Kalevala (1835) 2. Osa
by Elias Lönnrot · Finnish · Gutenberg #48381 · 349,412 chars · public domain (US)
The Project Gutenberg eBook of Kalevala (1835) 2. Osa
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kalevala (1835) 2. Osa
Author: Elias Lönnrot
Release date: February 28, 2015 [eBook #48381]
Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/48381
Credits: Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA (1835) 2. OSA ***
KALEWALA (1835) 2. OSA
taikka
Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista
Koonnut
ELIAS LÖNNROT
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
2. Osa, 2. Jako.
Helsingissä 1835.
Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä.
Imprimatur.
C. E. Ekelund.
Seitsemästoista Runo.
Lemminkäinen kuulee wäen Pohjolan pitohin joutuwan. Pani kowin
pahaksi, kun itse kutsumatta oli. Lähtee kotia ja alkaa kuitenki
walmistellate. Kieltää lähtemästä äiti, monta surmaa matkalla, monta
perillä pojallensa pelkääwä. Ensiksi häntä tulisen kokon wahtoawan,
jos siitä selwittäisihen, tuliseen hautaan saawan. Siitäki päässeen
käärmejoukolta Pohjolan kujilla elikkä susilta ja karhuilta pihalla
surmattawan, pääkallon seipähän nenään pantawan. Wähän näistä
huoliwa lähtee aiottuansa Lemminkäinen monta neuoa ja warotusta,
miten oletellate, emolta saanut. Waeltaa, pääsee surmista, tulee
Pohjolaan. Sano Pohjolan emäntä pahoin sattuneen, kun jälempätä ei
tullut, juomien wielä panematta, ruokien keittämättä olewan. Kysyy
Lemminkäinen mintäpä häntä ei häihin kutsuttu ja waatii ruokaa
ja juomaa. Tuoaan wanhaa pilautunutta juomaa, jonka Lemminkäinen
rikoista ja eläwistä puhistanut juopi. Pyytää parempata. Pohjolan
isäntä ei enämmin suatsewa Lemminkäisen ylpeyttä alkaa häntä
laulamalla surmata. Kun mitänä ei sillä woittanut, niin waati häntä
miekoille. Käyään ulos, aletaan miekkain miteltyä tapella, jossa
Lemminkäinen ensikawahuksella laskee pään toiselta. Laulaa siitä koko
Pohjan pereen hajalle, paitsi emännän, joka häntäki ylewämpi laulo
uutta kansaa Lemminkäisen kostoksi.
Ahti saarella asuwi,
Kauko niemen kainalossa;
Oli pellon kyntämässä,
Wainion wakoamassa,
5. Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen;
Oli korwalta koria,
Kowin tarkka kuulennalta.
Kuuli kutsut kulkewaksi,
10. Ratsut joukon juoksewaksi;
Juohtu juoni mielehensä,
Toinen aiwohon osasi:
Nyt on Pohjola pioissa,
Salajoukko juomingissa.
15. Murti suuta, wäänti päätä,
Murti mustoa hawenta,
Heti heitti kynnöksensä,
Waon keskiwainiolle;
Nousi maasta ratsahille,
20. Kohta lähtewi kotia,
Luoksi ainosen emonsa,
Tykö waltawanhempansa.
Sano tuonne saatuansa,
Sano emolle esinnä:
25. "Oi emoni waimo wanha!
Pane ruoka ruttosesti
Syöä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen.
Lämmitä saloa sauna,
30. Pian piltti riuwuttele,
Jossa mies puhasteleksen,
Sueksen urosten sulho."
Tuop' on äiti Lemminkäisen
Pani ruoan ruttosesti
35. Syöä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen,
Yhen pirtin lämmitessä,
Yhen saunan saapuessa.
Siitä lieto Lemminkäinen
40. Otti ruokoa rutosti,
Meni saunahan saloa,
Käwi kylpihuonehesen;
Siellä mies puhasteleksen,
Sueksen urosten sulho.
45. Sano tuolta tultuansa:
"Oi emoni waimo wanha!
Tuo tänne sotisopani,
Kanna wainowaatteheni,
Joill' ennen käwin soissa,
50. Hätähäissä häilähtelin."
Emo ennätti kysyä:
"Kunne lähet poikueni?
Metsällenkö wai merelle,
Wai on hirwen hiihantohon,
55. Waiko suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon?"
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
En metsälle, en merelle,
60. Enkä hirwen hiihantohon,
Enkä suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon;
Lähen Pohjolan pitohin,
Salajoukon juominkihin.
65. Tuo mulle sotisopani,
Wanhat wainowaatteheni,
Häissä häilyteltäwäni,
Pioissa pieltäwäni."
Emo kielti poikoansa,
70. Nainen miestänsä epäsi,
Epäsi kawetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta,
Lähtemästä Lemminkäistä,
Hywän Pohjolan pitohin:
75. "Ei sua kutsuttu sinne,
Ei tarkon tahotakkana."
Niin sanowi Lemminkäinen:
"Koira kutsuen menewi,
Hywä ilman lykkelekse;
80. Tuoss' on kutsut kuunikuiset
Terässä tulisen miekan,
Wyöllä kalpani käressä.
Tuo tänne sotisopani,
Warsin wainowaatteheni."
85. Tuop' on äiti Lemminkäisen
Yhä kielteä käkewi:
"Ellös lähkö poikueni
Pimiähän Pohjolahan,
Monet on kummat matkallasi,
90. Isot tielläsi imehet;
Kolm' on surmoa kowinta,
Kolme miehen kuolemata."
Niin sanowi Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
95. Sano surma ensimmäinen,
Ensimmäinen wiimmenenki."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Se on surma ensimmäinen:
Menet matkoa wähäsen,
100. Pääset tietä päiwäyksen,
Tulewi tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luowossa tulinen loimu,
Koiwussa tulinen kokko,
105. Kokolla tuliset kynnet;
Sillä suu tulin palawi,
Kita kiiran lämpiäwi,
Höyhenet tulin waluwi;
Yöt se hammasta hiowi,
110. Päiwät kynttä kitkuttawi,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Kyllämä sihen keinon keksin,
115. Mutkan muistan tien osoan,
Laulan leppäsen hewosen,
Laulan leppäsen urohon,
Siwutseni siirtymähän,
Wieretsi waeltamahan;
120. Itse sorsana sukellan,
Elikk' allina alennan,
Koprista kokon kynimen,
Waakalinnun warpahista.
Sano surma keskimmäinen."
125. Sano äiti Lemminkäisen:
"Se on surma toinen surma:
Menet matkoa wähäsen,
Toki tietä päiwäyksen,
Tulewi tulinen järwi,
130. Järwessä tulinen saari,
Saaressa tulinen sauna,
Saunassa tulinen hauta,
Täynnä kuumia kiwiä,
Palawoita paateroja.
135. Sinne on saanut sa'an miestä,
Hukkunut tuhat hewosta."
Se on lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Kyllämä sihen keinon keksin,
140. Mutkan muistan, tien osoan,
Teen minä lepästä miehen,
Uron hongasta hotasen,
Kylpiäksi kuuman saunan,
Kuuman saunan rautalauan,
145. Wastan rautasen keralla.
Itse lienen löylyn lyöjä,
Alla lautojen asunen;
Sano surma jälkimmäinen."
Sano äiti Lemminkäisen:
150. "Se on surma kolmas surma:
Menet wieläki wähäsen,
Pääset siitä päiwäyksen,
Näkywille Pohjan portin,
Rautausten ulwomille;
155. Aita on lautanen rakettu,
Teräksinen tarha tehty,
Maasta asti taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti.
Keihäillä seiwästetty,
160. Witsastettu maan maoilla,
Käätty kirjokäärmehillä,
Sisiliskoilla sielty,
Heitty hännät häilymähän,
Pääkehät kähäjämähän,
165. Päät ulos, sisähän hännät.
Maass' on toisia matoja,
Pino pitkiä matoja,
Ylös kielin kiehumassa,
Alas hännin häilymässä.
170. Yksi on matonen maassa,
Eessä portin poikkipuolin,
Pitempi pisintä hirttä,
Paksumpi patsasta pirtin,
Ylös kielin kiehahtawi
175. Pään waralle Lemminkäisen."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Wasta kynnin kyisen pellon,
Wakoelin maan matosen,
Käärmehisen käännättelin,
180. Aiwan paljahin kätösin;
Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon.
Otan kyiset kintahani,
Maan matoset wanttuseni,
185. Joilla konnat kopristelen,
Ilkiät iki puserran;
Kytken kyitä kymmenkunnan,
Waljastan sa'an matoja,
Tuo tänne sotisopani,
190. Kanna wainowaatteheni;
Lähen Pohjolan pitohin,
Salajoukon juominkihin."
Se on äiti Lemminkäisen
Aina kielteä käkewi:
195. "Ellös wainen poikuein
Lähkö Pohjolan pitohin,
Mont' oli surmoa matkalla,
Isot tielläsi imehet,
Monta matkasi perillä,
200. Paikalla pahimmat surmat,
Kolme surmoa kowinta,
Kaksi kaikkein kauheinta:
Kulet Pohjolan kujatse,
Astut tietä tanhuatse,
205. Susi on suitsirenkahissa,
Karhu rautakahlehissa,
Suulla Pohjolan weräjän,
Ahin aian kääntimessä.
Susi päälle suimastaksen,
210. Karhu päälle kaimistaksen,
Syönyt on sa'anki miestä,
Tuhonut tuhan urosta,
Saattawi sinunki syöä,
Suuren surmata sukuni."
215. Sano lieto Lemminkäinen:
"Uuhi uunna syötäöhön,
Rieskana rewittäöhön,
Waan ei mies pahempikana,
Uros untelompikana.
220. Minua on wyötty miesten wyöllä,
Pantu miesten palkimilla,
Solmittu uron solilla,
Jotten warsin jouakkana
Suuhun Pohjolan susien.
225. Kitahan kirokawetten.
Suet panen suitset suuhun,
Karhut rautakahlehisin,
Sillä sen pahan waellan."
Aina kieltäwi emonsa:
230. "Ellös lähkö poikueni;
Tulet Pohjolan tupahan,
Sariolan salwoksihin,
Siell' on miehet miekka wyöllä,
Urohot sota-aseissa,
235. Humalassa hullut kaikki,
Pahat paljo juotuansa.
Laulawat sinun polosen
Omahasi miekkahasi,
Tekemähäsi terähän,
240. Kantamahan kalpahasi.
Jo on laulettu hywätki,
Jalommatki jaksettuna,
Woituna wäkewämmätki,
Saati sie waraton warpu,
245. Emon tyhjän tuuwittama,
Warattoman waapottama,
Wielä wirrasta wipuma,
Koskesta kokoelema.
Sat' on seiwästa mäellä,
250. Tuhat pylwästä pihalla,
Joka seiwäs päätä täynnä,
Yks on ilman päätä jäänyt;
Sinä sihen pantanehet
Senki seipähän nenähän."
255. Sillon lieto Lemminkäinen
Otti miekkansa omansa,
Päin siltahan sysäsi,
Terin työnti lattiahan;
Itse kääntywi käessä
260. Kuni tuore tuomen latwa,
Tahi kaswawa kataja.
Sano lieto Lemminkäinen:
"Ei ole miekan mittajoa.
Eikä kalman katsojoa,
265. Noissa Pohjolan tuwissa,
Sariolan salwoksissa."
Otti jousen jouahutti,
Käsin jousen käännällytti,
Sanowi sanalla tuolla,
270. Lausu tuolla lausehella:
"Sen mä mieheksi sanoisin,
Urohoksi arweleisin,
Joka jouseni wetäisi,
Kiweräni kiinnittäisi,
275. Noilla Pohjolan tuwilla,
Sariolan salwoksilla."
Siitä lieto Lemminkäisen
Luku lähteä tulewi,
Käsi käski, toinen kielti,
280. Suonet sormiset pakotti.
Jo saapi sotisopansa,
Wanhat wainowaattehensa.
Emo neuo poikoansa,
Wanhin lastansa wakusti,
285. Owen suussa, orren alla,
Kattilan katasioilla:
"Poikuein nuorempani,
Lapseni wakawampani!
Jos sie jouwut juominkihin,
290. Tapahut mihen tahansa,
Juo puoli pikariasi,
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman pahempi puoli,
Niin sinusta mies tulewi,
296. Uros selwä selkiäwi,
Miesten seurojen sekahan."
Wielä neuo poikoansa,
Warsin lastansa warotti,
Pellolla perimmäisellä,
300. Weräjillä wiimmesillä:
"Jos sie jouwut juominkihin,
Tapahut mihin tahansa,
Istu puolella sioa,
Astu puolella aselta,
305. Anna toisen toinen puoli,
Pahemman pahempi puoli,
Niin sinusta mies tulewi,
Uros selwä selkiäwi,
Urohoisehen wäkehen,
310. Miehisehen joukkiohon."
Siitä lieto Lemminkäinen
Kohta lähtewi koista.
Astu päiwän ensimmäisen,
Tulewi tulinen koski,
315. Koskessa tulinen korko,
Korossa tulinen koiwu,
Koiwussa tulinen kokko,
Kokolla tuliset kynnet,
Sillä suu tulin palawi,
320. Kita kierän lämpiäwi,
Yöt se hammasta hiowi,
Päiwät kynttä kitkuttawi,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle.
325. Mitä huoli Lemminkäinen;
Tapasi on taskuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Otti tetren sulkasia,
Hieroa hitustelewi
330. Kahen kämmenen kesessä,
Sormen kymmenen sowussa,
Siitä synty tetrikarja.
Pemahutti lentämähän,
Niin tetret leholle lenti,
335. Koppeloiset koiwukolle.
Tempo tetrensä lehosta,
Koppelonsa koiwukosta,
Sukasi kokolle suuhun,
Anto appajan kitahan,
340. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Kokkoseni, lintuseni!
Käännä pääsi toisappäin,
Silmät luppahan lukitse,
Päästä eille matkamiestä,
345. Lemminkäistä liiatenki."
Sillä sen waaran waelsi,
Sillä pääsi päiwäyksen.
Meni matkoa wähäsen,
Kulki tietä pikkaraisen
350. Matkall' on tulinen järwi,
Järwessä tulinen saari,
Saaressa tulinen sauna,
Saunassa tulinen hauta,
Täynnä kuumia kiwiä,
355. Palawoita paateroja,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle:
Mitä huoli Lemminkäinen,
Ukkoa rukoelewi:
360. "Oi Ukko ylijumala,
Tahi taatta taiwahinen!
Nosta pilwi luotehelta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas iätä iästä,
365. Kohottele koilliselta;
Syrjin yhtehen syseä,
Lomatusten loukahuta,
Sa'a lunta sauan warsi,
Kiehittele keihäswarsi,
370. Noille kuumille kiwille,
Palawoille paateroille."
Sato Ukko uutta lunta,
Herra hienoista witiä;
Sato lunta sauan warren,
375. Kiehitteli keihäswarren,
Noille kuumille kiwille,
Palawoille paateroille.
Itse lieto Lemminkäinen
Laulo rautasen korennon,
380. Poikitse tulisen hauan,
Äprähästä äprähäsen.
Sillä sen rowin waelti,
Sillä pääsi päiwäyksen.
Meni matkoa wähäsen,
385. Pääsi tietä päiwäyksen;
Jo näkywät Pohjan portit,
Paistawat pahat saranat.
Aita on rautanen rakettu,
Teräksinen tarha tehty,
390. Maasta asti taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti;
Keihäillä seiwästetty,
Witsastettu maan maoilla,
Käätty kirjokäärmehillä,
395. Sisiliskoilla sielty;
Hännät heitty häilymähän,
Pääkehät kähäsämähän
Päät ulos, sisähän hännät.
Maass' on toisia matoja,
400. Pino pitkiä matoja,
Alas hännin häilymässä,
Ylös kielin kiehumassa.
Yksi on matonen maassa,
Eessä portin poikkipuolin,
405. Pitempi pisintä hirttä,
Paksumpi patsasta pirtin,
Ylös kielin kiehahtawi,
Pään waralle Lemminkäisen.
Mitä huoli Lemminkäinen,
410. Otti weitsen wierestänsä,
Tupestansa tuiman rauan,
Sillä aitoa siwalti,
Käärmetarhoa tapasi.
Kahen puolen aita kaatu,
415. Wiieltä witsaswäliltä,
seitsemältä seipähältä.
Niin sanowi Lemminkäinen,
Toru toisia matoja:
"Mato musta maan alanen,
420. Toukka Tuonen karwallinen,
Kulkia kulon alanen,
Lehen lemmen juurehinen,
Puun juuren pujottelia,
Lahokannon kaiwelia.
425. Kuka sun kulosta nosti,
Heinän juuresta herätti,
Tiellä teukallehtamahan,
Maan päällä matelemahan?
Isosiko, wai emosi,
430. Waiko wanhin weljiäsi,
Wai nuorin sisariasi,
Waiko muu sukusi suuri?
Turpehessa sun tupasi,
Alla kannon kartanosi,
435. Asuntosi alla alan,
Alla mättähän majasi.
Sule suusi, peitä pääsi,
Kätke kielesi käpiä;
Willa suusi, willa pääsi,
440. Willa wiisi hammastasi,
Willa kielesi käpiä,
Willanen otus itsekki.
Weäte willaleppehenä,
Pawun palkona kuleksi,
445. Sykerräte sykkyrähän,
Käperräte käppyrähän,
Tunge pääsi turpehesen,
Mätä pääsi mättähäsen.
Jospa tuolta pääsi nostat,
450. Ukko pääsi särkiäwi
Pilwillä pisaroilla,
Rakehilla rautasilla."
Sillä lieto Lemminkäinen
Pääsi senki päiwäyksen,
455. Meni matkoa wähäsen,
Tuli Pohjolan pihalle.
Susi on suitsirenkahissa,
Karhu rautakahlehissa,
Suulla Pohjolan weräjän.
460. Jo oli syönyt sa'an miestä,
Tuhonut tuhan urosta,
Tahto syöä Lemminkäisen.
Sillon lieto Lemminkäinen
Tawotteli taskuhunsa,
465. Löihen kukkaroisehensa,
Otti willoja hitusen.
Hieroa utustelewi
Kahen kämmenen kesessä,
Sormen kymmenen sowussa,
470. Siitä läksi lammaskarja,
Synty lauma lampahia,
Kehä kieräwillasia,
Suuhun Pohjolan susien,
Kitahan kirokawetten.
475. Siitä lieto Lemminkäinen
Itse tungeksen tupahan,
Alle kattojen ajaksen.
Owen suussa seisotaksen,
Owen suussa orren alla,
480. Kattilan katasioilla,
Lakin päästä laskemilla,
Kintahan kirwottimilla.
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
485. "Koria on kutsuttu wieras,
Koriampi kutsumaton."
Sillon Pohjolan emäntä
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ohoh poika Lemminkäisen.
490. Mi sinusta wierahasta;
Tulet pääni polkemahan,
Aiwoni alentamahan;
Ohrina oluet wielä,
Makujuomat maltahina,
495. Leipomatta wehnäleiwät,
Lihakeitot keittämättä.
Oisit yötä ennen tullut,
Eli päiweä jälestä."
Siinä lieto Lemminkäinen
500. Murti suuta, wäänti päätä,
Murti mustaa hawenta,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Jop' on täällä syömät syöty,
Syömät syöty, juotu juomat,
505. Oluet osin jaeltu,
Kaljat kannuin mittaeltu,
Pikarit pinohin luotu,
Tuopit roukkohin rowittu.
Panit kutsut kulkemahan,
510. Sait ratsut samoamahan,
Kutsuit kansan kaikenlaisen,
Sokiatki, waiwasetki,
Rammatki, rekirujotki,
Minun heitit kutsumatta.
515. Mintäpä tämä minulle
Omistani otristani,
Kylwämistäni jywistä?
Muut ne kanto kauhasilla,
Muut ne tiiskinä tiputti,
520. Minä määrin mätkäelin,
Minä purnoin putkaelin
Omiani ohriani,
Kylwämiäni jywiä.
Emmä wieras lienekkänä,
525. Kun ei tehä teoksia,
Eikä oinasta isetä,
Tuoa härkeä tupahan,
Sarkasäärtä huonehesen;
Uuellen olutta panna
530. Syöä miehen syömättömän,
Juoa juossehen urohon."
Sano Pohjolan emäntä:
"Ohoh piika pikkarainen,
Orjani alinomanen!
535. Pane keittoa patahan,
Tuo olutta wierahalle."
Tyttö pieni, tyhjä lapsi,
Pahin astiain pesiä,
Lusikkoin luutustaja,
540. Kapustain kaawistaja,
Pani keittoa patahan,
Luut lihoista, päät kaloista,
Naatit wanhat naurihista,
Kuoret leiwistä kowista.
545. Toi olutta tuoppisella,
Kanto kaksikorwasella,
Hiiwa alla, wesi päällä,
Kyyt käärmeet kesellä,
Maot laialla mateli,
550. Sisiliskot liuahteli.
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oh sinä olut punanen!
Jo nyt jouwuit joutawihin,
Jouwuit joutawan jälille;
555. Ruoka suuhun syötäöhön,
Ruhka maahan luotaohon,
Wasemella peukalolla,
Sormella nimettömällä."
Tapasi on taskuhunsa,
560. Löihen kukkaroisehensa;
Otti ongen kukkarosta,
Taskustansa taklarauan,
Sen laski olwen sekahan.
Mato puuttu onkehensa,
565. Kyy wihanen rautahansa,
Sata nosti sammakoita,
Tuhat mustia matoja.
Jo juoa karahuttawi,
Sanan wirkko, noin nimesi:
570. "Emmä liene lempi wieras,
Kun ei tuotane olutta,
Parempata juotawata,
Warawammalla käellä,
Suuremmalla astialla.
575. Kuule poika Pohjolaisen,
Itse Pohjolan isäntä.
Anna ostoa olutta,
Juomoa rahanalaista."
