuoli,
Lumehen emosi kuoli,
Lumehen sinäki kuolet.
Elä nyt nouse korkealle,
Elä polvia ylemmä,
Tunge tuppehen nenäsi,
20 Paina pääsi pökkelöhön,
Pure puuta, pure maata,
Pistä pieniä kiviä;
Heitä viitahan vihasi,
Kaseksehen kannuksesi,
Haon alle haikeasi,
Kanervahan katkerasi,
Korpehen kovat panosi,
Suomutahan muut mujusi,
Tee nuolet tehottomaksi,
30 Jouset jäntymättömäksi!
Korvess' on sinun sijasi,
Suolla kaunis kartanosi,
Siellä tuohinen tupasi,
Kaarnankuorinen kotisi;
Hyvä siell' on ollaksesi,
Maja valmis maataksesi,
Ammuskella aikojasi,
Toukkiloita toisiasi,
(Et sä kuule kulkiata),
Miehest' et mitänä tieä.
Toisin:
20. P. p. kainalohon,
Käännä p. käppyrähän,
23, 24. H. hietahan v.
K. karvahasi,
27, 28. K. k. sanasi, S. murkinasi,
31. K. o. s. kotisi,
32. Kannon päässä k.
33, 34. Tuohesta sinun t.
Kaarnan kuoresta k.
Tuohikottelo (-koivu sun) kotisi,
Tuohikottilo (-koppana kotisi)
Lahokanto kartanosi;
2. Ampu- ja puskutaudeissa, kovissa kohtauksissa y.m.
a.
Ompelen tulisen turkin
Tulisilla tutkamilla
Tulisen tuvan sisässä,
Sen mä päälleni puetan,
Lähen ammuksen ajohon,
Puskutau'in tappeluhun.
Ajan ammuksen ahoille,
Puskut pilvihin puhallan;
Hän jos ampui yhen nuolen,
Minä ammun kaksi nuolta,
Hän jos ampui kaksi nuolta,
10 Minä ammun kolme nuolta,
Hän jos ampui kolmin nuolin,
Minä viel' useammilla,
Saoin nuolin saikaelen
Ja tuhansin tuikaelen:
Minun on nuoleni nopeat,
Teräkseni tehtosammat,
Toisin:
4. S. m. p. pujotan,
18. M. o. n. terävät, T. karkeammat.
b.
Nousi kokko korviosta,
Teräsleuka liettehestä,
Somerosta suomuselkä,
Kiven äärtä kiskomahan,
Paaen äärtä painamahan;
Koppasin kokolta koprat,
Joilla ma pirun pitelen,
Amputaudit pois ahistan,
Joilla haaron halvaukset,
10 Sekä koprin kohtaukset.
Kohtaukset on kolmenlaiset:
Yhet saavat suota myöten,
Toiset talvitietä myöten,
Kolmannet veen napoja;
Se on kohtaus matalin,
Joka astui maata myöten,
Se on kesken kertahinen,
Joka tuli vettä myöten,
Se on kovin kohtauksista,
20 Jok' on saanut suota myöten.
Sen kovimman kohtauksen
Mie nyt tuonne tungettelen
Viien vuoren viitelohon,
Kahen kallion välihin,
Toiset aavoille ahoille,
Vienoille vesiperille.
Toisin:
12. Y. käyvät s. m.
25, 26. Kalliot kaheksi katkon,
Vuoret viieksi repäisen.
26. Vienoille veen navoille.
c.
Otan kyiset kintahani,
Maanmatoiset vanttuhuni,
Joilla ruttohon rupean,
Amputautia tavotan;
Niin otan kokolta kourat,
Veren juojalta vekarat,
Linnulta lihan pitimet,
Havukalta haarottimet,
Joilla ma ruton rutistan,
10 Pelästytän perkelehen,
Ristittyä rikkomasta,
Tehtyä teloamasta.
Vaan jos ei totelle tuosta,
Vaajanne väheäkänä,
Otan kourat kontiolta,
Toiset kourat kuollehelta,
Joilla konnan kouristelen,
Isketän pahan itikan,
Puskut pilvihin puserran,
20 Amputau'it taivahalle.
Toisin:
1. Kuss' on k. k.
10. Kalmalaisen karkottelen,
Poijes ammukset ajelen,
18. Ilkeän iki asetan,
d.