Siitä Pohjolan isäntä
580. Pian suuttu ja wihastu,
Laulo lammin lattialle
Urosta upottamahan.
Lemminkäinen lieto poika
Laulo härän lattialle
585. We'en lammin lakkimahan.
Itse Pohjolan isäntä
Suen laulo lattialle
Senki härän pään waralle.
Lemminkäinen lieto poika
590. Laulo walkian jäniksen
Sen sutosen suun waraksi.
Itse Pohjolan isäntä
Laulo koiran koukkuleuan
Sen jäniksen pään waralle.
595. Lemminkäinen lieto poika
Laulo orrelle orawan,
Orren päätä juoksemahan,
Koiran tuota haukkumahan.
Sillon Pohjalan isäntä
600. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ei tässä piot parane,
Jos ei wierahat wähene;
Talo työlle, wieras tielle,
Hywistäki juomingista."
605. Otti miekkansa omansa,
Tempasi tuliteräsen,
Sanowi sanalla tuolla:
"Kuule poika Lemminkäisen!
Mitelkäme miekkojamme,
610. Katselkame kalpojamme."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Mitä minun on miekastani,
Kun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut.
615. Waan kuitenki kaikitenki,
Jos täss' ei piot parane,
Mitelkäme, katselkame,
Kumpasen pitempi miekka,
Kenen kalpa kauhiampi,
620. Sen eellä siwaltaminen."
Miteltihin miekkojansa,
Katseltihin kalpojansa,
Jo oli pikkuista pitempi
Miekka Pohjolan isännän,
625. Yhtä ohrasen jyweä,
Yhtä kynnen mustukaista.
Sillon lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Sinunpa pitempi miekka,
630. Sinun eellä iskeminen."
Siitä Pohjolan isäntä
Jo lyöä alottelewi,
Kerran ortehen osasi,
Kamanahan kapsahutti.
635. Sano lieto Lemminkäinen:
"Tukela tora tuwassa,
Weren seikka salwoksessa,
Tuwan uuen turmelemma,
Lattiat likaelemma,
640. Pestyt penkit hierelemmä.
Lähkäme ulos pihalle,
Pihalla weret paremmat,
Kartanolla kaunihimmat,
Luontewaisemmat lumella."
645. Mentihin ulos pihalle;
Lehmän talja löyettihin,
Pihalle lewitettihin,
Senpä päällä seisottihin.
Niin sanowi Lemminkäinen:
650. "Kuulesta sa Pohjan poika!
Sinunpa pitempi miekka,
Sinun kalpa kauhiampi;
Toki taiat tarwitakki,
Ennen kun ero tulewi,
655. Tahi päiwä päätynewi.
Lyöppä poika Pohjolaisen."
Iski päältä Pohjan poika,
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmasti rapasi;
660. Ei lihoakan lipasnut,
Wienyt werinirhametta,
Ottant orwaskettuana.
Tuli lyönti Lemminkäisen,
Wuoro weitikän werewän.
665. Löipä lieto Lemminkäinen,
Laski weitikkä werewä,
Iski miestä miekallansa,
Kamahutti kalwallansa.
Löi on kerran leimahutti,
670. Pään on laski olkapäältä,
Kallon kaialta sialta,
Wei kun naatin naurihista,
Ewän kaikesta kalasta.
Löi on toisen leimahutti,
675. Silpo kun sian lihoa,
Miehen kolmeksi palaksi.
Mäki oli täynnä seipähiä,
Piha täynnä pylwähiä,
Kaikki täynnä miehen päitä,
680. Yksi seiwäs ilman päätä;
Pani pään pojan pätösen
Senki seipähän nenähän.
Siitä lieto Lemminkäinen
Laulo Pohjolan perehen
685. Kultihin kulajawihin,
Hopeihin helkkäwihin.
Yhen heitti laulamatta,
Itse Pohjolan emännän,
Pirtin pienen pyyhkiäksi,
690. Lattian lakasiaksi,
Olutkannun kantajaksi,
Ruokien rakentajaksi.
Louhi Pohjolan emäntä
Kowin suuttu ja wihastu;
695. Laulo Louhi longotteli,
Pataruuhi paukutteli,
Laulo miestä miekallista,
Urosta aseellista,
Pään waralle Lemminkäisen,
700. Kaukomielen kaulan päälle.
Jo kumu kujasta kuulu,
Tomu toisesta talosta;
Jopa tuskiksi tulewi,
Läylemmäksi lankiawi,
705. Juoa häitä Pohjolassa,
Pitoja Pimentolassa.
Kaheksastoista Runo.
Lemminkäinen Pohjolasta tulee kotia. Kysyy äiti mitä oli huolellisna,
oisiko sarkoin waarrettu, eli naisin naurettu eli heposinko herjattu.
Käskee äitinsä Lemminkäinen ewästä katsomaan, päänsä waralle miekkoja
hiwottawan. Miksi hiwottawan, kysäsi äiti. Wastaa miehen Pohjolassa
Lemminkäinen tappaneensa ja kysyy neuoa, missä piiltä. Nuhtelee
poikoansa emo, warsin olewanki, jos missä, waarallisen piiltä,
kaikissa surman löytäwän. Kuitenki wiimmen wannonutta, ei enää sotia
käyä, neuoo poikoansa yheksän meren poikki saarelle pakenemaan.
Lähtee, purjehtii, Lemminkäinen pääsee perille, kysyy lupaa
wenettänsä maalle wetää. Luwan saanut wetääki, lähtee saaren kylihin
ja elää siellä hywin rohkiasti tyttöjen kanssa. Muutamena huomenena
taasenki tyttöjä katselemaan lähtewä jo näki miehet aseita häntä
surmataksensa walmistelewan. Lähtisi poies waan wenerannalle tullut
näkee purtensaki poltetuksi. Laatii uuen weneen ja lähtee saarelta,
jota neiet kylläki murehtiwat. Ulommaksi purjehtinut laskee luowolle
wenehen joka siinä itkeä tihuttelewi, kun sotaan ei wietänekkänä.
Kieltää itkemästä Lemminkäinen, lupaa suorastaan sotaan lähteä. Saapi
Teurin toiseksensa ja lähteeki. Pohjan merelle tulleelta kylmää
pakkanen Pohjan akan toimella weneen Lemminkäiseltä. Oli kylmää
itsenki waan kuitenki hänen Lemminkäinen lukemalla saapi poistetuksi
ja lähtee weneensä heittäwä, maalle. Muistelee siellä ikäwissään,
miten oliki kauas kotosista erinnyt.
Siitä lieto Lemminkäinen
Nousi maasta ratsahille,
Kohta lähtewi kotia,
Luoksi entisen emonsa,
5. Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärin.
Emo wastahan tulewi,
Emo ennätti kysyä:
"Poikueni nuoremmani,
10. Lapseni wakawampani!
Mit' olet pahoilla mielin
Pohjolasta tullessasi?
Onko sarkoin waarrettuna;
Jos on sarkoin waarrettuna,
15. Mie annan paremman sarkan,
Taattosi soasta saaman,
Tawottaman tappelosta."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
20. Ken mun sarkoin waarteleisi,
Itse waartaisin isännät;
Waartaisin sata urosta,
Tuhat miestä tunnustaisin."
Sano äiti Lemminkäisen:
25. "Mit' olet pahalla mielin
Pohjolasta tullessasi?
Ootko naisin naurettuna;
Jos oot naisin naurettuna,
Sie naios parempi nainen,
30. Werewä Wenäeheltä,
Kaunis Karjalan kylistä."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
Ken mun naisin nauranewi,
35. Itse nauraisin isännät;
Nauraisin satai naista,
Tuhat muuta tunnustaisin."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Mit' olet pahoilla mielin?
40. Ootko herjattu heposin;
Jos oot herjattu heposin,
Sie osta ori parempi,
Ison saamilla eloilla,
Wanhemman warustamilla."
45. Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani.
Ken mun herjaisi heposin,
Itse herjaisin isännät;
Herjaisin sata hewoista,
50. Tuhat muuta tunnustaisin.
Oi emoni kantajani.
Säästä säkkihin ewästä,
Pane jauhot palttinahan,
Wuole woita wakkasehen.
55. Wuole woita wuosi syöä,
Toiseksi sian lihoa;
Lähen töitäni pakohon,
Pillojani piilemähän,
Miehet miekkoja hiowat,
60. Kärestäwät keihäiä."
Emo ennätti kysyä,
Waimo wanha tutkaella:
"Miksi miekkoja hiowat,
Kärestäwät keihäiä?"
65. Sano lieto Lemminkäinen:
"Tuli työ, satu tapahtu,
Noissa Pohjolan pioissa,
Sariolan juomingissa.
Tapon miehen kun urohon,
70. Itse Pohjolan isännän,
Omallani miekallani.
Siksi miekkoja hiowat,
Kärestäwät keihäiä;
En tieä sitä sioa
75. Kussa piiltä pillomuksen,
Paeta pahan lapasen.
Oi emoni kantajani.
Kunne käsket piilemähän?"
Emo tuon sanoiksi wirkki,
80. Lausu wanhin lapsellensa:
"Jo sanoinki poikueni,
Jo warsin warottelinki,
Yhä kielteä käkesin,
Lähtemästä Pohjolahan.
85. Mahoit olla oikiassa,
Eleä emon tuwilla,
Oman wanhemman warassa,
Kantajasi kartanoilla.
Mene nyt tuonne piilemähän,
90. Mene männyksi mäellä,
Katajaksi kankahalla,
Tuho sielläki tulewi;
Usein mäkinen mänty
Pärepuiksi leikatahan,
95. Usein katajakangas
Seipähiksi karsitahan.
Nouse koiwuksi norolle,
Tuho sielläki tulewi;
Usein noronen koiwu
100. Pinopuiksi pilkotahan,
Hakatahan halkopuiksi.
Menet marjaksi aholle,
Puolakaksi kankahalle,
Mansikaksi näille maille,
105. Mustikaksi muille maille,
Tuho sielläki tulewi;
Neiet nuoret poimitahan,
Tinarinnat riiwitähän.
Menet hauiksi merehen,
110. Maksahan merimatehen,
Lohen purstoksi punasen,
Tuho sielläki tulewi;
Mies musta meren näkönen
Ain' on ongella olia,
115. Aina nuotalla asuja,
Käestämässä käwiä.
Ja menet tuonne piilemähän
Kontion kiwikoloille,
Karhun louhikartanoille,
120. Tuho sielläki tulewi;
Mies nuori noentolainen
Kirwestänsä kitkuttawi,
Keihästä kärestelewi,
Kontio kohataksensa,
125. Metsän karhu kaataksensa."
Sillon lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Itse tieän ilkeimmät.
Paikat arwoan pahimmat;
130. Oi emoni kantajani,
Entinen elättäjäni.
Kunne käsket piilemähän,
Kunne käsket ja kehotat,
Ettei pää pahoin menisi,
135. Hiwus hieno lankiaisi,
Tukka turhiin tulisi,
Warsin kaula katkiaisi.
Yks' on päiwä miehen päätä,
Tunti tukkoa urohon,
140. Miehet miekkoja hiowat,
Keihoja kärestelewät."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Tieän mä wähäsen maata,
Tieän paikkoa palasen,
145. Syömätöntä, lyömätöntä,
Miekan miehen käymätöntä;
Sie wanno walat ikuiset
Eneä ei sotia käyä
Kuuna kymmennä kesänä,
150. Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella."
Siinä lieto Lemminkäinen
Jo wanno walat ikuiset
Eneä ei sotia käyä
155. Kuuna kymmennä kesänä,
Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella.
Sano äiti Lemminkäisen.
"Mene nyt tuonne piilemähän
160. Yheksän meren ylitse,
Meri puolen kymmenettä,
Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle.
Siellä ennen isosi piili,
165. Sekä piili, jotta säily,
Suurina sotakesinä,
Wainowuonna waikiana.
Siell' oli meret metenä,
Juoksi olwena jokoset,
170. Wuoret kaikki woita wuoti,
Kalliot sian lihoa;
Siell' on hywä ollaksesi.
Armas aikaellaksesi."
Siitä lieto Lemminkäinen
175. Sekä läksi, jotta joutu,
Läksi töitänsä pakohon,
Pillojansa piilemähän,
Lykkäsi wenon wesille,
Työnti laiwan lainehille,
180. Waskisilta walkamoilta,
Teräksisiltä teloilta.
Nosti päälle purjehia,
Kuni männikön mäellä,
Itse istuwi perähän,
185. Laaittihen laskemahan,
Kokan koiwusen nojassa,
Melan waskisen warassa.
Tuuli tuuwitti wenoista,
Aalto laiwoa ajeli,
190. Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle,
Ylitse meren yheksän,
Meripuolen kymmenettä.
Siinä lieto Lemminkäinen
195. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko saarella sioa,
Maata saaren manterella,
Weteä wenettä maalle,
Purtta kuiwalle kumota,
200. Taaton saamille teloille,
Wanhempani walkamoille?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Ompa saarella sioa,
205. Maata saaren manterella,
Jos weät saan wenettä,
Tuhat purtta puujaelet."
Siitä lieto Lemminkäinen
Wetäwi wenosen maalle,
210. Purren kuiwalle kumosi,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko saarella sioa,
Onko maata saaren maalla,
Piiltä miehen pillomuksen,
215. Paeta wähäwäkisen?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Ompa saarella sioa,
Maata saaren manterella,
220. Piiltä miehen pillomuksen,
Paeta wähäwäkisen."
Siitä lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Onko saarella sioa,
225. Maata saaren manterella,
Yhtä selkäni sioa,
Maata karpion aloa,
Minun leikki lyöäkseni,
Tanner tanssaellakseni,
230. Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneuessa?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Lapset laihat saaren maalla,
235. Lihawat hewosen warsat."
Mitä huoli Lemminkäinen;
Käwi kylitse kylihin.
Saaren impien ilohon,
Kassapäien kauneuhun.
240. Ei ollut sitä kyleä,
Kuss' ei kymmenen taloa;
Ei ollut sitä taloa,
Kuss' ei kymmenen tytärtä;
Ei ollut sitä tytärtä,
245. Ei sitä emosen lasta,
Jonk' on ei maloa maannut.
Käsiwartta waiwutellut.
Tuhat tunsi morsianta,
Sa'an leskiä lepäsi,
250. Sa'an naista miehellistä,
Yhtenä kesäisiä yönä,
Sykysyissä wietinkinä.
Yksi löyty kymmenistä,
Kaksi kaikitse laoista,
255. Tuhannesta löyty kolme,
Jok' oli piikuen pitänyt,
Neien arwossa asunut.
Sillä lieto Lemminkäinen
Lepytteli niemen neiet,
260. Ihastutti saaren immet;
Jäi yksi lepyttämättä.
Ei kuullut kukotta nosta,
Kanan lapsetta kawata;
Niin päiwänä muutamena,
265. Iltana monikahana,
Laati liiton nostaksensa
Kuunki, päiwänki keralla.
Nousi ennen liittoansa,
Ennen ehtoaikoansa,
270. Käwi kylitse kylihin,
Senki impyen ilohom.
Sillon lieto Lemminkäinen
Ei nähnyt sitä taloa,
Kuss' ei kolmea kotoa;
275. Ei nähnyt sitä kotoa,
Kuss' ei kolmea urosta;
Ei nähnyt sitä urosta,
Ku ei miekkoa hionut,
Kirwestänsä kitkuttanut.
280. Sillon lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Woi päiwyinen päiwyt nousi,
Armas aurinko kohosi,
Mun polosen pojan päälle,
285. Päälle kaulani katalan."
Jäi neiet syliämättä,
Sylityt makoamatta,
Läksi luoksi laiwosensa,
Luoksi purtensa polonen;
290. Jo oli poltettu poroksi,
Kypeniksi kyyätelty.
Jo tunsi tuhon tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan,
Laatiwi wenettä uutta,
295. Uutta partta puuhoawi.
Puita puuttu purtten seppä,
Lautoja wenon tekiä;
Saapi puuta pikkuruisen,
Lautoa ani wähäsen,
300. Wanhan wärttinän muruista,
Wanhan tainnan taittumista.
Siitä weistämi wenettä,
Puista purtta puuhoawi,
Siitä laati laitapuuta,
305. Puuta kaari kapsutteli,
Siitä teljoja tekewi,
Kanssa airoja asetti.
Sai wenonen walmihiksi,
Laatineeksi puinen pursi;
310. Lykkäsi wenon wesille,
Laski purren lainehille,
Mäntysiltä järkälöiltä,
Kuorikiskoilta teloilta.
Siitä läksi Lemminkäinen,
315. Alla päin, pahoilla mielin,
Kun ei saanut yötä olla,
Eikä päiweä eleä,
Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneussa.
320. Itse istuwi perähän,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Kupliksi weno wesille,
Lumpehiksi lainehille."
Tuli tuuli, tuon puhalsi,
325. Tuli aalto, tuon ajeli
Selälle meren sinisen,
Ulapoille aukioille.
Siinä itki saaren immet,
Niemen neiet waikerrehti,
330. Kun ei purjepuu näkynnä,
Rautahanka haimentanna.
Ei he itke purjepuuta,
Rautahankoa halaja,
Itkit purjepuun alaista,
335. Rautahangan haltioa.
Itse itki Lemminkäinen,
Itse waiwanen waketti,
Kun ei saaren maat näkynnä,
Sawiharjut haimentanna.
340. Ei hän itke saaren maita,
Sawiharjuja halaja,
Itki saaren impyhiä,
Nenän niemen neitosia.
Siitä lieto Lemminkäinen
345. Laskewi sinistä merta;
Laski päiwän, laski toisen,
Päiwälläpä kolmannella,
Luotti purren luotoselle,
Wenehen wesikarille.
350. Siinä itki puinen pursi,
Hankarauta haihatteli:
"Mi minusta laatimasta,
Kurjasta kumoamasta;
Ei Ahti sotia soua
355. Kuunna kymmennä kesänä,
Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella.
Pääty Ahti kuulemahan,
Kauko tuota katsomahan;
360. Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
Elä huoli hongan pinta,
Wene warpanen walita,
Wielä saat sotia käyä,
365. Tappeloita tallustella."
Ahti suorihen sotahan,
Wastoin waiwanen waloa,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mistä saanen miehen toisen,
370. Sekä miehen, jotta miekan,
Ahille soan awuksi?"
Ompa Tiera tieossansa,
Kuuro kuulemoisissansa;
Siitä saapi miehen toisen,
375. Sekä miehen, jotta miekan.
Käwi kylitse kylähän,
Teitse Tieran kartanohon,
Miehen toisen tarpehella
Ahille soan awuksi.
380. Isä pääty ikkunassa
Kirweswartta wuolemassa,
Emo aitan kynnyksellä
Kirnua kolistamassa,
Weljekset weräjän suulla
385. Korjia kohentamassa,
Sisarekset sillan päässä
Waattehia sotkemassa.
Wirkko isä ikkunalta,
Emo aitan portahalta,
390. Weljekset weräjän suulta,
Sisarekset sillan päästä:
"Ei Tiera sotahan joua;
Wast' on nainut nuoren naisen,
Ottanut oman emännän,
395. Wiel' on nännit näppimättä,
Rinnat riuahuttamatta,
Kupehet kutkuttamatta."
Tiera pääty kiukahalla,
Jalan kenki kiukahalla,
400. Toisen kenki lattialla,
Weräjillä wyötteleksen,
Ulkona solitteleksen.
Otti Tiera keihäänsä,
Ei ole keiho suuren suuri,
405. Eikä keiho pienen pieni,
Keiho keskikertahinen;
Susi seiso suowerolla,
Warsa juoksi wartta myöten,
Kasi nauku naulan tiessä.
410. Työnti Tiera keihäänsä
Ahin keihojen keselle.
Niin läksi Ahin wenonen
Käsiwarsin waalimatta,
Läksi luoen luotosesta
415. Tuolle Pohjolan merelle.
Silloin Pohjolan emäntä
Pahan pakkasen lähetti
Tuolle Pohjolan merelle.
Itse neuo poikoansa,
420. Kun kukin sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa:
"Pakko pienin poikiani,
Kaunis kaswateltujani.
Lähes tuonne, kunne käsken,
425. Kunne käsken ja kehotan,
Meren rutjan partahalle,
Äärettömän äprähälle.
Kylmä soita, kylmä maita,
Kylmä selwiä wesiä,
430. Kurimuksen kulkun suuta,
Kinahmia ilkiöitä;
Kylmä weitikän wenonen,
Pursi lieto Lemminkäisen,
Selwälle meren selälle,
435. Ulapalle aukialle,
Jott' ei pääse päiwinänsä,
Selwiä sinä ikänä,
Jon' en jouwu päästämähän,
Käy itse kehittämähän."
440. Pakko pienin poikiansa,
Kaunis kaswateltujansa,
Sekä läksi, jotta joutu,
Tuonne Pohjolan merelle;
Niin Ahin merellä kylmi,
445. Kylmi weitikän wesillä,
Jopa yönä ensimmäisnä
Puuttu kyllin kyllitellä,
Puuttu kyllä päätä kyynäs,
Kättä wiljalta wihaista.
450. Niinpä kylmi täyen kylmän,
Wäki pakkasen paleli,
Yhtenä kesäissä yönä,
Sykysyissä wietinkinä;
Kylmi jäätä kyynäräisen,
455. Sato lunta sauan warren.
Aiko kylmeä jumalan,
Itse weitikän werewän.
Sillon lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli,
460. Keritsi kiweltä willat,
Takut talwen maannehelta,
Suoritteli sukkasiksi,
Kääritteli kintahiksi,
Käsin pakkasen piteli,
465. Kowan ilman kopristeli,
Tunki pakkasen tulehen,
Rautasehen rauniohon,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
470. "Pakkanen pajuilla synty,
Risuilla wähäripanen,
Iti turmasta isosta,
Emosta epattomasta.
Käärme pakkasen imetti,
475. Mato maiolla piteli,
Nännistä nisittömistä,
Utarista uuttomista.
Pantihin nimi pahalle,
Pantihinpa pakkaseksi.
480. Kesät aioilla ajeli,
Talwet heilu hettehissä,
Kylmi soita, kylmi maita,
Paleli wesipajuja,
Pani haawan pakkuloita,
485. Koiwun juuria kolotti.
Panihen pahat pahaksi,
Heittihen häwyttömäksi;
Kylmi kattilan tulella,
Hiilet uunin lietosella,
490. Käen naisen taikinahan,
Watsahan hewosen warsan.
Läksi maita kylmämähän,
Aaltoja asettamahan;
Lahet kylmi, lammit kylmi,
495. Jäip' on meri kylwämättä,
Jäipä peipponen selällä,
Wästäräkki lainehilla.
Senki kynnet kylmämättä,
Pää pieni palelematta.
500. Joko nyt suureksi sukesit,
Joko kaswoit kauhiaksi?
Tahot kylmeä minua,
Kohotella korwiani,
Alta jalkoja anella,
505. Päältä kynsiä kysellä.
Pakkanen Puhurin poika,
Kowan ilman höyhelöinen!
Ellös nyt minua kylmä,
Ellös päätäni palele,
510. Ellös waiwa warpahia,
Elä korwia koseta;
Kyll'on sulla kylmämistä,
Paljoki palelemista.
Mene tuonne, kunne käsken,
515. Pohjan pitkähän perähän,
Siell' on soita kylmämättä,
Pajuja palelematta,
Kiwiä kiwistämättä,
Tannerta tasottamatta.
520. Jos ei tuosta kyllä liene,
Tuonne ma sinun manoan
Hiien hiilien sekahan,
Lemmon liesikiukahille;
Siellä waiwut walkiahan,
525. Tunkeut tulen sekahan,
Jost' et kuulu kuuna pänä,
Selwiä sinä ikänä.
Tulen tungen sukkahan,
Kekälehet kenkähäni,
530. Pakkasen palelematta,
Kowan ilman koskematta."
Sillä lieto Lemminkäinen
Pahan pakkasen lumowi,
Heitti laiwansa lahelle,
535. Uuen purren puutoksehen.
Itse metsähän menewi,
Ylös korpehen kohosi,
Matkoille majattomille,
Teille tietämättömille.
540. Siinä lieto Lemminkäinen
Itse noin sanoiksi wirkki:
"Woi minä polonen poika,
Jo minä johonki jouwuin,
Kuuksi päiwäksi kululle,
545. Iäkseni ilman alle.
Itkewi emo koissa,
Walittawi wanhempani:
Tuoll' on poikani polosen,
Tuolla laiton lapsueni,
550. Tuonen toukoja panewi,
Kalman maita kyntelewi.
Saapi nyt minun polosen,
Mun polosen pojaltani,
Saapi pyyt pyhän piteä,
555. Lintuset hywin lihota.
Saapi kärppäset käwellä,
Orawaiset jouten juosta.
Niin on niin minun emoni,
Niin on kaunis kantajani,
560. Kaswatit kanoja paljon,
Koko joukon jouhtenia;
Tuli tuuli niin hajotti,
Tuli lempo niin lewitti,
Sisarilta sillan taitto,
565. Weikoilta wenon häwitti.
Oli meitä kun oliki,
Oli ennen aikoinansa,
Sisaria suuri silta,
Weikkoja weno punanen,
570. Waan ei nyt nykysin aioin,
Ei kelle sanan sanoa;
Joka mies sotaurosna,
Kaikki miehet miekka wyöllä.
Aina muistan muinosetki,
575. Arwoan ajat paremmat;
Kulin kukkana kylissä,
Hersuin heinän karwasena,
Moni katso muotohoni,
Warteheni walkotteli.
580. Nyt mä mustuin mustikoilla
Painuin marjoilla pahoilla.
Sian tieän, kussa synnyin
Paikan kaiken, kussa kaswoin
En tieä sitä sioa,
585. Kussa kuollo kohtanewi.
Olen kun jäniksen poika
Suolla soikerrehtamassa,
Palolla papahtamassa,
Meren rannat juoksemassa,
590. Someret sirottamassa,
Pohjat kengistä kuluwi,
Pois perotat pehmiäwi,
Kengän warret wanhanewi."
Yheksästoista Runo.
Synty poika Kalewalassa, Kullerwo nimeltä, joka heti pienenä myöään
Ilmariselle orjaksi. Pannaan jos mille työlle, raataa kaikki
erikummasesti ja talon häwiksi. Lasta soutawa tapatti lapsen ja
poltti kätkyenki; kaskea leikkoawa, loihti maan, ettei ikänä uuelleen
metsistyä eikä halmeen jywää saaha; aitaa panewa rakenti aian,
ettei yksikänä päässyt ylitse; soutamassa souti weneen hajalle;
nuottaa tarpomassa, tarpo nuotan ja kalat yheksi liiwaksi. Pannaan
wiimmen karjaa paimentamaan. Panee ewästä paimenelle emäntä, laskee
ulos karjansa ja lukee tawalliset luwut karjan eistymiseksi, maion
karttumiseksi, ohtoa wasten j.n.e. Ulommaksi tullut paimen ewästä
katsowa näkee kehnoksi kiwen leiwässä olewan. Arwelee sen pilkalla
emännän tehneen ja ajattelee, millä kostaisi. Niin lewittää metsään
lehmät ja ajaa illalla kontioita kotia. Soittaa torwea, lähenee
kotia. Käypi arwostansa lypsämään emäntä ja ensin loitompata
katsellen ihastuu hywästiki karjansa kauneutta. Saapi likemmä, niin
käywät käsiksi karhut ja repiwät haawoille. Rukoilee ukkoa emäntä
Kalewan poikaa soassa menettämään, waan Kalewan poikaki puolestansa
rukoilee ukkoa, emäntä tauilla tappamaan. Niin eriäwi Ilmarisesta
Kullerwo ja annaksen sotaan.
Kullerwo Kalewan poika,
Kun esinnä emästä synty,
Heti kohta kolmiöissä
Katkasi kapalowyönsä,
5. Pääsi päälle peittehensä.
Nähtihin hywä tulewan,
Keksitti kelpoawan;
Wietihin Wenäehelle,
Karjalahan kaupittihin,
10. Ilmariselle sepolle.
Minpä seppo tuosta anto?
Äiän seppo tuosta anto;
Kaksi kattilarania,
Kolme pa'an kuolioa,
15. Wiisi wiikate kulua,
Kuusi kuokan ruopioa.
Se kaunis Kalewan poika
Heti tuonne tultuansa,
Jo päiwänä ensimmäisnä,
20. Kysy työtä iltasella;
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Kull' on työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
25. Pantu on lapsen katsantohan,
Sormipienen souantahan.
Katso lasta, kaiwo silmät,
Syötti lasta, söi itsekki,
Lapsen tauilla tapatti,
30. Kätkyen tulella poltti.
Jo päiwänä toisentena
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
35. "Kull' on työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
Pantu on kasken kaahantahan,
Solkikoiwun sorrantahan.
Sorti puuta kaksi kolme,
40. Kawahutti kannon päähän,
Niin huhuta huiahutti,
Wihellytti, wierehytti:
"Sini kaski kaatuohon,
Koiwu solki sortuohon,
45. Kuni ääni kuuluohon,
Kuni wierrehe wihellys.
Elköhön wesa wenyö,
Kanto kaswao ikänä,
Kaskessa Kalewan pojan,
50. Solen kullan sorrannassa.
Hywän ottaoon orahan,
Elköhön tereä tehkö."
Jo päiwänä kolmantena
Kysy työtä iltasella,
55. Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Kulle työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
Pantu on aian panentahan.
60. Jopa aitoa panewi,
Kohastansa kokkahongat
Aiaksiks' asettelewi,
Kokonansa korpikuuset
Seipähiksi pistelewi,
65. Witsasteli maan maoilla,
Wyötti kyillä käärmehillä,
Sisiliskoilla siteli,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ku ei lintuna kohonne,
70. Kahen siiwen siuotelle,
Elköhön ylitse saako
Aiasta Kalewan pojan."
Jo päiwänä neljäntenä
Kysy työtä iltasella,
75. Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
Nimi työlle pantaohon."
Pantu on nuotan souantahan.
80. Se kaunis Kalewan poika
Jo on nuotan souannassa,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Souanko wäen mukahan,
Wai souan asun mukahan?"
85. Perimies Petosen poika
Se on warsin wastaeli,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jos souat wäen mukahan,
Weät miehuen nojassa,
90. Wäh' on orjalla wäkeä."
Se kaunis Kalewan poika
Jo souti wäen mukahan,
Weti miehuen nojassa;
Wenon haapasen hajotti,
95. Katajaiset kaaret katko,
Katajahan kaiken kaato.
Jo päiwänä wiientenä
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
100. Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
Nimi työlle pantaohon."
Pantu on nuotan tarwontahan;
Jo on nuotan tarwonnassa.
105. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Tarwonko wäen mukahan,
Panen miehuen nojassa,
Wai tarwon asun mukahan?"
Wetäjä Wenarin poika
110. Se on warsin wastaeli,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jos tarwot wäen mukahan
Panet miehuen nojassa,
Wäh' on orjalla wäkeä."
115. Se kaunis Kalewan poika
Kopeasi mäeltä männyn,
Kiwen kirstoksi rakenti,
Paaen paino tarpomeksi,
Hongan warreksi hotasi.
120. Tarpowi wäen mukahan,
Pani miehuen nojassa,
Tarpo nuotan tappuroiksi,
Ween welliksi seotti,
Kalat liimaksi litsotti.
125. Niin päiwänä kuuentena
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
130. Nimi työlle pantaohon."
Pantu on karjan paimenehen,
Saatu lehmien ajohon.
Mit' on orjalle osaksi,
Ewähäksi paimenelle?
135. Seppo Ilmarin emäntä
Leiwän leipowi lewiän,
Alle kaurasen asetti,
Päälle wehnäsen wenytti,
Kiwen kuorien keselle.
140. Pani orjalle osaksi,
Ewähäksi paimenelle,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ellös tätä ennen syökö,
Karjan mentyä metsälle."
145. Siitä Ilmarin emäntä
Laski karjan laitumelle,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Työnnän lehmäni leholle,
150. Hajasarwet haawikolle;
Suwetar waliwo waimo,
Etelätär luonnon eukko!
Käy sä karja katsomassa,
Wiitsimäss' emännän wilja.
155. Kun katsoit katoksen alla,
Niin katso katottomassa,
Kuni hoijit huonehessa,
Nini hoia hongikossa,
Jotta karja kaunistuisi,
160. Eistyisi emännän wilja,
Ennen käymistä emännän,
Katsomista karjan piian,
Emännän epäpätösen,
Ylen kainun karjan piian.
165. Suwetar waliwo waimo,
Etelätär luonnon eukko!
Syöttele metisin syömin,
Juottele metisin juomin;
Syötä kullaista kuloa,
170. Hopiaista heinän päätä,
Nurmelta mesinukalta,
Metiseltä mättähältä.
Ota torwi tuolta maalta,
Tuolta tuomikkopurolta,
175. Puhu tuohon torwehesi,
Kumahuta kuuluhusi.
Puhu kummut kukkahaksi,
Ahowieret armahaksi,
Suowirret sulaksi meeksi,
180. Hetewieret wierteheksi.
Tuoppa tänne tuorehesi,
Kulettele kultiasi,
Koskilta kohisewilta,
Kanarwan kukattarilta,
185. Heinän helpehettäriltä,
Taiwahan nawattarilta.
Kaiwo kultanen kuwoa
Kahen puolin karjan maita,
Josta karja wettä joisi,
190. Simoa siretteleisi,
Utarihin uhkuwihin,
Nisihin pakottawihin.
Paa nisät pakottamahan,
Utarehet uhkumahan,
195. Puhumahan maitoputket,
Maitohurstit huokomahan.
Paljo on niitä ja pahoja,
Kut maion Manalle wiewät,
Lehmän tuoman Tuonelahan;
200. Wäh' on niitä ja hywiä,
Kut maion Manalta saawat,
Lehmän tuoman Tuonelasta.
En minä kysy kylästä,
Taho toisesta talosta,
205. Saan minä Manalta maion,
Lehmän tuoman Tuonelasta.
Suwetar waliwo waimo.
Etelätär luonnon eukko.
Heruttele Hermikkiä,
210. Tuorustele Tuorikkia,
Herasesta hettehestä,
Metiseltä mättähältä;
Tuoa maitoset maruet,
Tuoa uhkuwat utaret,
215. Turpehista tuorehista,
Marehista maemmista,
Tänä suurena suwena,
Luojan hellennä kesänä.
Mielikki metsän emäntä,
220. Tellerwo Tapion neiti!
Utu paita helma hieno,
Hiwus kultanen korra;
Sie olet karjan kaitselia,
Wiitsiä emännän wiljan,
225. Mielosassa metsolassa,
Tarkassa Tapiolassa.
Kaitse kaunosin kätösin,
Somin sormin suoritellos,
Tuowos illalla kotihin,
230. Nisillä pakottawilla,
Tuntuwilla tummelilla,
Utarilla uhkuwilla,
Emännälle etsiwälle,
Muorille murehtiwalle.
235. Kuippana metsän kuningas,
Metsän hippa halliparta!
Ota piiska pihlajainen,
Katajainen karjan ruoska,
Takoa Tapiowaaran,
240. Linnawaaran liepehiltä,
Aja karja kartanolle,
Saunan lämmitä panolle;
Kotihin kotonen karja,
Metsän karja metsolahan.
245. Ohtonen metsän omena,
Metsän käyjä källeröinen.
Tehkäme sulat sowinnot,
Kesärauhat ratkoome,
Iäksemme, ilmaksemme,
250. Polweksemme, päiwiksemme
Emmä kiellä kiertämästä,
Karjaani katsomasta,
Enkä käymästä epeä.
Kiellän kielin koskemasta,
255. Hammasten hajottamasta,
Lihan keski liikkumasta.
Weliseni, weitoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Elä sorra sontareittä,
260. Kaaha maion kantajaa.
Kun sa kuulet karjan kellon,
Helkkäwän heliän kellon,
Ruosterauan raikkauwan;
Toki korpehen kokeos,
265. Saaos sammalhuonehesen.
Käyös kaiten karjan maita,
Piilten piimäkankahia,
Kierten kellojen remua.
Karjan käyessä mäkeä,
270. Astu sie mäen alatse;
Karjan käyessä alatse,
Mene sie mäkeä myöten;
Kule siikana siwutse,
Wetelete ween kalana,
275. Jott' ei karja koipahtuisi,
Wikoisi emännän wilja,
Pieni wilja pillastuisi.
Anna suot sopusin olla,
Salot kaikki kaunihina;
280. Anna käyä käyräsarwen,
Sontareien sorkutella,
Käyä soita, käyä maita,
Käyä korwen kankahia,
Ettet koske konnanana,
285. Liikuta lipeänänä.
Jos sulle halu tulisi,
Hampahat haluttelisi;
Hakkoa lahoa puuta,
Murra muurahaiskekoa.
290. Metsolan metinen amme
Hapata hihittelewi
Kultasella kunnahalla,
Hopeaisella mäellä,
Alla kuusen kukkalatwan,
295. Alla pehkowan petäjän.
Siin' on syöä syölähänki,
Juoa miehen juolahanki,
Eikä syöen syömät puutu,
Juoen juomiset wähene.
300. Niin teemmä iki sowinnot,
Iki rauhat ratkoamme;
Yhet maat, eri ewähät,
Sowun kullaki sioa.
Waan jos tahtonet tapella,
305. Soisitse soan eleä,
Niin tapellos talwikauet,
Lumiajat luskaellos.
Kesän tullen, suon sulaten,
Lätäköien lämmitessä,
310. Ellös tullo näille maille,
Näille karjan kantamille.
Omp' on maata muuallaki,
Tarhoa taempanaki,
Juosta miehen joutilahan.
315. Kun ma ohtona olisin,
Mesikämmennä käwisin,
Emmä noista noin olisi
Aina akkojen jaloissa;
Käpy on kangas käyäksesi,
320. Sormin sorkutellaksesi.
Ota juoni juostaksesi,
Polku poimetellaksesi,
Tuonne Manalan metsälle,
Tahi Kalman kankahalle,
325. Siell' on Kirjos, siellä Karjos,
Rautasissa rahkehissa,
Kymmenissä kytkyissä.
Siellä laihatki lihowat,
Lihawaksi luutki saawat.
330. Kiwiksi minun omani,
Kannon päiksi kaunihini,
Kuusiaisen kulkiessa,
Matkatessa Mausiaisen!
Josp' on tullet näille maille,
335. Sattunet saloille näille,
Tääll' ompi osawat waimot,
Emännät alinomaset,
Jotka tiesi turmelewi,
Matkasi pahoin panewi,
340. Ettet koske konnanana,
Rupia rumanakana,
Ylitse tahon jumalan,
Päitse auwon autuahan.
Lepy nyt lehto, kostu korpi,
345. Lempiä salo sininen,
Anna rauha raawahille,
Sontareisille sowinto,
Tänä suurena suwena,
Herran hellennä kesänä.
350. Kuippana metsän kuningas,
Hongatar salon emäntä!
Korjaele koiriasi,
Raiwaele rakkiasi;
Kätke koirasi kolohon,
355. Rakkisi rapaja kiinni,
Kultasihin kytkyihin,
Hihnohin hopeisihin.
Kätke kynnet karwohinsa,
Hampahat ikenihinsä,
360. Syökse kultanen korento
Läpi luisten leukaluien,
Ettei liiku luiset leuat,
Eikä hampahat hajoa.
Pane panta pihlajainen
365. Ympäri nenän nykerän,
Kun ei pihlaja pitäne,
Niin sä waskesta walaos;
Jos ei waski wahwa liene,
Sitte rauasta rakenna;
370. Waan jos rauan ratkasseho,
Wielä mennehe wioille,
Suuhunsa tulinen tulppa,
Lemmon lukko leuoillensa,
Ettei leukaluut lewiä,
375. Eikä hampahat hajoa."
Sillä Ilmarin emäntä
Laski karjan laitumelle,
Hajasarwet haawikolle,
Pani paimenen perähän.
380. Kullerwo Kalewan poika
Ajo lehmät suota myöten,
Itse kangasta kaputti,
Istu mäelle mättähälle,
Pääty päiwän rintehesen.
385. Siinä laulo, noin saneli:
"Kule päiwä kuusikolle,
Wiere wehnäwiiakolle,
Karkoa katajikolle,
Päästä paimenta kotia."
390. Jo emäntä koista huuhu,
Sanan wirkki, noin nimesi:
"Aik' on syöä uuen orjan,
Rawita rahan alasen."
Se kaunis Kalewan poika
395. Otti leipänsä powesta,
Weitsen wyöltänsä wetäwi
Leipä leikkaellaksensa.
Weti weitsensä kiwehen,
Karahutti kalliohon;
400. Murti suuta, murti päätä,
Murti mustoa hawenta,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Millä maksan naisen naurun,
Naisen naurun, piian pilkan,
405. Emmännän pahan piännän?
Millä jaksan, sillä maksan:
Lehmät metsähän lewitän,
Ajan suolle sontareiet,
Maion antajat aholle,
410. Työnnän kontiot kotihin,
Suet kytken kartanolle."
Kulki päiwä kuusikolle,
Wieri wehnäwiiakolle,
Karkasi katajikolle;
415. Lehmät metsähän lewitti,
Ajo suolle sontareiet,
Maion antajat aholle,
Työnti kontiot kotihin,
Kirjokarjan kartanolle.
420. Niin hän neuo karhujansa,
Susiansa suin puheli:
"Repäse emännän reisi,
Pure puoli pohkiota."
Teki luikun lehmän luista,
425. Härän sarwesta helinän,
Soiton sorkasta wasikan.
Tuolla soitteli somasti,
Kalahutti kaunihisti,
Kolmasti kotimäellä,
430. Kuuesti kujan perällä.
Sano Ilmarin emäntä:
"Ole kiitetty Jumala!
Torwi soipi, karja saapi,
Mist' on orja sarwen saanut,
435. Rautio tasasen torwen?
Puhki korwani puhuwi,
Läpi pääni läylentäwi."
Se kaunis Kalewan poika
Itse tuon sanoiksi wirkki:
440. "Suolt' on orja sarwen saanut,
Torwen tuonut tuomikolta;
Mää emäntä lypsämähän,
Raawahat rawitsemahan."
Siitä Ilmarin emäntä
445. Käski muorin lypsämähän:
"Käyppä muori lypsämähän,
Raawahat rawitsemahan."
Muori tuon sanoiksi wirkki:
"Ainapa hywä emäntä
450. Itse ennen lehmät lypsi,
Itse raawahat rakenti."
Siitä Ilmarin emäntä
Käwi lehmät lypsämähän,
Raawahat rawitsemahan:
455. "Woipa lehmäni suloset,
Kaikk' on ilmeisen iholla,
Karwalla metsän kapehen,
Metsän uuhen untuwalla,
Utarilla uhkuwilla,
460. Nisillä pakottawilla."
Lyhmistihen lypsämähän,
Kallistihen katsomahan;
Tarttu karhu kantapäähän,
Susi suin rewittelewi,
465. Repäsi emännen reien,
Katko kaikki kantasuonet.
Kullerwo Kalewan poika
Sillä kosti piian pilkan,
Piian pilkan, naisen naurun,
470. Pahan waimon palkan makso;
Pisti pillit säkkihinsä,
Läksi soitellen sotahan,
Kullotellen maitotielle.
Siitä Ilmarin emäntä
475. Ukkoa rukoelewi:
"Oi Ukko yli jumala!
Tapa sie Kalewan poika
Rakehilla rautasilla,
Niekloilla teräsnenillä,
480. Suurilla sotakeoilla,
Wainoteillä waikehilla."