Minne puskut puskutten,
Kunne ammukset asetan?
Tuonne puskut puskuttelen,
Tuonne ammukset ajelen,
Pohjan poikien pihoille,
Lapin lasten tanterille.
Hepo poiki Pohjolassa,
Teki varsan rautakarvan,
Rautaharjan, rautahännän,
10 Sinne puskut puskuttelen,
Sinne ammukset ajelen,
Pahat tau'it tallaelen.
Lehmä poiki Pohjolassa,
Rautakarvaisen vasikan,
Rautasarven, rautahännän,
Sinne puskut puskuttelen...
Lammas poiki Pohjolassa,
Teki pässin rautavillan,
Rautasarven, rautahännän,
20 Sinne puskut puskuttelen...
Kilo poiki Pohjolassa,
Teki pukin rautakarvan,
Rautasarven, rautahännän,
Sinne puskut puskuttelen...
Sika poiki Pohjolassa,
Teki karjun rautakärsän,
Rautaharjan, rautahännän,
Sinne puskut puskuttelen...
Naattu poiki Pohjolassa,
30 Teki koiran rautakarvan,
Rautasuisen, rautapäisen,
Sinne puskut puskuttelen...
Kasi poiki Pohjolassa,
Teki pojan rautakarvan,
Rautakynnen, rautahännän,
Sinne puskut puskuttelen...
Kana poiki Pohjolassa,
Teki kukon rautakarvan,
Rautaharjan, rautakannan,
40 Sinne puskut puskuttelen,
Sinne ammukset ajelen,
Pahat tau'it tallaelen.
Toisin:
8. T. rautaisen orihin,
10. Jolla p. p.
14. Teki härän rautasarven,
18. T. vuonan r.
30. T. rautaisen penikan,
3. Hammastaudissa.
a.
Umpilukki, luun puria,
Rakki, leuvan raatelia,
Heitti tuonne hernehensä,
Tuonne paineli papunsa,
Ukon vanhan leukaluihin,
Haikeihin hampahisin.
Kuoli ukko, vaipui vanha,
Tau'illa tavattomalla
Tuon lukin lokertamasta,
10 Verikoiran koskemasta.
Lyhyt akka, Tuonen tyttö
Pisti neulan leukaluuhun,
Tuon on kolmasti sepitti,
Voiti kielellä kipuja,
Hammastau'illa tapoja,
Sanoi muutaman sanansa:
"Suolat soikohon hyväksi
Hyvän luonasi lukian,
Ukko nouskohon unesta,
20 Selvetköhön seisomahan!"
Jo ukko unesta nousi,
Selvittihen seisomahan,
Elollensa entiselle,
Muinaiselle muo'ollensa.
Toisin:
9, 10. Tuon pahan pakottamasta,
Lemmon rakin raatamasta.
18. Veren l. l.
19, 20. Heräjä unesta ukko,
Selvitäite s.
b.
Umpi lukki, Tuonen häkki,
Koan kokki, lietten lieri,
Pirun pihtien alainen,
Sen poika, pahan sikiö,
Kierosilmä, vääräleuka,
Helvetin tulen kipinä,
Tähänkö panit papusi,
Tähän heitit hernehesi,
Panit syömähän saloa,
10 Sekä julki juttamahan,
Syömähän, kaluamahan,
Luutamahan, loutamahan,
Leukoja levittämähän,
Hampaita hakkomahan,
Lempisiä leukaluita,
Haluisia hampaita!
Toisin:
1. U. l., umpi lakki,
1, 2. Luinen l., T. rakki,
Häkki harvahampahinen,
3. P. pirttien a.
4. S. p., pahin s.
S. p., pahetin p.
5, 6. Tuonen toukka sun nimesi,
Manalan mato sukusi,
12. Hiien rakki raastamahan,
c.
Tunne huuti, Hiien hurtta,
Häpeä
Showing first 200,000 characters. Full text: gutenberg.org/ebooks/48751