Tuo kaunis Kalewan poika
Itse pääty kuulemahan,
Ukkoa rukoelewi:
485. "Oi Ukko yli jumala!
Tapa Ilmarin emäntä
Rakehilla rautasilla,
Niekloilla teräsnenillä,
Kapehilla kartanoilla,
490. Oman pirttinsä pihalla."
Läksi soitellen sotahan;
Soitti soilla mennessänsä,
Patakoitteli palolla,
Kullerwoitti kankahalla.
495. Suo järähti, maa tärähti,
Kangas wastahan kalahti.
Sana saatihin jälestä:
"Maammosi kotona kuoli;
Käyppäs tuota katsomahan,
500. Kuten kuollut hauatahan."
Se kaunis Kalewan poikaa
Hänpä warsin wastaeli:
"Josp' on kuoli maammoseni,
Ompi han kotona tamma,
505. Millä maahan wietäöhö,
Hautahan hakattaoho."
Soitti suolla käyessänsä,
Kalahutti kankahalla;
Saatihin sana jälestä:
510. "Kuoli taattosi kotona:
Käyppä tuota katsomahan,
Miten maahan wietänehe."
Se kaunis Kalewan poika
Hänpä warsin wastaeli:
515. "Josp' on kuoli taattoseni,
Ompi han kotona ruunaa,
Millä maahan wietäöhö,
Hautahan hakattaoho."
Soitti suolla mennessänsä,
520. Kankahalla käyessänsä;
Saatihin sana jälestä:
"Kuoli naisesi kotona;
Käyppä tuota katsomahan,
Miten maahan pantanehe."
525. Se kaunis Kalewan poika
Hänpä tuon sanoiksi wirkki:
"Jos kuoli kotona nainen,
On orit kotona ollut,
Millä maahan wietäöhö,
530. Kalmahan kulettaoho."
Meni soitellen sotahan,
Kullotellen wainoloihin,
Patakoitellen palolla,
Kullerwoiten kankahalla.
Kaksikymmenes Runo.
Ilmarinen aikansa kuollutta naista surrut wiimmen alottaa toista
kullasta ja hopeasta takoa. Työ ei tahtonut warsin menestyä, sillä
neien siasta tuli esinnä miekka ja toisen kerran orit tulesta. Wasta
kolmannella yrittämällä sai neien, senki suuta, silmiä ja muita
tarpeita wajalla. Ne jälestä päin tehtyä, pani yöksi wierehensä, waan
tunsi pian kelpaamattomaksi. Niin työnsi sen Wäinämoiselle, joka yön
wieressä lewättyä wilustuneena aamulla warottaa kenenkänä kullaista
eli hopiaista naista huolittelemasta. Waan Ilmarinen itse läksi
nuorempata Pohjolan tytärtä, jota kuitenkana ei saanut. Mielipahoissa
kotiin saaneelta kysyy Wäinämöinen Pohjolan elämästä. Hywin ja
huoletonna eläwän sanoo sammon waralla Pohjolan Ilmarinen.
Siitä seppo Ilmarinen
Naista itki illat kaiket,
Itki yöhyet enemmän,
Huomeniset huokaeli,
5. Kun oli kaunis kaatununna,
Kanssa Kalmahan katettu.
Eipä kääntynyt käessä
Waskinen wasaran warsi,
Päiwän päästä ollenkana,
10. Eikä päiwän, eikä toisen.
Sano seppo Ilmarinen:
"En tieä poloinen poika,
Miten olla, kuin eleä;
Walwon yön eli makoan,
15. Äiä on työtä, tunti tuhma,
Waiwoja matala mahti."
Poimi kultia merestä,
Hopehia lainehilla,
Keräsi kekosen puita,
20. Kolmekymmentä rekeä.
Puut on poltti hiililöiksi,
Hiilet ahjohan ajeli.
Tunki kultia tulehen,
Hopehia hiiloksehen,
25. Sykysyisen uuhen werran,
Werran talwisen jäniksen,
Otti orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan.
Orjat lietso leyhytteli,
30. Palnaeli palkkalaiset,
Kintahattomin kätösin,
Hatuttoman hartioisen
Talwisella taiwahalla.
Itse seppo Ilmarinen
35. Naista kullaista kyhäsi,
Hopiaista huolitteli.
Ei orjat hywästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset.
Itse löihen lietsomahan,
40. Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti;
Niin kerralla kolmannella
Katso ahjonsa alusta,
Lietsimensä liepehiä.
45. Miekka tungeksen tulesta,
Terä kulta kuumoksesta;
On miekka hywän näkönen,
Waan miekka pahan tapanen,
Joka päiwä miehen tappo,
50. Parahana kaksi miestä.
Sen orjat hywin hywästy,
Muu miero pahoin pahastu.
Itse seppo Ilmarinen
Tunki miekkansa tulehen,
55. Terän kulta kuumoksehen,
Liitti kultia lisäksi;
Kultia kypärin täyen,
Hopehia huowan täyen.
Otti orjat lietsomahan,
60. Palkkalaiset painamahan.
Orjat lietso löyhytteli,
Painaeli palkkalaiset,
Kintahattomin kätösin,
Hatuttoman hartioisen,
65. Talwisella taiwahalla.
Itse seppo Ilmarinen
Tako kullaista kuwoa,
Hopiaista morsianta.
Ei orjat hywästi lietso,
70. Eikä paina palkkalaiset.
Itse löihen lietsomahan,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti;
Niin kerralla kolmannella
75. Katso alle ahjoksensa,
Lietsimensä liepehelle.
Ori tungeksen tulesta,
Harja kulta kuumoksesta;
On oro hywän näkönen,
80. Waan syän pahan tapanen,
Joka päiwä tamman tappo,
Parahana kaksi tappo.
Sen orjat hywin hywästy,
Muu miero pahoin pahastu.
85. Se on seppo Ilmarinen
Jo oron tulehan tunki,
Harjan kulta kuumoksehen,
Liitti kultia lisäksi;
Kultia kypärin täyen,
90. Hopehia huowan täyen.
Otti orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan.
Orjat lietso löyhytteli,
Painaeli palkkalaiset,
95. Kintahattomin kätösin,
Hatuttoman hartioisen,
Talwisella taiwahalla.
Itse seppo Ilmarinen
Tako kullaista kuwoa,
100. Hopiaista morsianta.
Orjat lietso löyhytteli,
Päiwät lietso, yöt lepäsi;
Ei saa kullaista kuwoa,
Hopiaista morsianta.
105. Siitä seppo Ilmarinen
Itse löihen lietsomahan,
Lietso päiwät päättämättä,
Lietso yöt lepäämättä.
Päiwän lietso, lietso toisen;
110. Niin päiwänä kolmantena
Katso ahjonsa alusta,
Lietsimensä liepehiä.
Neiti tungeksen tulesta,
Kassa kulta kuumoksesta.
115. Sen seppo hywin hywästy,
Muu miero pahoin pahastu.
Katselewi, kääntelewi;
Ei ollut suuta, eikä muuta,
Eikä naisen tarpehia.
120. Tako suut, takowi silmät,
Muutki tarpehet mokomat,
Ei saanut sanalliseksi.
On neiti hywän näkönen,
Ei tieä tapoja neien;
125. Se on seppo Ilmarinen
Pani yöksi wierehensä,
Kylmän kulta kuumottawi,
Wilun huohtawi hopia.
Sano seppo Ilmarinen:
130. "Kellen kulta kelpoawi?
Neiti wanhan Wäinämöisen
Ikuseksi puolisoksi."
Sillon wanha Wäinämöinen,
Heti öissä ensimmäisnä,
135. Jo tuolla lepäelewi
Pätöwillä pääaloilla,
Perinnöillä pehmeillä,
Nuoren neitosen keralla,
Ku oli kullasta kuwailtu,
140. Hopiasta siunaeltu.
Siinä wanha Wäinämöinen
Waroaksen waippahansa,
Turwoaksen turkkihinsa.
Pani päälle peittehiä,
145. Kahet kolmet karhun taljat,
Wiiet kuuet willawaipat.
Se oli kylki kyllä lämmin,
Ku oli wasten waippoansa,
Wasten waatetriepujansa;
150. Ku oli nuorta neittä wasten,
Se oli kylki kylmämässä,
Oli hyyksi hyytymässä,
Meren jääksi jäätymässä,
Kiweksi kowoamassa.
155. Sillon wanha Wäinämöinen,
Yön yhen lewättyänsä
Neien kultasen keralla,
Hopiaisen morsiamen,
Sanowi sanalla tuolla,
160. Lausu tuolla lausehella:
"Ellös sie nykynen nuori,
Elkööte lapsen lapsi!
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan walkiana,
165. Naista kullasta kuwailko,
Hopiasta huolitelko;
Kylmän kulta kuumottawi,
Wilun huohtawi hopia.
Se oli kylki kyllä lämmin,
170. Ku oli wanhan waipan alla;
Se oli jääksi jähtymässä,
Ku oli nuorta neittä wasten."
Itse seppo Ilmarinen
Alla päin, pahoilla mielin,
175. Kaiken kallella kypärin,
Läksi poies Pohjolahan,
Tytön toisen toiwiossa,
Neien innossa ihanan.
Tuli Pohjolan tupahan,
180. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Anna akka tyttöäsi,
Mulle mointa morsianta,
Tyttöäsi nuorempata,
Lastasi wakawimpata."
185. Louhi Pohjolan emäntä
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ei oo tyttö tuuwitettu,
Kanawarsi kaswatettu
Sinun rehwanan rekehen,
190. Wierehen weren imiän,
Luun syöjän, lihan purian,
Weren uuelta wetäjän,
Ennen annan tyttäreni,
Työnnän surman suupalaksi,
195. Suuhun juoksewan sutosen,
Karhun kiljuwan kitahan."
Ei sieltä tytärtä saanut,
Eikä nuorta morsianta.
Murti suuta, wäänti päätä,
210. Murti mustoa hawenta,
Läksi poies Pohjolasta,
Matkasi omille maille.
Waka wanha Wäinämöinen
Tiellä wastahan tulewi,
205. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Weli seppo Ilmarinen,
Lankoni emoni lapsi!
Kun olet pahoilla mielin,
Kahta kallella kypärin,
210. Pohjolasta tullessasi!
Miten Pohjola eläwi?"
Sano seppo Ilmarinen:
"Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo jauhamassa,
215. Kirjokansi kellumassa;
Päiwän jauho syötäwiä,
Päiwän toisen myötäwiä,
Kolmannen kotipitoja.
Jotta sanon, kun sanonki,
220. Mi on Pohjolan eleä,
Kun on sampo Pohjolassa.
Siin' on kyntö, siinä kylwö,
Siinä kaswo kaikenlainen,
Siinäpä ikuinen onni."
Yheskolmatta Runo.
Wäinämöinen kehottaa Ilmarista kerallansa sampoa Pohjolasta
noutamaan. Penkoo Ilmarinen sammon paremmin Pohjolassa warjeltawan,
kun että olisi nouettawana. Myöntyy kuitenki lähtemään. Miekan esinnä
Wäinämoiselle taottua jo onki walmis matkalle. Kulkisi mielestänsä
maisin Ilmarinen, Wäinämöinen wenehellä. Kulusta tuumatessa kuullaan
wene itkemässä. Kysyttelee Wäinämöinen, mitä oli itkewä? Lahowansa
wastaawi yhä teloilla makaawa. Saapi wesille Wäinämöinen weneen
ja wäkeä weneesen. Soutaan moniahan niemen nenätse ja äkätään
Lemminkäiseltä. Huutoa mäikähyttää maalta Lemminkäinen ja anoo yhteen
matkaan päästä. Niin otetaan mies weneesen.
Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Läkkööme Pohjolahan
5. Hywän sammon saahantahan,
Kirjokannen katsantahan."
Sano seppo Ilmarinen:
"Ei ole sampo saatawana,
Kirjokansi tuotawana
10. Pimiästä Pohjolasta.
Siellä on sampo saatettuna,
Kirjokansi kannettuna
Pohjolan kiwimäkehen,
Waaran waskisen sisähän,
15. Yheksän lukun ta'aksi.
Sihen juuret juuruteltu
Yheksän sylen sywähän,
Juuri juurttu maaemähän,
Toinen wesiwiertehesen,
20. Kolmansi kotimäkehen."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Läkkös sammon saahantahan,
Kirjokannen tuoantahan
Pohjolan kiwimäestä,
25. Waaran waskisen sisästä,
Yheksän lukun takoa.
Tao mulle uusi miekka,
Tee miekka tuliteränen,
Jolla hurttia hutelen,
30. Pohjan kansan karkottelen,
Saahessa otolle sammon,
Tuonne kylmähän kylähän,
Pimiähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan."
35. Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iänikuinen,
Tunki rautoja tulehen,
Teräksiä hiiloksehen.
Otti orjat lietsomahan,
40. Palkkalaiset painamahan;
Orjat lietso löyhytteli,
Hywin paino palkkalaiset,
Rauta wellinä wenähti,
Kuonana teräs kohasi.
45. Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iänikuinen,
Katso alle ahjoksensa,
Lietsimensä liepehelle,
Miekka tungeksen tulesta,
50. Terä warsin walkiasta.
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iänikuinen,
Päätä kullasta kuwasi,
Hopiasta huolitteli.
55. Kulta taipu taikinana,
Ween waahtena hopia,
Ahjolla alasimilla,
Wasarilla walkkamilla.
Jo on miekka walmihina.
60. Itse wanha Wäinämöinen
Sai miekan tuliteräsen
Kätehensä oikiahan;
Sanan wirkkWäinävoineno, noin nimesi:
"Onko miekka miestä myöten,
65. Kalpa kantajan mukahan?"
Olipa miekka miestä myöten,
Kalpa kantajan mukahan,
Jonka kuu kärestä paisto,
Päiwä wästistä wälötti,
70. Heponen terällä hirnu,
Kasi nauku naulan tiessä,
Pentu putkessa makasi.
Siitä seppo Ilmarinen
Hyötteleksen, wyötteleksen,
75. Rautapaitohin paneksen,
Teräswöihin telkitäksen.
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mies on lustuissa lujempi,
Rautapaiassa parempi,
80. Teräswöissä tenhosampi."
Lähteä luku tulewi,
Liitto käyä kerkiäwi;
Yks on wanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
85. Läksiwät hewon hakuhun,
Suwikunnan kuuntelohon,
Suwikunnan suitset wyöllä,
Warjan waljahat olalla.
Käywät tietä astelewat
90. Ympäri salon sinisen,
Kuulit purren itkemänsä,
Wenehen walittawansa.
Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
95. "Siell' on pursi itkemässä,
Wenonen walittamassa;
Joko mennemmä meriä,
Wenehellä wettä myöten,
Waiko maisin matkoamma,
100. Ratsastamma rantamaisin?"
Sano seppo Ilmarinen:
"Wakawampi maisin matka;
Surma menköhön merelle,
Siellä tuuli turjuttaisi,
105. Siellä wiskaisi wihuri,
Saisi sormet soutimeksi,
Kämmenet käsimeloiksi."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Wakawampi maisin matka,
110. Wakawampi, waikiampi,
Wielä muuten mutkasempi.
Lysti on wenon wesillä,
Purren juosta jolkutella,
Weet wäliät wälkytellä,
115. Selät selwät seurustella;
Tuuli purtta tuuwittawi,
Länsituuli läikottäwi,
Etelä eille wiepi."
Heitti maahan marhaminnan,
120. Suwikunnan suitset suolle,
Warsan waljahat aholle,
Läksi luoksi puisen purren,
Luoksi itkewän wenehen.
Kysytteli, lausutteli:
125. "Mitä itket puinen pursi,
Wene hankawa walitat?
Itketkö sä puisuuttasi,
Hankauttasi haluat?"
Pursi puinen wastoawi,
130. Wene hankawa sanowi:
"Wesill' on wenosen mieli
Terwasiltaki teloilta,
Mieli neion mieholahan
Korkiastaki koista.
135. Enkä itke puisuuttani,
Hankauttani halua;
Sitä itken puinen pursi,
Wene mäntynen walitan;
Sanottihin tehtäessä
140. Saatawan sotiwenettä,
Sotipurtta puuhattawan,
Tuowan täyteni eloa,
Alukseni aartehia.
En sotahan saanukkana,
145. Enkä wietynä wesille.
Muut purret, pahimmat purret,
Päästähän sotia käywät,
Tappeloita tallustawat;
Enemmän eloa saawat,
150. Kun kuningas kuunna wuonna,
Seppä seitsennä kesänä.
Minä westämä wenonen,
Walmistama Wäinämöisen,
Aina lahon lastuillani,
155. Wenyn westämöisilläni.
Pahimmatki maan matoset
Alla kaarteni asuwat,
Linnut ilman ilkeimmät
Pesän päälläni pitäwät;
160. Oisi kahta kaunihimpi,
Kahta kolmia parempi,
Olla mäntynä mäellä,
Petäjänä kankahalla,
Oksilla orawan juosta,
165. Hawulinnun haihatella."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Lienet wene Wäinämöisen,
Niin mennet teloilta näiltä,
Ilman kourin koskematta,
170. Käsiwarsin waalimatta."
Pursi taiten wastoawi,
Wene hankawa sanowi:
"Eipä mun sukuni muukan,
Eikä weljeni wenoset
175. Mennä kourin koskematta,
Käsiwarsin waalimatta."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Jos ma sun wesille työnnän,
Joko juokset soutamatta,
180. Airoilla awittamatta,
Huoparilla huopimatta,
Puhumatta purjehesen?"
Pursi taiten wastoawi,
Wene hankawa sanowi:
185. "Eipä mun sukuni muukan,
Eikä toinen joukkioni
Juokse sormin soutamatta,
Airoilla awittamatta,
Huoparilla huopimatta,
190. Puhumatta purjehesen."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Joko juokset soutamalla,
Airoilla awittamalla,
Huoparilla huopimalla,
195. Puhumalla purjehesen."
Pursi taiten wastoawi,
Wene hankawa sanowi:
"Jopa mun sukuni muukin,
Kaikki weljeni wenoset,
200. Juoksi sormin soutamalla,
Airoilla awittamalla,
Huoparilla huopimalla,
Puhumalla purjehesen."
Waka wanha Wäinämöinen
205. Työntäwi wenon wesille,
Laulo purren lainehille;
Laulo laian neitosia,
Tinapäitä neitosia,
Tinapäitä, waskiwöitä,
210. Sormuskäsiä somia;
Laian toisen sulhosia,
Sukapäitä sulhosia,
Sukapäitä, piipiwoja,
Kannusjalkoja jaloja.
215. Wielä laulo Wäinämöinen
Teljot täytehen wäkeä,
Teljot wanhoa wäkeä,
Iän kaiken istunutta,
Kuss' oli wähän sioa,
220. Nuorukaisilta esinnä.
Itse istuwi perähän,
Laatiuwi laskemahan,
Kokan koiwusen kuwulle,
Melan koukkupään nojalle.
225. Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Juokse pursi puittomia,
Wene wäljiä wesiä,
Kule kuplina wesillä,
230. Lumpehina lainehilla."
Pani wanhat soutamahan,
Wanhat souti, pää wapisi,
Ei ilo ilolle käynyt,
Eikä soutu souannalle.
235. Pani nouret soutamahan,
Werewät wetelemähän,
Nuoret souti, sormet notku,
Ei ilo ilolle tullut,
Eikä soutu souannalle.
240. Siitä seppo Ilmarinen
Itse istu soutamahan,
Asettautu airoisille;
Jo tuli ilo ilolle,
Pääsi soutu souannalle.
245. Souti seppo Ilmarinen,
Souti sormilla kowilla,
Pyörähteli puinen pursi,
Wene honkanen wapisi,
Teljot rytky, airot notku,
250. Airon pyyryt pyinä winku,
Terät tetrinä kukerti,
Nokka jolu joutsenena,
Perä kraakku kaarnehena,
Hangat hanhina hatsahti.
255. Itse wanha Wäinämöinen
Laskea karehtelewi,
Nenätse utusen niemen,
Päitse saaren terhenisen.
Ahti saarella asuwi,
260. Kauko niemen kainalossa;
Kataluutta Kauko itki,
Weitikkä osan wähyyttä,
Ahti aitan pieneyttä.
Loi silmänsä luotehelle,
265. Käänsi päätä päiwän alle;
Kaunis kaukoa näkewi,
Werewä wesien poikki,
Pitkä pilwien takoa.
Näki pilwen pienemmäisen,
270. Pilwessä wesipisaran,
Pisarassa pienen lammin,
Lammissa wenowähäsen,
Wenossa wähän wäkeä;
Mies puhas perässä purren,
275. Uros toinen airoksissa.
Sano lieto Lemminkäinen:
"En mä tunne tuota purtta,
Keksi kelwoista wenettä,
Souten Suomesta tulewi,
280. Airoin iskein iästä,
Melan luoen luotehesen."
Jo huhuta huiahutti,
Huutawi nenästä niemen,
Mäikäsi mäen takoa:
285. "Kenen on wene wesillä,
Kenen laiwa lainehilla?"
Miehet purresta puhuwat,
Waimot wastaten sanowat:
"Mi olet mies mäen takanen,
290. Uros korwen ulkomainen?
Kun et tunne luojan purtta,
Keksi Wäinölän wenettä,
Et tunne perän pitäätä,
Airollista arwaele."
295. Sano lieto Lemminkäinen:
"Jo tunnen perän pitäjän,
Jo älyän airollisen:
Waka wanha Wäinämöinen
Itse on perän piossa,
300. Ilmarinen airollisna.
Minnekkä menettä miehet,
Kunne urohot kuletta?"
Sano wanha Wäinämöinen:
"Kohti pohjaista kulemma,
305. Kohti kuohuja kowia,
Lakkipäitä lainehia,
Sampoa tapoamahan,
Kirjokantta katsomahan
Pohjolan kiwimäestä,
310. Waaran waskisen sisästä."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi sie wanha Wäinämöinen.
Ota mieki matkohisi,
Olen mieki miessä siellä,
315. Urohona kolmantena,
Kun saat sammon nostantahan,
Kirjokannen kannantahan
Pohjolan kiwimäestä,
Waaran waskisen sisästä."
320. Waka wanha Wäinämöinen
Otti miehen matkohinsa,
Werewän wenosehensa.
Se on lieto Lemminkäinen
Jo tulla tuhuttelewi,
325. Käyä luikerrettelewi,
Tuopi laian tullessansa,
Wenehesen Wäinämöisen.
Sano wanha Wäinämöinen.
"Oisi puuta purressani,
330. Laitoa wenosessani,
Parahiksi painoaki;
Miksi sie kannat metsästä
Puuta purtehen lisäksi?"
Sano lieto Lemminkäinen.
335. "Ei wara wenettä kaaha,
Tuki suowoa tuhoa;
Useinpa merellä Pohjan
Tuuli laitoa kysywi,
Wastatuuli warpehia."
340. Sano wanha Wäinämöinen:
"Sen tähen sepon wenosen
Laiat rautohin rakettu,
Jott' ei tuulen tuiki wieä,
Tahi ottoa ahawan."
Kaheskolmatta Runo.
Wäinämöinen laskee niemestä eslle, tulee koskelle, wenet puuttuu
hauin hartioille. Wetää hauin miekallansa wenehesen, pahkoo sen
halki ja alkaa kanteletta luista laatia. Walmiiksi saatua kutsuu
lässä olewaiset matkalaisensa soittamaan. Kun iloa ei syntynyt heiän
soitosta, niin käyttää ulompanaki kanteleen. Ei ollut soittajata
ulompanakan. Siitä ukko Wäinämöinen itse alko soittaa. Wastako ilo
nousi. Ei ollut eläwätä metsässä, ei lintua ilmassa, ei kaloa weessä,
jok' ei rientänyt kuulemaan. Itse haltiatkin weessä, ilmassa ja
metsässä kuunteliwat ilomielin kantelen soittoa. Wiimmen puhkesiwat
kaikki lässä olewat itkuun ja itse Wäinämöinenki itki, jotta suuret
wesipisarat wieriwät silmistä maahan. Maalta merehen juosseet
kaswoiwat siellä kyynelet kauniiksi simpsukoiksi.
Siitä wanha Wäinämöinen
Laskea karehtelewi,
Nenästä utusen niemen,
Päästä saaren terhenisen;
5. Laski päiwän maawesiä,
Päiwän toisen suowesiä,
Kolmannen kosken wesiä.
Tuossa wanha Wäinämöinen
Itse noin sanoiksi wirkki
10. Korwalla kosken tulisen,
Pyhän wirran pyörtehessä:
"Neiti kosken korwallinen,
Impi wirran wierellinen!
Weäppä lankoa we'elle,
15. Sinerwätä lainehelle,
Tullessa punasen purren,
Terwarinnan teuotessa.
Kiwi on keskellä jokia,
Paasi kuohun kukkuralla,
20. Eessä on punasen purren,
Tiellä terwasen wenehen.
Wäännä reikä wääntiällä,
Puhkase purasimella,
Jotta juosta puisen purren,
25. Terwarinnan teuotella.
Rauaksi wenehen rinta,
Kiwen kylki sammaliksi,
Kuohuja kulettaissa,
Mäkipäitä mäntäissä!
30. Koprin kouhuja kokoa,
Käsin käännä käppyröitä,
Sylin aaltoja syseä,
Jott' ei riusko rinnoilleni
Eikä päälleni päräjä.
35. Ukko taiwahan jumala!
Jok' olet ainoinen apuni,
Piä miekalla pereä,
Tuiota tupettomalla,
Jotta juosta puisen purren,
40. Mennä mäntysen wenehen."
Siinä puuttu puinen pursi,
Wene Wäinölän wäsähty;
Pursi puuttuwi lujahan,
Takistu wene punanen.
45. Waka wanha Wäinämöinen
Arwelee, ajattelewi:
"Mihin puuttu puinen pursi,
Piätty wene punanen?
Kiwellenkö, wai haolle,
50. Waiko waskirauniolle?"
Kallistihen katsomahan:
"Ei kiwellen, ei haolle,
Eikä waskirauniolle,
Suuren on hauin hartioilla,
55. We'en koiran koukkuluilla."
Se on lieto Lemminkäinen
Pisti miekkansa merehen,
Lapionsa alle laiwan,
Ei ota wenonen juosta,
60. Pääse pursi puutoksesta;
Miekka murskaksi mureni,
Kala pääsi terweheksi.
Siitä seppo Ilmarinen
Pisti miekkansa merehen,
65. Lapionsa alle laiwan,
Ei ota wenonen juosta,
Pääse pursi petoksesta;
Miekka murskahti muruksi,
Kala pääsi terweheksi.
70. Sillon wanha Wäinämöinen
Wyöltä miekkansa wetäwi,
Tupestansa tuiman rauan,
Pisti hauin hartioihin,
We'en koiran koukkuluihin.
75. Nostatti kalan merestä,
Pään weti wenosehensa,
Purston pohjahan puotti.
Katselewi, kääntelewi,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
80. "Jotaki joessa ompi
Hakojaki, haukiaki.
Ku olle wanhin sulholoista
Hauki halki pahkomahan,
Kala wiploin wiiltämähän."
85. Miehet purresta puhuiwat,
Lausu waimot laitasilta:
"Saajan on käet sulimmat,
Sormet pyytäjän pyhimmät."
Jo otti wenonen juosta,
90. Pääsi pursi puutoksesta;
Waka wanha Wäinämöinen
Luotti purren luotoselle,
Otti weitsen huotrastansa,
Wasemelta puoleltansa,
95. Jolla hauin halkasewi,
Pahkowi kalan kaheksi.
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Mikä tuosta ei tulisi
Hauin suuren hampahista,
100. We'en koiran koukkuluista,
Jos oisi sepon pajassa,
Luona taitawan takojan,
Miehen mahtawan käsissä?"
Sano seppo Ilmarinen:
105. "Mipä turhasta tulisi,
Työksi tyhjästä olisi,
Kalan ruowosta kaluksi,
Jos oisi sepon pajassa,
Luona taitawan takojan,
110. Miehen mahtaman käsissä!"
Sano wanha Wäinämöinen:
"Tuo ois alku kanteletta,
Kun oisi osaajan luona,
Miehen mahtawan käsissä!"
115. Ei ollut osoajata,
Eikä miestä mahtajata,
Harpun luisen laatiata;
Waka wanha Wäinämöinen
Itse löihen laatiaksi,
120. Tekiäksi teentelihen.
Kusta sai kopan komian?
Tuolta tuomikkopurolta,
Kuusesta kumisewasta.
Mist' on naulat kanteletta?
125. Hauin suuren hampahista,
Orasista Tuonen orjan.
Wielä uupuwi wähäsen,
Kaipoawi kanteloinen,
Yhtä kieltä, kahta jouhta;
130. Mist' on kielet kanteletta?
Hiwuksista Hiien ruunan,
Lemmon warsan waattehista.
Jo on soitto walmihina,
Soitto suuri hauinluinen,
135. Kantelo kalanewänen.
Waka wanha Wäinämöinen
Kutsu wanhat soittamahan,
Wanhat soitti, päät wapisi,
Ei ilo ilolle tullut,
140. Soitto soitolle tajunut.
Kutsu nuoret soittamahan,
Nuoret soitti, sormet notku;
Eipä ääni ääni ollut,
Ilo käynynnä ilosta.
145. Soitti lieto Lemminkäinen,
Soitti seppo Ilmarinen;
Ei ilo ilolle käynyt,
Soitto soitolle ylennyt.
Waka wanha Wäinämöinen
150. Käytti soiton Pohjolassa,
Kantelon Kalewalassa;
Soitti Pohjolan emäntä,
Soitti pojat Pohjolassa,
Soitti pojat, soitti neiot,
155. Soitti pikku piikasetki,
Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet urohot,
Tuota käänsit, tuota wäänsit,
Tuota kynsin kiinnittiwät,
160. Toki ei oikehin osattu,
Kielet kierohon tuliwat,
Koska kansa kahtalainen
Niitä soitti sormillansa.
Jouhet parkuiwat pahasti,
165. Ääni kaikku karkiasti,
Soitto julmasti sorisi.
Ukko uunilta herännyt,
Kiukahalta kirjahtanut
Sanowi sanalla tuolla,
170. Lausu tuolla lausehella:
"Heretkääte, heittäkääte,
Kaikki käypi karwoilleni,
Puhki korwani puhuwi,
Läpi pääni läylentäwi,
175. Wiepi wiikoksi uneni.
Jos ei soitto Suomen kansan
Wasta waikuta paremmin,
Eli uuwuta unehen,
Niin wetehen wiskoote,
180. Aalloille upottoote;
Tahi saattoote takasin
Miehen tehnehen käsihin,
Sormille sowittelian."
Soitto kielin kerkiäwi,
185. Kanterwo sanoin kajahu:
"En minä jokehen joua,
Enkä aalloille ajau;
Wielä soitan suorialla,
Wangun waiwan nähnehellä."
190. Jopa wietihin wisusti,
Kannettihin kaunihisti
Miehen laatian kätehen,
Sormille sowittelian.
Waka wanha Wäinämöinen
195. Peukaloitansa pesewi,
Sormiansa suorittawi.
Istuwi ilokiwelle,
Raito rantakalliolle,
Hopeaiselle mäelle,
200. Kultaselle kunnahalle.
Otti soiton sormillensa,
Käänti käyrän polwillensa,
Kantelen kätensä alle.
Sanowi sanalla tuolla,
205. Lausu tuolla lausehella:
"Ku ei liene ennen kuullut
Iloa ikirunojen,
Kajahusta kanteloisen,
Se on tulko kuulemahan."
210. Soitti wanha Wäinämöinen,
Sekä soitti, jotta laulo,
Sormet nousi notkiasti,
Sormet pienet pyörähteli,
Peukalo ylös keweni;
215. Jo käwi ilo ilolle,
Soitto soitolle yleni.
Hywin soitti hauin hammas,
Kalan pursto pyörähteli,
Ulwosi upean jouhet,
220. Ratsun jouhet raikkahuwat.
Ei ollut sitä metsässä
Jalan neljän juoksewata,
Koiwin koikkelehtawata,
Ku ei tullut kuulemahan,
225. Iloa imehtimähän.
Heräsi susiki suolta,
Nousi karhu kankahalta,
Petäjäisestä pesästä,
Kutiskosta kuusisesta.
230. Karhu aiallen kawahti,
Weräjällen wieretäksen,
Aita kaatu kalliolle,
Weräjä aholle wieri.
Siitä kuusehen kujahti,
235. Petäjähän pöyrrähytti,
Tehessä isän iloa,
Soitellessa Wäinämöisen.
Metsän ukko halliparta,
Metsän kuuluja kuningas,
240. Kanssa muu Tapion kansa,
Käwit kaikki kuulemahan.
Itsekki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka waimo,
Sinisukkahan siroksen,
245. Punapaulohin paneksen,
Nousi koiwun konkelolle,
Lepän lengolle lewähti,
Kanterwoa kuulemahan,
Soittoa tajuamahan.
250. Ei sitä metsässä ollut
Nelijalkoa jaloa,
Eikä ilmassa oloa
Kahen siiwen siukowata,
Lintuparwea parasta,
255. Ku ei tullut tuiskutellen,
Kiiätellen kiirehtinyt,
Kunnioa kuulemahan,
Iloa imehtimähan.
Lenti kokko korkialta,
260. Halki pilwien hawukka,
Alli aalloilta sywiltä,
Sotka soien wieremmiltä,
Joutsenet sulilta soilta.
Pieniäki peipposia,
265. Leiwoja liki tuhatta,
Sirkkuja sitäi enemmän
Haasto ukon hartioilla.
Itse kaunis ilman impi,
Päiwätär pätöwä neiti,
270. Neito Kuutar koria,
Yks' on ilman wempelellä,
Taiwon kaarella kajotti,
Toinen pitkän pilwen päällä,
Pilwen reunalla rehotti,
275. Piteliwät pirtojansa,
Niisiänsä nosteliwat.
Kultasukkula käessä,
Piwossa hopiapirta,
Kultakangasta kutowat,
280. Hopiaista helkyttiwät.
Waan kun kuulit ouon äänen,
Soitannon sulosen sulhon,
Jo pirta piwosta pääsi,
Kirpo sukkula käestä,
285. Katkesiwat kultarihmat,
Helähti hopialangat.
Eik' ollut sitä weessä
Ewän kuuen kulkewata,
Kaheksan karehtiata,
290. Kalaparwea parasta,
Ku ei tullut kuulemahan,
Iloa imehtimähän.
Lohet uipi, uipi siiat,
Uipi hauit hangotellen,
295. Ween koirat wengotellen,
Muiehetki, muut kalatki,
Rinnoin ruohoon ajaksen,
Ewin eille ehteleksen,
Wirttä Wäinön kuulemahan,
300. Iloa imehtimähän.
Ahto aaltojen kuningas,
Ween ukko ruohoparta,
Ween kalwolle weäksen,
Luikahaksen lumpehelle.
305. Itsekki ween emäntä,
Ween wiljasa emäntä,
Hiipowi hiwuksiansa,
Hapsiansa harjoawi,
Kammallansa kultasella,
310. Harjalla hopeisella
Waan kun kuuli ouon äänen,
Suomen soitannon sulosen,
Jo suka käestä kirpo,
Harja sormista solahti.
315. Itse siirtihen polonen,
Paneutti toisen paikan,
Rinnoin ruowosta riwahti,
Wetihen wesikiwelle,
Watsallehen waiwausi,
320. Tuota ääntä kuulemahan,
Soitteloa Wäinämöisen,
Soitteloa, lauleloa,
Kun oli ääni kummanlainen,
Warsin soitanto sulonen.
325. Ei ollut sitä urosta,
Eikä miestä urhiata,
Eikä miestä, eikä naista,
Eikä waimoa waketi,
Kullen ei ituksi käynyt.
330. Itkit nuoret, itkit wanhat,
Itkit miehet naimattomat,
Itkit nainehet urohot,
Itkit pojat puolikäset,
Sekä pojat, jotta neiot,
335. Itkit pienet piikasetki,
Kun oli ääni kummanlainen,
Suomen soitanto sulonen.
Itsensäki Wäinämöisen
Kyynelwieri kyykähteli.
340. Weet wieri silmistänsä
Kaasiammat karpaloita,
Pyylähämmät pyyn munia,
Häriämmät päitä pääskyn,
Leweille leuoillensa;
345. Leweiltä leuoiltansa
Reheille rinnoillensa;
Reheiltä rinnoiltansa
Pätöwille polwillensa;
Pätöwiltä polwiltansa
350. Jalkapöyille jaloille;
Jalkapöyiltä jaloilta
Maahan alle jalkoinsa;
Wieriwät wesipisarat
Läpi wiien willawaipan,
355. Läpi kuuen kultawyönsä,
Seitsemän sinihamosen,
Sarkakauhtanan kaheksan.
Niin weet jokena juoksi
Luota wanhan Wäinämöisen
360. Rannalle meren sinisen;
Rannalta meren sinisen
Alle selwien wesien,
Päälle mustien murien
Siellä kaswoit kaunihiksi,
365. Simpsukaisiksi sikesi,
Kuningasten kunnioiksi,
Waltojen iki iloksi.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Onko tässä nuorisossa,
370. Nuorisossa kaunosessa,
Tässä suuressa su'ussa,
Ilossa isän alassa,
Kyynelteni poimiata
Alta selwien wesien,
375. Päältä mustien murien?"
Sekä nuoremmat sanowi,
Jotta wanhat wastoawi:
"Ei ole tässä nuorisossa,
Nuorisossa kaunosessa,
380. Eli suuressa su'ussa,
isossa isän alassa,
Kyyneltesi poimiata.
Alta selwien wesien,
Päältä mustien murien."
385. Niin tuli sininen sotko,
Useinpa sininen sotko
Suullansa sukeltelekse,
Wilussa wilottelekse.
Sep' on poimi simpsukoita,
390. Wäinämöisen kyyneleitä,
Alta selwien wesien,
Päältä mustien murien.
Kolmaskolmatta Runo.
Tulewat Wäinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen Pohjolaan. Kysäsee
Pohjan akka, millä asialla? Sammon jaolle lähteneensä wastaa
Wäinämöinen. Sano Pohjan akka ei olewan jakaamista sammossa. Saapi
unineulat Wäinämöinen ja nukuttaa Pohjolan wäen. Lähtewät sampoa
kiwimäestä. Laulaa Wäinämöinen liikkeelle linnan portit ja Ilmarinen
aukasee owet. Lemminkäinen kyntää juuriltansa irti sammon, joka sitte
kolmin miehin kannetaan weneesen. Sampo weneessä laskee rannalta
Wäinämöinen ja alkaa wiimmen Lemminkäisen kehottamalla matkan päässä
laulella. Kurki laulua säikähtänyt parkasi pahalla äänellä ja herätti
Pohjolan nukkumasta. Pohjan akka sampoa katsomaan jo näkee saauksi.
Nostaa heti ison tuulen Wäinämöistä hukuttamaan ja oliki hukkua
wenet, ellei Lemminkäinen olisi laitoja kohottanut. Niin Lemminkäinen
purjepuusta katsellen näkee Pohjan weneen ajawan ja saawuttawan.
Häässä Wäinämöinen tuluksistansa luopi karin Pohjan weneen eteen.
Siinä wenet kyllä särky, waan itse Pohjan akka läksi lintuna
Wäinämöisen weneesen ja otti kaikki miehensä kanssa. Siinä sitte
tapahtu tappelo, jossa Wäinämöinen melalla siwalteli siipiä ja kynsiä
Pohjan akalta. Yksi ainoa sakarisormi jäi jälille ja silläki nosti
Pohjan akka sammon ja kaato wesille, jossa se särky. Sammon muruja
sitte tuuli ajeli mitä minkin paikan rikkaueksi. Riwan sai Pohjan
akka jälille Pohjolaan.
Siitä wanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Kolmas lieto Lemminkäinen,
Tulit Pohjolan tuwille.
5. Sano Pohjolan emäntä:
"Mi on miehillä sanoma,
Urohilla uusi tieto?"
Tuopa wiisas Wäinämöinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
10. "Sammosta sanomat miesten,
Kirjokannesta pakinat;
Saimma sampuen jaolle,
Kirjokannen katsantohon."
Sano Pohjolan emäntä:
15. "Ei oo kärpästä kahelle,
Orawass' osoa kolmen."
Waka wanha Wäinämöinen
Sormin soitti kanteletta,
Kielin kantermo pakasi;
20. Wäsytti wäen mokoman,
Uuwutti unelliseksi.
Niin tapasi taskuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Ottawi uniset neulat,
25. Nukutteli nuiwan kansan,
Paineli wäen pakanan,
Pimiässä Pohjolassa,
Summassa Sariolassa.
Meni sammon saahantahan,
30. Kirjokannen katsantahan,
Pohjolan kiwimäestä,
Waaran waskisen sisältä,
Yheksän lukon takoa.
Tuossa wanha Wäinämöinen
35. Laulaa hyrähtelewi,
Jopa liikku linnan portit,
Järkky rautaset saranat.
Siitä seppo Ilmarinen
Woilla lukot liukahutti,
40. Liuwutti sian lihalla;
Lukot sormin luksutteli,
Kiwet kuokalla kohotti.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
45. Ylimmäinen ystäwäni!
Mene sampo ottamahan,
Kirjokansi kantamahan."
Tuopa lieto Lemminkäinen,
Hywä kielas käskiäkki,
50. Kepiä kehuttoaki,
Meni sammon otantahan,
Kirjokannen kannantahan.
Sylin sampoa piteli,
Polwin maassa puujaeli,
55. Eipä sampo liikukkana,
Kirjokansi kallukkana.
Hyw' on härkä Pohjolassa,
Sarwipää Sariolassa,
Jok' on sitkiä siwulta,
60. Warsin wahwa wartalolta,
Suonilta kowin soria.
Se on lieto Lemminkäinen
Otti härän heinikosta,
Auran pellon pientaresta,
65. Sillä kynti sammon juuret,
Kirjokannen kiinnittimet,
Satasarwella härällä,
Tuhatpäällä tursahalla,
Waarnahilla waskisilla,
70. Atralla tuliterällä,
Saipa sampo liikkumahan,
Kirjokansi kallumahan.
Siitä wanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
75. Kolmas lieto Lemminkäinen,
Sylin sampoa sylelit,
Käsiwarsin käännyttelit,
Niin weiwät wenosehensa,
Purtehensa puuhasiwat.
80. Kysy seppo Ilmarinen:
"Minne sampo saatetahan,
Kunnekka kuletetahan,
Wenehessä Wäinämöisen?"
Sano wanha Wäinämöinen:
85. "Tieän mä wähäsen maata,
Tieän paikkoa palasen,
Syömätöntä, lyömätöntä,
Miekan miehen käymätöntä
Nenässä utusen niemen,
90. Päässä saaren terhenisen.
Sinne sampo saatetahan,
Kirjokansi kaiwatahan."
Siitä wanha Wäinämöinen
Laskea karehtelewi
95. Selkeä meren sinisen,
Laski poikki Pohjan merta.
Sano lieto Lemminkäinen:
"Miks' et laula Wäinämöinen,
Hyrehi hywäsukunen,
100. Hywän sammon saatuasi,
Tien hywän käweltyäsi?"
Waka wanha Wäinämöinen
Warman kyllä wastaeli:
"Warahainen laulannaksi,
105. Aikanen ilon teoksi,
Kun näkywi Pohjan portit,
Paistawi pahat saranat.
Äsken laulanta sopisi,
Ilon teentä kelpoaisi,
110. Kun omat owet näkyisi,
Omat ukset ulwoaisi,
Sa'an taipalen takana,
Päässä wiien päiwäyksen."
Siitä wanha Wäinämöinen
115. Laskewi sinistä merta,
Laski päiwän, laski toisen,
Laski kohta kolmannenki,
Jo omat owet näkywi,
Omat ukset ulwottawi,
120. Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Sillon wanha Wäinämöinen
Lauloa hyrähtelewi;
Suu liikku, järisi parta,
125. Waan ei leuat lonkaillut.
Kurki istu kannon päässä,
Wetisellä mättähällä,
Pimeässä Pohjolassa,
Summassa Sariolassa,
130. Sormiluitansa lukewi,
Warpahiansa walitti.
Kurki kuuli kumman äänen
Wäinämöisen laulellessa,
Kurki laski suuren kulkun,
135. Parkasi pahan säwelen;
Kaikki Pohjola heräsi,
Paha walta walpaustu.
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
140. Sampoa tapoamahan,
Kirjokantta katsomahan,
Pohjolan kiwimäkehen,
Waaran waskisen sisähän.
Sano tuonne saatuansa:
145. "Woi polonen päiwiäni!
Kenpä lukot lonkaillut,
Kaikki särkenyt saranat,
Kaikki owet auassunna,
Liikutellut linnan portit?
150. Jok' oisi täältä sampo saatu,
Kirjokansi kannettuna?"
"Jo on täältä sampo saatu,
Kirjokansi kannettuna,
Pohjolan kiwimäestä,
155. Waaran waskisen sisästä,
Yheksän lukon takoa."
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
Ukkoa rukoelewi,
160. Pauannetta palwoawi:
"Nosta Ukko suuri tuuli,
Sään mänöä määritöntä,
Nosta mustia muria,
Päälle selwien wesien,
165. Jott' ei päästä Wäinämöisen,
Kulkea uwantolaisen."
Se Ukko ylijumala
Wirkki tuulet tuulemahan,
Ilman rannat riehkimähän;
170. Nousi tuulet tuulemahan,
Ilman rannat riehkimähän.
Kowin läikky länsituuli,
Luoetuuli tuikutteli,
Enemmän etelä tuuli,
175. Itä inku ilkiästi,
Pohjanen kowin porotti.
Tuuli puut hawuttomaksi,
Kanarwat kukattomaksi,
Heinät helpehettömäksi,
180. Wiepi harpun hauinluisen,
Kantelon kalanewäsen,
Wenehestä Wäinämöisen.
Ahto aalloilta hawannut
Pian korjasi kotihin,
185. Kalasehen kartanohon.
Sano seppo Ilmarinen:
"Jo on tukka tuulta nähnyt,
Parta päiwiä pahoja,
Nähnyt näilläki selillä;
190. Harwon on hawata tainnut
Tuulta ennen tuon näöstä.
Woi polonen päiwiäni!
Kun läksin meren selälle,
Ulapalle aukialle,
195. Polin puulle pyöriwälle,
Warwalle wapisewalle,
Wet on tuuli turwanani,
Meren aalto armonani."
Sillon wanha Wäinämöinen
200. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ei wenossa wieremistä,
Purressa parahtamista;
Itku ei häästä päästä,
Parku päiwistä pahoista."
205. Se on lieto Lemminkäinen
Eikä itkent, ei iloissut,
Muisti muinoset tilansa,
Asiansa arwaeli;
Lati laitoja lisäksi,
210. Warpehia walmisteli,
Sylen kolmen korkeutta.
Saipa tuuli turjutella,
Aallot welloa wenettä,
Oli laitoa wenossa,
215. Warpehet hywin warawat.
Itse Pohjolan emäntä
Rakenteli Pohjan purren,
Suoritti sotawenosen;
Lato miestä laiwahansa
220. Kuni sotka poikiansa,
Tawi luopi lapsiansa;
Sata miestä sauomehen,
Tuhat airohin urosta,
Sata miestä miekatonta,
225. Tuhat miestä miekallista.
Päälle purjehen wetäwi
Kuni pitkän pilwen lonkan;
Siitä läksi, jotta joutu,
Ajamahan Wäinämöistä.
230. Waka wanha Wäinämöinen
Laskewi sinistä merta,
Itse tuon sanoiksi wirkki,
Puhu purtensa perästä:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
235. Ylimmäinen ystäwäni!
Nouse purjepuun nenähän,
Waatewarpaan rapa'a,
Katso itä, katso länsi,
Katso poikki Pohjan ranta."
240. Se on lieto Lemminkäinen
Hywä kielas käskeäkki,
Kepiä kehuttoaki,
Nousi purjepuun nenähän,
Waatewarpahan rapasi;
245. Katso iät, katso lännet,
Katso poikki Pohjan rannat,
Niin sano sanalla tuolla:
"Hawukkoit' on haawat täynnä,
Koiwut kirjokokkoloita."
250. Sano wanha Wäinämöinen:
"Jo wainen walehtelitki;
Ei ne olla hawukkoita,
Eikä kirjokokkoloita,
Ne on Pohjan poikasia.
255. Katso toiste, katso tarkon."
Katso toiste, katso tarkon,
Sanowi sanalla tuolla:
"Pilwi Pohjasta kohowi,
Pilwen lonkka luotehesta."
260. Sano wanha Wäinämöinen:
"Jo wainen walehtelitki;
Ei se pilwi ollekkana,
Pilwen lonkka lienekkänä,
Se on pursi purjehinen.
265. Katso tarkon kolmannesti."
Katso kerran kolmannenki,
Sanowi sanalla tuolla:
"Oi sie wanha Wäinämöinen!
Jo tulewi Pohjan pursi,
270. Satahanka hakkoawi;
Sat' on miestä sauomessa,
Tuhat airon pyyrymillä,
Sata miestä miekatonta,
Tuhat miestä miekallista."
275. Sillon wanha Wäinämöinen
Jo tunsi toet totiset,
Walehettomat wakaiset;
Itse wirkko, noin nimesi:
"Soua seppo Ilmarinen!
280. Soua lieto Lemminkäinen!
Soua kansa kaikenlainen!"
Souti seppo Ilmarinen,
Souti lieto Lemminkäinen,
Souti kansa kaikenlainen,
285. Eipä juokse puinen pursi,
Weno Wäinölän weäte.
Sillon wanha Wäinämöinen
Jo tunsi tuhon tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan.
290. Arwelee, ajattelewi,
Miten olla, kuin eleä.
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Wielämä tuohon keinon keksin,
Mutkan muistan, tien osoan."
295. Tawottihen taulohinsa,
Tungeksen tuluksihinsa,
Otti piitä pikkuruisen,
Toki tauloa wähäsen,
Neki mestasi merehen
300. Oikiasta olkapäästä,
Kautta kainalon wasemen,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Tulkohon tulinen korko,
305. Salasaari kaswaohon,
Johon juosko Pohjan pursi,
Satahanka halkeutoho!"
Luotihin tulinen luoto,
Salasaari siunattihin,
310. Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton,
Polweksehen Pohjolahan,
Johon juoksi Pohjan pursi,
Satahanka halki lenti.
315. Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
Tohti toisiksi ruweta,
Ruohti muuksi muutellate,
Airot siiwiksi siwalti,
320. Peräpuikon purstoksensa,
Siitä loihen lentämähän;
Kokkona ylös kohosi.
Lenteä lekuttelewi
Selwällä meren selällä,
325. Ulapalla aukialla,
Sata miestä siiwen alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Sata miestä miekatonta,
Tuhat miestä miekallista,
330. Liiteleksen, laateleksen,
Kokkona kohenteleksen,
Lenti purjepuun nenähän,
Waatewarpahan rawahti,
Wenehesen Wäinämöisen.
335. Tahto pursi päin puota,
Laiwa laion wieretellä.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Ohoh Pohjolan emäntä;
Joko saat jaolle sammon,
340. Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen?"
Sano Pohjolan emäntä:
"En lähe jaolle sammon,
Sinun kanssasi katala,
345. Kerallasi Wäinämöinen!"
Itse sampoa tawotti
Wenehestä Wäinämöisen.
Se on seppo Ilmarinen
Otti miekkansa omansa,
350. Käellänsä oikialla,
Wasemelta reieltänsä;
Kokon koprille siwalti,
Waakalinnun warpahille.
Iski kerran, iski toisen,
355. Kohta kolmasti rapasi.
Waan ei wuolent wermentänä,
Ottant orwaskettuana.
Siitä lieto Lemminkäinen
Miekan wyöltänsä wetäsi,
360. Tupestansa tuiman rauan.
Niin sanowi Pohjan akka,
Puhu purjepuun nenästä:
"Woi sie lieto Lemmin poika!
Pettelit oman emosi,
365. Walehtelit wanhempasi;
Sanoit et käyäsi sotoa
Kuunna kymmennä kesänä,
Kullankana tarpehella,
Hopiankana halulla."
370. Itse wanha Wäinämöinen
Ei hän miekkoa wetänyt,
Temponut tulitereä;
Nostatti melan merestä,
Lastun tammen lainehesta,
375. Sillä siipiä siwalti,
Sillä kynttä katkaeli,
Jot' ei jäänynnä jälille,
Kun yksi sakari sormi.
Miehet melskahti merehen,
380. Pojat siiwiltä putosi;
Sata miestä siiwen alta,
Tuhat purston tutkamesta,
Kymmenen joka kynästä.
Itse Pohjolan emäntä
385. Puusta purtehen putosi,
Kuni nuolen ammuttua,
Kohti käytyä wasaman,
Puusta koppelo putosi,
Kuusen oksalta orawa.
390. Siitä sampoa tawotti
Sormella nimettömällä;
Sammon wuoatti wetehen,
Kirjokannen lainehille,
Selwälle meren selälle,
395. Ulapalle aukialle.
Siinä sai muruksi sampo,
Kirjokansi kappaleiksi.
Noita tuuli tuuwitteli,
Ilma lieto liikutteli,
400. Selällä meren sinisen.
Mi sai sampuen muruja
Alle selwien wesien,
Päälle mustien murien,
Ne kaikki ween wäeksi,
405. Ahin lasten aartehiksi.
Ei wesi wäkeä puutu,
Ween Ahti aartehia.
Mi sai muutama murunen
Rannalle meryttä wasten,
410. Wasten merta hyyännettä;
Siitä kyntö, siitä kylwö,
Siitä kaswo kaikenlainen,
Siitäpä ikuinen onni,
Nenähän utusen niemen,
415. Päähän saaren terhenisen.
Itse Pohjolan emäntä
Kanto kannen Pohjolahan
Sai riwan Sariolahan,
Sormella nimettömällä.
420. Ei saanut murua muuta,
Siit' on polo Pohjolassa,
Elo leiwätön Lapissa.
Nejäskolmatta Runo.
Sammon muruja rannalta löynnyt Wäinämöinen työntää Sampsa
Pellerwoiselle, käskee maita kylwämään. Lähtee Sampsa, kylwää maan
ja kyntää. Nousee kynnökseltä monenlaista puuta, waan tammi ei ota
nostaksensa. Kaswo wiimmen tammipuuki ja lewesi oksineen taiwaalle,
jotta päiweäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jällen hakata wasta
ylennyt tammi, waan oli työläs hakkajata saaha. Niin nousi tuiki
pikkuinen mies merestä, joka otti työksensä ja kaatoki. Siitä
Wäinämöinen kylwi utusia siemeniä maalle ja toiwotti kaswulle onnea.
Pohjolan emäntä tuossa uhkaa kaiken onnensa häwittää, monenlaisia
turmioita Wäinämöisen tiloille saatella. Wäinämöinen puoltansa
yrittää uhkaamista tehottomaksi ja toiwottaa wielä kerran Suomeansa
onnelliseksi.
Waka wanha Wäinämöinen
Löysi sampuen muruja,
Kirjokannen kappaleita,
Rannalta merelliseltä,
5. Kiwen kirjawan kylestä,
Paaen paksun palliosta;
Ne kanto nenähän niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Siitä wanha Wäinämöinen
10. Itse tuon sanoiksi wirkki
Pellerwoiselle pojalle:
"Sampsa poika Pellerwoinen!
Lähkös maita kylwämähän,
Toukoja tihittämähän;
15. Kylwä kuusilla jywillä,
Seitsemillä siemenillä,
Rahasiksi rantojani,
Wiljasiksi wieriäni."
Sampsa poika Pellerwoinen
20. Otti kuusia jywiä,
Seitsemiä siemeniä,
Yhen näähän nahkasehen,
Koipehen kesäorawan.
Läksi maita kylwämähän,
25. Toukoja tihittämähän,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minä kylwän kyyhättelen
Luojan sormien lomatse,
Käen kautta kaikkiwallan.
30. Akka manteren alanen,
Poika pellon pohjimmainen,
Mannun eukko, maan isäntä!
Pane turwe tunkemahan,
Maa wäkewä wääntämähän.
35. Tuhansin neniä nosta,
Saoin haaroja hajota,
Kylwöstäni, kynnöstäni,
Warsin waiwani näöstä.
Nostele oras okinen,
40. Kannon karwanen ylennä,
Työstä pellon pehmiästä,
Maasta maksan karwasesta.
Ei se maa mäkiä puutu
Sinä ilmoissa ikänä,
45. Kun olle armo antajista,
Lupa luonnon tyttäristä.
Oi ukko ylijumala,
Tahi taatto taiwahinen,
Ukko pilwien pitäjä,
50. Hattarojen hallitsia!
Piä pilwissä keräjät,
Säkehissä neuot selwät,
Nosta lonkka luotehesta,
Toinen lännestä lähetä,
55. Kolmas iätä iästä,
Etelästä ennättele.
Josp' on wettä waaitahan,
Pirota wettä pilwistäsi,
Orahille nousewille,
60. Touoille tomisewille."
Sillä Sampsa Pellerwoinen
Kylwi maita kyyhätteli;
Kylwi kummut kuusikoiksi,
Kankahat kanarwikoiksi.
65. Koiwuja norolle kylwi,
Kylwi mäntyjä mäelle,
Tuomet kylwi tuorehille,
Pajut maille paisuwille,
Pihlajat pyhille maille,
70. Raiat maille raikkahille,
Katajat karahkoille,
Tammen wirran wieremmille.
Sai atran tuliteräsen,
Waskiwaarnahat walitsi,
75. Otti härän uljamoisen,
Wäinön mullin wääräsäären,
Jok' on sitkiä siwulta,
Warsin wahwa wartalolta,
Sarwilta kowin soria.
80. Sillä kynti kylwämiä,
Salot weteli waolle,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minä kynnän kyyhättelen
Atralla tuliterällä,
85. Waskisilla waarnahilla."
Kynti kaikki maat katalat,
Muhiiksi mullosteli;
Suot kylwi, kanarwat kaswo,
Norot kynti, nousi koiwut,
90. Mäet kynti, kaswo männyt,
Kynti kummut, kuuset kaswo,
Kaswo tuomet tuorehilla,
Pajut mailla paisuwilla,
Pihlajat pyhillä mailla,
95. Raiat mailla raikkahilla,
Katajat karankoilla.
Eipä tammi kaswakkana,
Juurrukkana puu jumalan.
Heitti herjan walloillensa,
100. Olewille onnillensa.
Kulu yötä kaksi kolme,
Saman werran päiwiäki,
Käwi siitä katsomahan:
"Onko tammi kaswanunna,
105. Juurtununna puu jumalan?"
Ei oo tammi kaswanunna,
Juurtununna puu jumalan.
Heitti herjan walloillensa,
Olewille onnillensa.
110. Wuotti wielä yötä kolme,
Saman werran päiwiäki,
Käwi siitä katsomahan,
Wiikon päästä wiimmestäki:
"Onko tammi kaswanunna,
115. Juurtununna puu jumalan?"
Jo oli tammi kaswanunna,
Juurtununna puu jumalan;
Olowahk' on oksiltansa,
Lewiähkä lehwiltänsä,
120. Latwa täytti taiwahalle,
Lehwät ilmoille lewesi,
Piätti pilwet juoksemasta,
Hattarat hasertamasta,
Peitti päiwän paistamasta,
125. Kuun kätki kumottamasta.
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ikäwä imehnosilla,
Kun ei päiwyt paistakkana,
130. Kuu armas kumotakkana.
Onko tässä nuorisossa,
Nuorisossa kaunosessa,
Tämän tammen taittajata,
Puun sorian sortajata?"
135. Etsittihin leikkajata,
Katsottihin kaatajata,
Suomesta, Wenäjän maasta,
Kahen Karjalan wäliltä,
Kolmen riikin riitamaalta.
140. Ei ollut sitä urosta,
Eikä miestä urhiata,
Joka taisi tammen kaata,
Hakata rytimoraian.
Nousi pikku mies merestä,
145. Uros umpi lainehista,
Wähän kuollutta parempi,
Kaonnutta kaunihimpi,
Eikä uros suurempia,
Eikä uros pienempiä;
150. Miehen kortelin pituinen,
Waimon waaksan korkeuinen.
Waskihattu hartioilla,
Waskisaappahat jaloissa,
Waskikintahat käsissä,
155. Waskikirjat kintahissa,
Waskiwyöhyt wyöllä wyötty,
Waskikirwes wyön takana,
Waskiwarsi kirwehessä,
Hopiata ponnen päässä,
160. Warsi kyynärän pituinen,
Terä waaksan korkeuinen.
Hiwelewi kirwestänsä,
Tahkasi tasatereä,
Wiitehen Wiron kiwehen,
165. Kuutehen kowasimehen,
Päähän sieran seitsemähän.
Sai kirwes hiwelleheksi,
Warsin walmistelleheksi;
Niin uros urosta läksi,
170. Mies on miehestä pätöwi:
Jalka maassa teutaroiwi,
Pää se pilwiä pitäwi,
Part' on polwilla eessä,
Hiwus kannoilla takana.
175. Sylt' on suusta housun lahe,
Puolta toista polwen päästä,
Kaksi kaation rajasta.
Astua lykyttelewi,
Käyä kulleroittelewi.
180. Astu yhen jalkojansa
Hienoselle hietikolle,
Astu toisen jalkojansa
Maalle maksan karwaselle,
Astu kerran kolmannenki
185. Juurelle rytimoraian,
Ison tammen tasman luoksi.
Laski puuta kirwehellä,
Tarpasi tasaterällä.
Iski kerran, iski kaksi,
190. Lastut puusta pyörähteli,
Panu tammesta pakeni,
Tuli tuiski kirwehestä.
Niin kerralla kolmannella
Jopa taisi tammen kaata,
195. Puun wiriän wieretellä,
Puun sorjan sorratella.
Latwon iskewi itähän,
Tywen työnti luotehesen.
Kenpä siitä oksan otti,
200. Se otti ikuisen onnen;
Kenpä siitä latwan taitto,
Se taitto ikuisen taian;
Kenpä lehwän leikkaeli,
Se leikko ikuisen onnen;
205. Ku on lastuja porosi,
Selwälle meren selälle,
Siitä noita nuolet saapi,
Ampuja pahat asehet,
Pirulainen pistoneuot.
210. Waka wanha Wäinämöinen
Sillä taisi tammen kaata,
Puun wihannan wieretellä,
Puun sorian sorratella;
Päästi päiwän paistamahan,
215. Kuun laski kumottamahan.
Siitä wanha Wäinämöinen
Seulo seulalla utuja,
Terheniä tepsutteli;
Niin seula satoja kaswo,
220. Kylwinwakka kymmeniä,
Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Tänne kyntö, tänne kylwö,
225. Tänne kaswo kaikenlainen,
Polosille Pohjan maille,
Suomen suurille tiloille;
Tänne kuut kumottamahan,
Tänne päiwät paistamahan,
230. Tänne armas aurinkoinen!"
Sano Pohjolan emäntä:
"Wielämä tuohon mutkan muistan,
Keksin kummoa wähäsen,
Sinun kylwön, kynnön päälle,
235. Päälle kaiken kaswantosi;
Tuonne tungen kuuhuesi
Kirjarintahan kiwehen,
Paaen paksun palliohon;
Tuonne auringot asetan,
240. Panen päiwät paistamahan,
Wuorehen teräksisehen,
Rautasehen kalliohan,
Jott' ei pääse kuuna pänä,
Selwiä sinä ikänä.
245. Annan pakkasen palella,
Wilun ilman wiiwytellä,
Kyntöjäsi, kylwöjäsi,
Warsin waiwan nähtyjäsi;
Sa'an rautasen rakehen,
250. Teräksisen tellittelen,
Halmehiasi hakkoamahan,
Pieksämähän peltojasi.
Nostan karhun kankahalta,
Wiiasta wihasen kissan,
255. Korwesta kowerakouran,
Harwahampahan hawuilta,
Ruuniasi ruhtomahan,
Tammojasi tappamahan,
Karjaasi kaatamahan,
260. Lehmiä lewittämähän;
Tahikka tauilla tapatan,
Kaahan karjan kaikenlaisen,
Yksin kaahan imehisetki,
Surmajan sukusi suuren."
265. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ei minua laula Lappi,
Eikä tunge Turjalainen;
Itselläin on ilman wiitta,
270. Luonani lykyn awaimet,
Ei katehen kainalossa,
Wihan suowan sormen päässä."
Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
275. "Warjele wakainen luoja,
Kaitse kaunonen jumala!
Miesten mielijuohtehista,
Akkojen ajatuksista.
Kaaha maalliset katehet,
280. Weelliset welhot woita.
Ole puolla poikasesi,
Aina lastesi apuna,
Wihoin päiwän paistamatta,
Wihoin kuun kumottamatta,
285. Wihoin tuulen tuulematta,
Pakkasen palelematta,
Kowan ilman koskematta.
Aita rautanen rakenna,
Kiwilinna liitättele,
290. Ympäri minun eloni,
Kahen puolin kartanoni,
Maasta lähin taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti;
Teräksillä seiwästellös,
295. Maan maoilla witsastellos,
Käärmehillä käännätellös,
Sisiliskoilla siellös,
Jott' ei liika liion söisi,
Wastus wiljalta witaisi.
300. Min on noiat noitunewi,
Noituoot oman wäkensä.
Nyt sie Pohjolan emäntä!
Tunge turmiot kiwehen,
Pahat paina kalliohon,
305. Waiwat wuorehen walitse;
Elä kuuta kullonkana,
Aurinkoa ollenkana.
Anna pakkasen palella,
Wilun ilman wiiwytellä,
310. Omiasi otriasi,
Kylwämiäsi jywiä.
Sa'a rauaista raetta,
Teräksistä telkytellös,
Pohjolan kujan perille,
315. Pohjan tarhan tanhuille.
Nosta karhu kankahalta,
Wiiasta wihanen kissa,
Korwesta kowera koura,
Hawun alta harwahammas,
320. Pohjan peltojen perille,
Pohjan karjan käytäwille."
Siitä wanha Wäinämöinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Anna nyt sulonen Suomi!
325. Anna maasi altihiksi,
Ilmasi imanteheksi;
Laksot laulaellakseni,
Lehot leikki lyöäkseni,
Tanner tanssaellakseni."
Wiideskolmatta Runo.
Pohjolan emäntä paneksen tuuleen ja tulee kohulliseksi. Lämmittää
ajan lähetessä saunan, lukee akkain lu'ut ja synnyttää yheksän
poikoa, kaikki pahoja, surmalaisia. Ne sitte työntää Wäinämöisen
tiloille tauilla ihmistä waiwoamaan. Kohta potee koko Wäinölä, waan
kuitenki itse Wäinämöinen tawallisilla parannuskeinoilla poistaa
turmiot, manaa Kipuwuorelle kiwut ja wiimmen woietten awulla saapi
potewan wäkensä jällen terweheksi.
Louhiatar waimo wanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Teki tielle wuotehensa,
Pahnansa pahalle maalle;
5. Selin tuulehen makasi,
Kalton säähän karkiahan,
Perin wihmahan wiluhun,
Kohin päiwän koittehesen.
Tuli suuri tuulen puuska,
10. Ijästä wihanen ilma,
Nosti tuuli turkin helmat,
Ahawa hamehen helmat.
Hywin tuuli pohjatuuli,
Läpi länsi läikytteli,
15. Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi liikkuwain lihojen,
Läpi suonten soljuwitten.
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
Tuosta paksuksi panihen,
20. Lihawaksi liittelihen.
Kanto kohtua kowoa,
Watsan täyttä waikiata,
Kanto kuuta kaksi, kolme,
Kolme kuuta, neljä kuuta,
25. Neljä kuuta, wiisi kuuta,
Wiisi kuuta, kuusi kuuta,
Seitsemän, kaheksan, kuuta,
Ympäri yheksän kuuta
Waimon wanhaan lukuhun,
30. Kuuta puolen kymmenettä.
Niin kuulla kymmenennellä
Painuwi pakolliseksi,
Watsan täysi waikiaksi.
Lyöähän kawon kipua,
35. Immin tulta tuikatahan.
Wyölapan siansa siirti,
Paneutti toisen paikan,
Sanowi sanalla tuolla:
"Ohoh pieni piikaseni,
40. Paras palkkalaisiani.
Lämmitä wälehen sauna,
Pian pirtti riuwuttele,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylähän.
45. Oluella ukset woia,
Kasta kaljalla saranat,
Jott' ei ukset ulwoaisi,
Eikä wankuisi saranat."
Lämmitti wälehen saunan,
50. Pian pirtin riuwutteli,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylähän.
Oluella ukset woiti,
Kasti kaljalla saranat,
55. Jott' ei ukset ulwokkana,
Eikä wankase saranat.
Siitä Pohjolan emäntä
Suojihin sowitteleksen,
Pimeihin pisteleksen,
60. Ukkoa rukoelewi:
"Oi Ukko ylijumala!
Tule luota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Tule saunahan saloa,
65. Piilten pikkuhuonehesen,
Ilman uksen ulwomatta,
Saranan narahtamatta.
Oluella ukset woian,
Kastan kaljalla saranat,
70. Jott' ei ukset ulwoaisi,
Eikä wankuisi saranat.
Käy pian, wälehen jouwu,
Tässä tuskassa kowassa,
Watsan wäessä waikiassa.
75. Aukoa lihonen arkku,
Luinen lukko lonkahuta,
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkia wähäwäkisen;
Päästä piika pintehistä,
80. Waimo watsan wääntehistä.
Kawe eukko Luonnotar,
Kawe kultanen koria!
Jok' olet wanhin waimoloita,
Ensin emä itselöitä,
85. Juokse polwesta merehen,
Wyölapasta lainehesen,
Ota kiiskiltä kinoa,
Matehelta nuljaskoa,
Jolla woiat luun lomia,
90. Jolla siwuja siwelet,
Peräwieriä wetelet;
Päästät piian pintehistä,
Waimon watsan wääntehistä,
Tässä tuskassa kowassa,
95. Watsan työssä waikiassa.
Kiwutar kipuen eukko!
Käy tänne käpein kengin,
Helmoin hienoin helmottele,
Sukin mustin muikottele,
100. Sukin walkein waella,
Kiwut kiinni ottamahan,
Wammat waikahuttamahan,
Tahi kuolema tulewi,
Lähenewi hengen lähtö,
105. Tässä työssä työlähässä,
Watsan wäessä waikiassa."
Louhiatar waimo wanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Teki poikoa yheksän,
110. Lato lasta kymmenenki,
Yhen löylyn lyöpywillä,
Yhen saunan saapuwilla,
Yhestä watsan wäestä,
Yhtenä kesäissä yönä.
115. Nimitteli poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,
Kun kukin sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa.
Minkä pisti pistokseksi,
120. Kunka laati luun waloksi,
Minkä änkäsi ähyksi,
Kunka riieksi risasi,
Minkä loi ruwen rikoksi,
Kunka rutasi rutoksi,
125. Minkä welhoksi wesillä,
Kateheksi kaikin paikoin,
Kunka noiaksi noroille.
Itse neuo poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,
130. Mennä tuonne toisialle,
Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Sillä Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
135. Syyti surmat suunnattomat
Tawattomat tauit nosti,
Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Poiat Wäinölän potewi,
140. Lapset Luotolan lahowi,
Tauissa tawattomassa,
Nimen tietämättömässä;
Alta lattiat lahowi,
Päältä peite märkänewi.
145. Silloin wanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Kuuli Luotolan läsiwän,
Poiat Wäinölän potewan,
Tauissa tawattomassa,
150. Nimen tietämättömässä.
Lämmitti wälehen saunan,
Pian pirtin riuwutteli.
Otti wastan warjossansa,
Simasiiwen suojassansa,
155. Niin hauto simasen wastan,
Satalatwan lauhutteli.
Pyyhki pois pyhät kipunat,
Pyhät sorsat sammutteli,
Simasella siiwellänsä,
160. Metisellä wastallansa.
Sanowi sanalla tuolla:
"Onko tauti luojan luoma,
Surma säätämä jumalan,
Wai on pantu palkan eestä
165. Rakettu rahan nenästä?
Nouse tauti taiwahalle,
Tuska tuulelle ylene,
Ilman alle auer mennös;
Tuonne tuulen tuuwitella,
170. Pahan ilman paiskaella,
Pohjan pitkähän perähän,
Kuss' ei kuuta, aurinkoa,
Ilmoa ihoawata.
Kiwut ma manoan kanssa
175. Kiwisihin kellarihin,
Rautasihin raunioihin.
Kipiä on kiwuissa olla,
Waiwa wammoissa asua.
Kiwutar kipuen eukko
180. Kipuja keräelewi
Kirjasehen kippasehen,
Waskisehen wakkasehen;
Kipukintahat käessä,
Jaloissa kipuset kengät.
185. Tule tänne tarwitessa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tee kiwut kiwuttomaksi,
Waiwat wärjymättömäksi,
Jotta saisi sairas maata,
190. Utra untansa weteä,
Woisi woikkaki lewätä,
Tuskahinen tunnin olla.
Ota kiwut kippasehen,
Waiwat waskiwakkasehen;
195. Itse keittäös kipuja,
Pikkasessa kattilassa,
Kolmen sormen mentäwässä,
Peukalon mahuttawassa,
Keskellä kipumäkeä,
200. Kipuwuoren kukkuloa.
Kiwi on keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiweä;
Reikä wäätty wääntiällä,
Puhkaistu purasimella,
205. Yheksän sylen sywyinen,
Kyynäräisen kymmenettä,
Johon tuskat tungetahan,
Pahat waiwat wankatahan.
Ei kiwi kipuja itke,
210. Paasi waiwoja walita,
Josk' on paljo pantaisi,
Määrättä mätettäisi,
Äijin äyskäeltäisi.
Oi Ukko ylijumala,
215. Mies on wanha taiwahinen!
Tule tänne tarwitessa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tekemähän terweyttä,
Rauhoa rakentamahan.
220. Puhu suulla puhtahalla,
Lässä luoja lämpösellä,
Ettei poika pois tulisi,
Emon lapsi lankiaisi,
Luojan luomalta lu'ulta,
225. Jumalan sukeamalta."
Siitä wanha Wäinämöinen
Panewi pa'an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan,
Täynnä heiniä hywiä,
230. Me'en maahan wuotajia,
Simatilkun tippujia.
Pata kiehu paukutteli
Kolme päiweä kesäistä,
Kokonaista kolme yötä.
235. Siitä wanha Wäinämöinen
Katselewi woitehia:
"Onko woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset?"
Ei ole woitehet wakaiset,
240. Katsehet alinomaset.
Niin pani pa'an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan,
Wielä heiniä lisäksi,
Ruohoa monen näöstä.
245. Pata kiehu paukutteli
Kokonaista kolme yötä,
Kolme päiweä kesäistä.
Siitä wanha Wäinämöinen
Nostawi pa'an tulelta,
250. Katselewi woitehia:
"Onko woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset?"
Ei ole woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset.
255. Niin pani pa'an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan,
Wielä heiniä lisäksi,
Ruohoa monen näöstä,
Kut oli tuotu toisialta,
260. Siitä kylmästä kylästä,
Yheksältä woitialta,
Kaheksalta katsojalta.
Pata kiehu paukutteli
Kokonaista kolme yötä,
265. Kolme päiweä kesäistä.
Kolme poikoa sukesi
Yhen pannu paistimia;
Salo puita poltettihin,
Salo puita, saari maita,
270. Yhen pannu paistimilla.
Niin kiwi kiwehen tarttu,
Paasi paatehen rupesi.
Siitä wanha Wäinämöinen
Nostawi pa'an tulelta,
275. Katselewi woitehia:
"Onko woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset?"
Jo oli woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset.
280. Woiti niillä woitehilla,
Niillä raswoilla rapasi;
Woiti alta, woiti päältä,
Woiti keskeä keralla,
Sanowi sanalla tuolla,
285. Lausu tuolla lausehella:
"Awun herra antaohon,
Awun tuokohon jumala,
Käytyä minun käteni,
Saatua minun sanani.
290. Kuhun ei käteni käyne,
Käyköhöt käet jumalan;
Kuhun ei sormeni sopine,
Sopikohot luojan sormet;
Kuhun ei sanani saane,
295. Saakohot sanat jumalan.
Oi Ukko ylijumala,
Mies on wanha taiwahinen.
Tee nyt yöllä terweheksi,
Päiwällä imanteheksi,
300. Jott' ei tuska päällä tunnu,
Kipu keskeä kiwistä,
Pakko syämehen pakene,
Jott' ei tunnu pikkustana,
Waiwoa wäheäkänä,
305. Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullan walkiana."
Waka wanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Sillä poisti poiken luoman,
310. Paransi panentatauin.
Kuueskolmatta Runo.
Pohjolan emäntä kätkee kuun ja auringon taiwaalta. Nähäksensä,
mikä esteenä, etteiwät paista, nousewat taiwaalle Wäinämöinen ja
Ilmarinen. Iskewät tulta waloksi, niin tuli taiwaalta kirposi alas.
Lähtewät itsekki jälestä etsimään tulta. Saawat tietä jo tulen
paljonki wahinkoita tehtyä menneen Aluejärween, siellä kalalta
niellyksi. Walmistetaan nuotta, lähetään järwelle kalan pyyntiin.
Suurella työllä ja paljolla waiwalla saahan wiimmen tulen niellyt
kala. Wiiltään halki, pääsee irralleen tuli, polttaa paljo maita ja
wahinkoitsee seppo Ilmaristaki. Pääsee kuitenki tawallisilla tulen
sanoilla seppo paranemaan.
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
Laulo kuun kumottamasta,
Kirjarintahan kiwehen,
5. Laulo päiwän paistamasta
Wuorehen teräksisehen,
Rautasehen kalliohon.
Jo oli yö alinomanen,
Pitkä pilkkosen pimiä,
10. Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Oli yötä wiisi wuotta,
Wuotta kuusi päiwätöntä,
Kuutonta kaheksan wuotta,
15. Otawatonta yheksän,
Täysi kymmenen tähettä.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Weli seppo Ilmarinen!
Läkkäm kuuta katsomahan,
20. Päiweä tähyämähän,
Otawaista oppimahan,
Mi on kumma kuun eessä,
Mikä terhen päiwän tiessä,
Kun ei kuu kumotakkana,
25. Eikä päiwyt paistakkana,
Waston meitä waiwasia,
Kohti koitopäiwäsiä."
Waka wanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
30. Nousit kuuta katsomahan,
Päiweä tähyämähän,
Otawaista oppimahan,
Ylähäksi taiwahalle,
Päälle kuuen kirjokannen,
35. Päälle taiwahan yheksän.
Iski tulta Ilmarinen,
Wälähytti Wäinämöinen,
Sakarilla waskisella,
Miekalla tuliterällä,
40. Päällä kuuen kirjokannen,
Päällä taiwosen yheksän.
Neiti pitkän pilwen päällä,
Kapo kaaren partahalla,
Tuo on tulta tuuwitteli,
45. Walkiaista waapotteli,
Kultasessa kätkyessä,
Hihnoissa hopeisissa.
Hopiaiset hihnat siuku,
Kätkyt kultanen kulisi,
50. Tulta tuuwiteltaessa,
Warsin waapoteltaessa.
Tuli tuhmalta putosi,
Walkia warattomalta;
Kirposi tulikipuna,
55. Suikahti punasoronen,
Läpi taiwahan yheksän,
Läpi kuuen kirjokannen.
Waka wanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
60. Läksit tulta tietämähän,
Walkiaista waatimahan.
Weistit wuorella wenettä,
Alla korwen kolkuttiwat,
Kolmikaarista wenettä.
65. Sampsa poika Pellerwoisen
Weisti kuusesta meloja,
Petäjästä järkäleitä.
Niin weiwät wenon wesille;
Soutelewat, joutelewat,
70. Ympäri Newan jokia
Newan nientä kiertelewät.
Waimo wastahan tulewi
Puhutellen, lausutellen:
"Mistä te olotta miehet?"
75. Sano wanha Wäinämöinen:
"Keskiilmalta olemma,
Keskitaiwahan nawalta."
"Minne te menettä miehet,
Kunne kulotta katalat?"
80. "Menemmä tulta tietämähän,
Walkiaista waatimahan;
Mistäs olet waimo parka?"
"Mistä olen waimo parka!
Minä olen wanhin waimoloista,
85. Ensin emä itselöistä,
Joll' on wihki wiien waimon,
Kihlat kuuen morsiamen."
Wenettä tulta tietämähän,
Walkiaista waatimahan;
90. Tuli on tuima tieettäwä,
Walkiainen waaittawa,
Jo on tuli tuimat tehnyt,
Walkia wahingot saanut.
Tuikahti tulikipuna,
95. Putosi punakeränen,
Ylähältä taiwosesta,
Päältä kuuen kirjokannen,
Läpitse ihalat ilmat,
Läpi reppänän retusen,
100. Läpi lemmen wuotehisen,
Tuurin uutehen tupahan,
Palwosen laettomahan.
Neiti lastansa imetti
Kätkyessä waiwasessa,
105. Tuurin uuessa tuwassa,
Palwosen laettomassa.
Niin tuli tulisoronen,
Poltti polwet poikuelta,
Poltti paarmahat emolta,
110. Rikko rinnat neitoselta.
Se lapsi meni Manalle,
Toki poika Tuonelahan,
Ku oli luotu kuolemahan,
Katsottu katoamahan.
115. Niin emo enemmän tiesi,
Ei emo Manalle mennyt.
Se tunsi tulen lumoa,
Walkiaisen waiwutella,
Tuonne tuimahan wetehen,
120. Aaltohin Aluejärwen.
Tuo ange Aluenjärwi
Kolmasti kesäissä yönä,
Yheksästi syksyyönä,
Kuohu kuusien tasalle,
125. Ärjy päälle äprähien,
Tuskassa tulen punasen,
Waikioissa walkiaisen.
Kuohu kuiwille kalansa,
Arinoille ahwenensa.
130. Kalat tuossa katselewat,
Ahwenet ajattelewat,
Miten olla, kuin eleä,
Noissa tuskissa tulosen,
Waikioissa walkiaisen.
135. Tuli ahwen kyrmyniska,
Tawotti tulisoroista;
Eipä ahwen saanukkana.
Niin tuli sinerwä siika,
Nieli tuon tulisorosen.
140. Oli aikoa wähänen,
Tuli tuska nieliälle,
Waikia wajottajalle,
Pakko paljon syönehelle.
Uiksenteli, käyksenteli
145. Niemi nientä, saari saarta.
Joka niemi neuon pisti,
Joka saari sai sanoman:
"Eule wienossa weessä,
Alasessa ankehessa,
150. Minun kurjan kuulioa,
Katalan kaottajoa,
Näissä tuskissa tulosen,
Waikioissa walkiaisen."
Niin tuli lohi punanen,
155. Nieli tuon sinerwän siian.
Oli aikoa wähänen,
Tuli tuska nieliälle,
Waikia wajottajalle,
Pakko paljon syönehelle
160. Uiksenteli, käyksenteli,
Niemi nientä, saari saarta.
Joka niemi neuon pisti,
Joka saari sai sanoman:
"Eule wienossa weessä,
165. Alasessa ankehessa,
Minun kurjan kuulioa,
Katalan kaottajoa,
Näissä tuskissa tulosen,
Waikioissa walkiaisen."
170. Niin tuli halia hauki,
Nieli tuon lohi punasen.
Oli aikoa wähänen,
Tuli tuska nieliälle,
Waikia wajottajalle,
175. Pakko paljon syönehelle.
Uiksenteli, käyksenteli,
Niemi nientä, saari saarta.
Joka niemi neuon pisti,
Joka saari sai sanoman:
180. "Eule wienossa weessä,
Alasessa ankehessa,
Minun kurjan kuulioa,
Katalan kaottajoa,
Näissä tuskissa tulosen,
185. Waikioissa walkiaisen."
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko liinan kylwäjeä,
Kylwäjeä, kyntäjeä,
190. Yhtenä kesäissä yönä,
Kahen päiwyen kesellä,
Werkko walmistellakseni,
Satasilmä laahukseni,
Kalan kurjan tappajaksi,
195. Katalan kaottajaksi?"
Pursi puinen poltetahan,
Wenonen häwitetähän,
Korwalla tulisen kosken,
Pyhän wirran pyörtehellä.
200. Tuli tuhkia wähänen,
Kypeniä pikkuruinen,
Sihen liina kylwettihin,
Kylwettihin, kynnettihin,
Tuohon kaswo kaunis touko,
205. Nousi pellawas peritön,
Liina liitoton yleni,
Kahen päiwyen kesellä,
Yhtenä kesäissä yönä.
Pian liina koiritahan,
210. Nyhetähän, riiwitähän.
Pian wieähän wetehen,
Pian weestä nostetahan,
Nostetahan, kuiwetahan,
Pian luista luistetahan,
215. Kahen päiwyen kesellä,
Yhtenä kesäissä yönä.
Sen sisaret keträäwät,
Kälykset käpyelewät,
Weljet werkoksi kutowat.
220. Apet ainolle panewat,
Kahen päiwyen kesellä,
Yhtenä kesäissä yönä.
Saipa werkko walmihiksi,
Lankapaula laaituksi;
225. Weiwät weljekset wesille,
Kaimakset kalahan lähti.
Yksi siula heitetähän
Saarehen selällisehen,
Manterehen puuttomahan;
230. Siula toinen heitetähän
Tuonne Tuonelan jokehen,
Pyhän wirran pyörtehesen;
Nostin tuonne laaitahan
Kalewan kiwikarille,
235. Wanhan Wäinön walkamehen.
Pohetahan, potketahan,
Weetähän, wennotahan;
Nurin nuotta potketahan,
Wäärin weetähän apaja.
240. Saahan kaikkia kaloja,
Ei saaha sitä kaloa,
Kut' on wasten nuotta tehty,
Lankapaula laaittuna.
Waka wanha Wäinämöinen
245. Toki toisesti kokewi.
Yksi reisi heitetähän
Sariolan salmen suuhun,
Lohiluotojen nenätse;
Toinen reisi heitetähän
250. Laajalle Lapin lahelle,
Siikasaarien siwutse;
Nostin tuonne laaitahan
Kalewalan kannakselle,
Niittukannan niemekselle.
255. Pohetahan, potketahan,
Weetähän, wennotahan;
Weetähän myötä wettä,
Wasta wettä tarwotahan,
Saahaan kaikkia kaloja,
260. Ei saaha sitä kaloa,
Kut' on wasten nuotta tehty,
Lankapaula laaittuna.
Sillon wanha Wäinämöinen
Wielä werkkoja lisäsi,
265. Jatko siuloja siwulta
Wiiellä sylisa'alla,
Jatko köyttä kymmenellä.
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Wiekääme sywille werkot,
270. Ennättäöme etemmä,
Wetäöme wettä wielä,
Kohta kolmansi apajas."
Werkot wietihin sywille,
Ennätettihin etemmä,
275. Weettihin kerta wielä,
Kohta kolmansi apajas.
Kenpä tuossa soutajana,
Kenpä airoilla asuwa?
Itse seppo Ilmarinen
280. Se on saanut soutajaksi,
Se on airoilla asuwa.
Kenpä nuotan nostajana,
Lankapaulan lappajana?
Waka wanha Wäinämöinen
285. Se on nuotan nostajana,
Lankapaulan lappajana.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Wellamo ween emäntä,
Ween eukko ruokorinta!
290. Tulo paian muuttelohon,
Waattehen wajehtelohon.
Sinull' on rytinen paita,
Sinun waahtiwaippa päällä;
Minä annan liinapaian,
295. Panen paian pellawaisen,
Se on Kuuttaren kutoma,
Päiwättären keträämä.
Wellamo ween emäntä,
Ween eukko ruokorinta.
300. Lyöte lykkywaattehisin,
Antipaitohin panete,
Sinun antiaikoinasi,
Minun pyytöpäiwinäni.
Anna mulle antimesi,
305. Weä wiljasi wälehen;
Nosta ruotonen romina,
Kajota kalanen karja,
Taan on nuotan nostimille,
Satalauan laskimille,
310. Alta aawojen sywien,
Päältä mustien murien."
Niin pätöwä päiwän poika
Hyppäsi mäen nisalta,
Sanan wirkko, noin nimesi:
315. "Oisko tarwes tarpojaa,
Puun pitkän pitelieä?"
Sano wanha Wäinämöinen:
"Oispa tarwes tarpojoa,
Puun pitkän pitelieä."
320. Tuo pätöwä päiwän poika
Koppasi mäeltä männyn,
Hongan warreksi hotasi,
Pani paaen tarpomeksi,
Kiwen kirstoksi rakenti,
325. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Tarwonko wäen mukahan,
Panen miehuen nojassa,
Wai tarwon asun mukahan?"
Tuop' on wiisas Wäinämöinen
330. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jos tarwot asun mukahan,
Äiä on siinä tarpomista."
Tuo pätöwä päiwän poika
Jo on tuossa tarpojana;
335. Tarpowi asun mukahan,
Tarpo kalan kaikenlaisen
Tuon on nuotan nostimille,
Satalauan laskimille.
Sano wanha Wäinämöinen:
340. "Nyt siin' on kalanen karhi,
Warsin ruotonen romina,
Taan on nuotan nostimilla,
Satalauan laskimilla."
Weetähän, wennotahan,
345. Siitä nuotta nostetahan,
Puretahan, siiwotahan,
Wenehesen Wäinämöisen.
Saatihin halia hauki,
Kut' oli wasten nuotta tehty,
350. Lankapaula laaittuna.
Sillon wanha Wäinämöinen
Ei ruohi käsin ruweta,
Ilman kirjokintahitta,
Rautasitta rukkasitta,
355. Waskisitta wanttusitta.
Niin pätöwä päiwän poika
Heti syöksihen syliksi,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Wieris weitsi taiwosesta,
360. Puukko pilwistä putoa,
Pää kulta, terä hopia,
Jolla hauin halkasisin,
Wiiltäsin kalan kaheksi"
Wieri weitsi taiwosesta,
365. Puukko pilwistä putosi,
Pää kulta, terä hopia,
Wierehen halian hauin.
Niin pätöwä päiwän poika
Heti pään käsin tawotti:
370. "Pysy pää minun käessä,
Kärki luojan kukkarossa."
Sillä hauin halkasewi,
Suu lewän lewittelewi;
Watsassa halian hauin
375. Löytähän lohi punanen.
Halkasi lohen punasen,
Watsassa lohen punasen
Siell' oli sinerwä siika.
Halkasi sinerwän siian,
380. Watsassa sinerwän siian
Siell' oli sinikeränen,
Siian suolen soukerossa,
Kolmannessa koukerossa.
Niin purki sinikeräsen,
385. Syämestä sinikeräsen
Putosi punakeränen.
Purkawi punakeräsen,
Keskeltä punakeräsen
Tuikahti tulisoronen,
390. Jok' oli tullut taiwosesta,
Puhki pilwien puonnut,
Päältä taiwosen kaheksan
Ilmalta yheksännältä.
Suikahti tulisoronen,
395. Pääsi käestä päiwän pojan,
Meni matkoa wähäsen
Päällitse Aluejärwen,
Siikasaarien siwutse,
Lohiluotojen lomatse.
400. Karkasi kataikolle,
Niin palo katajakangas;
Ylös kuusehen kohosi,
Poltti kohta kuiwan kuusen;
Siitä lemmoksi lewesi,
405. Ylen kaswo kauhiaksi,
Poltti puolen Pohjan maata,
Sakaran sywän Sawoa,
Kahen puolin Karjaloa.
Itse seppo Ilmarinen
410. Oli airoilla asuwa,
Tuli poltti poskipäitä,
Kuumotti kuwetlihoja;
Tuosta tuskaksi tulewi,
Painuwi pakolliseksi.
415. Juoksi polwesta wetehen,
Sukkarihmasta sulahan,
Wyölapasta lainehesen.
Siinä tulta tummenteli,
Walkiaista warwenteli;
420. Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Tulonen jumalan luoma,
Luoma luojan walkiainen!
Porohisi peittelete,
425. Kätkete kypenihisi,
Päiwällä pieltäwäksi,
Yöllä piilleteltäwäksi,
Hiilisessä hiertimessä,
Liejessä tuhan seassa.
430. Kun ei tuosta kyllä liene,
Panu poika aurinkoisen,
Armas auringon sikiä!
Tuli nosta taiwosehen,
Kehän kultasen keselle,
435. Wahan waskisen sisälle,
Kun kuki emonsa luoksi,
Luoksi waltawanhempansa.
Pane päiwät paistamahan,
Yöt laita lepeämähän,
440. Aamulla ylenemähän,
illalla alenemahan.
Millä nyt tulta tummentelen,
Walkiaista warwentelen?
Ompa poika Pohjolassa,
445. Uros kylmässä kylässä,
Mies pitkä Pimentolassa,
Korpikuusien kokonen,
Suopetäjän suuruinen;
Jonk' on syltä housun lahe,
430. Puolen toista polwen päästä,
Kahta kaation rajasta.
Hyiset on kintahat käessä,
Hyiset saappahat jalassa,
Hyinen hattu hartioilla,
455. Hyinen wyöhyt wyöllä wyötty.
Tuowos hyytä Pohjolasta,
Jäätä kylmästä kylästä;
Paljo on hyytä Pohjolassa,
Paljo hyytä, paljo jäätä.
480. Hyyss' on wirrat, jäässä järwet,
Maat on kaikki kaljamassa,
Ilma warsin iljaneessa.
Hyiset hyppiwät jänikset,
Jäiset karhut karkelewat,
465. Keskellä lumimäkeä,
Lumilinnan liepehillä;
Hyiset lentäwät hawukat,
Jäiset sorsat soutelewat,
Keskellä lumijokia,
470. Lumikosken korwakolla.
Tule poika Pohjolasta,
Poika Pohjolan takoa,
Hyytä kelkalla wetäös,
Jäätä reellä reutoellos,
475. Tuiman tunturin laelta,
Waaran wankan liepeheltä,
Läpitse lumesta linnan,
Läpi jäisen linnan portin,
Hyinen kattila reessä,
480. Jäinen kauha kattilassa.
Sitte tänne tultuasi,
Matkan päähän päästyäsi,
Wisko'os wilua wettä,
Kanna hyhmän karwallista,
485. Paikoille palanehille,
Tulen tuiki polttamille.
Millä tulta tummentelen,
Walkiaista warwentelen?
Ompa neiti Pohjolassa,
490. Impi kylmässä kylässä,
Jonk' on huntu huutehessa,
Iholiiwi iljaneessa,
Hyyssä sukka, jäässä kenkä,
Hallassa hamehen helmat,
495. Palan kaulus kalkkarassa.
Nouse neiti Pohjolasta,
Lapsi täyestä Lapista.
Wuotehelta hyisen poian,
Jäisen lapsen lappeasta.
500. Weä wiittasi wilusta,
Hamehesi hallan alta;
Sitte tänne tultuasi,
Matkan päähän päästyäsi,
Heitä polwille potewan,
505. Katowalle katteheksi,
Tulen suuta sulkemahan,
Panun päätä painamahan.
Tuli kääri kertohisi,
Walkia ripasimisi,
510. Pukemihin puhtahisin,
Walkeihin waattehisin.
Jos ei tuosta kyllä liene,
Ukko kultanen kuningas,
Ukko pilwien pitäjä,
515. Hattarojen hallitsia!
Ijätä iästä pilwi,
Jänkä lännestä lähetä.
Sylin pilwiä syseä,
Limitysten niitä liitä,
520. Lomatusten loukahuta.
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
Sa'a woietta hyweä,
Paikoille palanehille,
Panun nihki paistamille;
525. Tee tuli tehottomaksi,
Walkia warattomaksi,
Panu miehuettomaksi."
Sillä seppo Ilmarinen
Tuota tulta tummenteli,
530. Walkiaista warwenteli.
Sai tulen tehottomaksi,
Walkian warattomaksi,
Panun miehuettomaksi.
Seitsemäskolmatta Runo.
Yhä kuun ja auringon peitteessä ollen käskee Ilmarista Wäinämöinen
uusia takomaan. Taottua nostetaan kehät taiwaalle. Ei saaha walolle.
Jo arwelee Pohjolaan lähteäksensä Wäinämöinen. Tullut kysäsee missä
kuu, missä päiwä? Wuoressa olewan, ei sieltä saawan. Niin waatii
miekkamittuuseen Pohjan Poikia Wäinämöinen. Kaikki woittanut käwi
wuoren luoksi, ei saanut lukkoja auki. Lähtee jälelle, pyytää
Ilmarisen awaimia takomaan. Astuu pajaan Ilmarinen ja alkaa
taoksella. Pohjolan emäntä pajan ikkunalle lintuna: "mitä tako?" --
"kaularengasta Pohjolan akalle." Lentää kotiin Pohjan akka, ei malta,
millä kaulansa päästäisi. Jo piti kuu ja päiwä wuoresta laskea.
Lentää uuelleen Ilmariselle sanaa saattamaan jo kuun ja päiwän
wuoresta päässeen. Näkee toeksi Ilmarinen ja käskee Wäinämöistäki
katsomaan. Wäinämöinen nähtyä kuun ja auringon entisillä sioillansa
terwehtelee syämellisesti wanhoja tuttujansa.
Ikäwä imehnosilla,
Tuiki linnuilla tukela,
Waikia ween kaloilla,
Metsän karjalla kamala,
5. Kun ei konsa päiwyt paista,
Eikä kuuhuet kumota.
Hauki tiesi hauan pohjat,
Kokko lintujen samonnan,
Tuuli hanhen päiwäyksen;
10. Ei tietä pojat poloset,
Millon aamu alkanewi,
Yö tulla yrittänewi,
Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
15. Nuoret neuoa pitäwät,
Ikäpuolet arwelewat,
Kuinka kuutta lietänehe,
Päiwätä elettänehe,
Otawatta oltanehe.
20. Waka wanha Wäinämöinen
Meni sepponsa pajahan,
Astuwi owen alatse,
Sanowi sanalla tuolla:
"Nouse seppo seinän alta,
25. Takoja kiwen takoa,
Takomahan uutta kuuta,
Uutta päiwyen keheä;
Tukela on tuletta olla,
Paha kuun kumottamatta,
30. Paha päiwän paistamatta."
Nousi seppo seinän alta,
Takoja kiwen takoa,
Takomahan uutta kuuta,
Uutta päiwyen keheä.
35. Kuun on kullasta takowi,
Hopiasta uuen päiwän.
Saipa kuu kuwanneheksi,
Toki päiwä walmihiksi;
Noita nostiwat halulla,
40. Kaunihisti kannattiwat,
Ylähäksi taiwahalle,
Päälle kuuen kirjokannen,
Päälle taiwahan yheksän.
Hiki läksi luojan päästä,
45. Kaste kaswoista jumalan,
Warsin työssä työlähässä,
Nostannassa waikiassa,
Päiweä kulettaissa,
Kuun kehyttä kantaessa,
50. Tuonne taiwahan nawalle,
Ilmalle yheksännelle.
Saiwat kuun kuletetuksi,
Auringon asetetuksi,
Ilmalle yhäksännelle,
55. Keskitaiwahan nawalle,
Ei kumota kulta kuuna,
Paista päiwänä hopia.
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
60. "Jos ma nyt lähen Pohjolahan,
Pohjan poikien sekahan,
Saan ma kuun kumottamahan,
Päiwäkullan paistamahan."
Sekä läksi, jotta joutu,
65. Pimiähän Pohjolahan;
Astu päiwän, astu toisen,
Päiwänä jo kolmantena
Portit Pohjolan näkywät,
Pohjan ukset ulwottawat,
70. Paistawat pahat saranat.
Niin huhuta huiahutti
Tuolla Pohjolan joella:
"Tuo wenettä Pohjan poika,
Joen poikki päästäkseni."
75. Niin sanowi Pohjan poika:
"Ei täältä wenehet joua;
Tule sormin soutimina,
Kämmenin käsimeloina,
Poikki Pohjolan joesta."
80. Sillon wanha Wäinämöinen
Sormin sortuwi wetehen,
Käsin loihen lainehesen;
Wetihen wesihaolle,
Petäjäisen pölkyn päälle,
85. Niin wihelti wiuahutti,
Tuli tuuli tuon puhalsi,
Poikki Pohjolan joesta.
Pohjan poikaset sanowi,
Paha parwi pauhoawi:
90. "Astu jalka ensimmäinen,
Tälle rannalle rapa'a."
Astu jalan, astu toisen,
Pohjan rannalle rapasi.
Niin sanowi Pohjan poiat,
95. Paha parwi pauhoawi:
"Käyppä Pohjolan pihalle."
Meni Pohjolan pihalle.
Pohjan poikaset sanowi,
Paha parwi pauhoawi:
100. "Tuleppa Pohjolan tupahan."
Meni Pohjolan tupahan.
Siell' on miehet mettä juowat,
Simoa sirettelewät,
Miehet kaikki miekka wyöllä,
105. Urohot sotaaseissa,
Pään waralla Wäinämöisen,
Surmaksi suwantolaisen,
Sanoiwat sanalla tuolla:
"Ku sanoma kurjan miehen,
110. Mitkä tieot tienkäwiän?"
Waka wanha Wäinämöinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Minnes meiltä päiwä pääty,
Kunne meiltä kuu katosi?"
115. Pohjan poikaset sanowi,
Paha parwi lausueli:
"Tuonne teiltä päiwä pääty,
Tuonne teiltä kuu katosi:
Päiwä pääty kalliohon,
120. Wuorehen teräksisehen,
Kuuhut kiwehen katosi,
Kirjarintahan kiwehen,
Jost' ei pääse päiwinänsä,
Selwiä sinä ikänä."
125. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mitelkääme miekkojamme,
Katselkaame kalpojamme;
Eikö kuu kiwestä päässe,
130. Päässe päiwä kalliosta."
Kenen lie pitempi miekka,
Kenen kalpa kaunihimpi,
Sen ois iskeä eellä.
Mitteliwät miekkojansa,
135. Katseliwat kalpojansa;
Jo oli pikkuista pitempi
Miekka wanhan Wäinämöisen,
Yhtä ohrasen jyweä,
Olen kortta korkiampi.
140. Senpä kuu kärestä paisto,
Päiwä wästistä wälötti,
Heponen terällä hirnu,
Kasi nauku naulan päässä,
Pentu putkessa makasi.
145. Mentihin ulos pihalle,
Wastatusten wainiolle.
Siitä wanha Wäinämöinen
Löi on kerran leimahutti,
Löip' on kerran, löipä toisen,
150. Listi kun naurihin napoja,
Päitä Pohjan poikasien.
Käwi kuuta katsomahan,
Päiweä kerittämähän,
Otawaista ottamahan,
155. Kirjarinnasta kiwestä,
Wuoresta teräksisestä,
Rautasesta kalliosta.
Yheksin owia ompi,
Kolmin lukkoja lukittu
160. Itsekullaki owella;
Ei sinne sisälle päässyt.
Waka wanha Wäinämöinen
Itse astuwi kotia,
Meni sepponsa pajahan,
165. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Oi sie seppo Ilmarinen,
Lankoni emoni lapsi.
Tao kuokka kolmihaara,
Tao tuuria tusina,
170. Awaimia aika kimppu,
Jolla kuun kiwestä päästän,
Päästän päiwän kalliosta."
Se on seppo Ilmarinen
Tako miehen tarpehia,
175. Tako päiwän, tako toisen,
Tako kohta kolmannenki.
Päiwälläpä kolmannella
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
180. Nousi aamulla warahin,
Itse loihen lentämähän.
Nousi leiwon lentimille,
Sirkun siiwille yleni,
Lenti Ilmarin pajahan,
185. Istu pajan ikkunalle.
Se on seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mit' olet lintu ikkunalla
Aiwan aamulla warahin?"
190. Lintu kielelle paneksen,
Sirkkunen siwerteleksen:
"Oi sie seppo Ilmarinen,
Takoja alinomanen.
Kun olet kowin osaawa,
195. Warsin taitawa takoja."
Se on seppo Ilmarinen
Sanan wirkko, noin nimesi,
"Siks' olen kowin osaawa,
Warsin taitawa takoja,
200. Kauan katsoin luojan suuhun,
Partahan jalon jumalan,
Ennen taiwoa takoissa,
Ilman kantta kalkuttaista."
Lintu kielellen paneksen,
205. Leiwonen liwerteleksen:
"Mit' on rautio takowa,
Kuta seppo kalkuttawa?"
Se on seppo Ilmarinen
Sanan wastaten sanowi:
210. "Taon kaularenkahaista
Tuolle Pohjolan akalle."
Siitä Pohjolan emäntä
Sekä läksi, jotta joutu,
Sepon Ilmarin pajasta,
215. Lenti leiwona kotihin.
Arwelee, ajattelewi,
Pitkin päätänsä pitäwi,
Millä kaulansa katala,
Paha waimo warjeleisi.
220. Jo tunsi tuhon tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan;
Nousi aamulla warahin,
Aiwan aika huomenessa,
Lenti Ilmarin pajahan,
225. Kyyhkysenä kynnykselle.
Se on seppo Ilmarinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Mit' olet kyyhky kynnyksellä
Aiwan aamulla warahin?"
230. Kyyhky kielellen paneksen,
Warsin wastaten sanowi:
"Tuota lienen kynnyksellä
Sanomata saattamassa;
Jopa kuu kiwestä nousi,
235. Päiwä pääsi kalliosta."
Siitä seppo Ilmarinen
Astuwi pajan owelle,
Katso tarkon taiwahalle,
Katso kuun kumottawaksi,
240. Näki päiwän paistawaksi.
Meni luoksi Wäinämöisen,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Sinä wanha Wäinämöinen,
Laulaja iänikuinen!
245. Käyppä kuuta katsomahan,
Päiweä tähyämähän,
Kut on nostu taiwahalle,
Entisillensä sioille."
Waka wanha Wäinämöinen
250. Itse pistihen pihalle,
Warsin päätänsä kohotti,
Katsahtawi taiwahalle;
Kuu oli nossut, päiwä päässyt,
Taiwon aurinko tawannut.
255. Sillon wanha Wäinämöinen
Sai itse sanelemahan,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Terwe kuu kumottamasta,
260. Terwe kaswot näyttämästä,
Päiwä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Kuu kulta kiwestä nousit,
Päiwä kaunis kalliosta;
265. Nousit kullaissa käkenä,
Hopiaissa kyyhkyläisnä.
Nouse aina aamusilla
Tämän päiwänki perästä;
Aina tänne tullessasi
270. Tuowos täyttä terweyttä;
Siirrä saama saatawihin,
Onni onkemme nenähän,
Pyytö päähän peukalomme.
Käy nyt tiesi terwehenä,
275. Matkasi imantehena
Kaaruesi kaunihina;
Pääse illalla ilohon."
Kaheksaskolmatta Runo.
Walmistaksen Wäinämöinen karhun tappoon. Tulee luoksi, kaataa
kontion. Wiepi soitellen kotia. Kotiwäki kuulee soiton ja rientää
saalista pihalla wastaan ottamaan. Siitä ohtopoika kuletetaan kujalta
pihalle, pihalta huoneesen ja lasketaan rahille lattialla. Pannaan
nahan otettua pataan ja keitetään lihat peiahiksi. Nostetaan sitte
pajasta kuppiloihin ja kaikki Tapion kansa kutsutaan wierahiksi.
Peiaita pitäessä kertoo Wäinämöinen, miten onnistu karhun tappo.
Syötyä, juotua, laulettua ja muien temppujen tehtyä wieään kallo
puuhun ja lopuksi toiwottaa Wäinämöinen wastaseksiki yhenlaisia iloja
paikalle.
Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Nyt ois ohto otettawana,
Rahakarwa kaattawana,
5. Mielusasta Metsolasta,
Tarkasta Tapiolasta;
Ruuniani ruhtomasta,
Tammojani tappamasta,
Karjaani kaatamasta,
10. Lehmiä lewittämästä.
Olin mieki miessä ennen,
Olin miessä miesten luona,
Mieslukuja tehtäissä,
Jakoja jaettaissa,
15. Osin päitä pantaissa.
Olin ma ohon omilla,
Tasakärsän tanhuilla,
Waan ei nyt nykysin aion.
Joko mie polonen poika
20. Wanhaksi waroelemma,
Epälyksin ennen muita
Waan kuitenki, kaikitenki,
Mieleni minun tekewi,
Aiwoni ajattelewi;
25. Mieli käyä metsolassa,
Metsän mettä juoakseni.
Lähen nyt miehistä metsälle,
Urohista ulkotöille;
Mielikki metsän emäntä,
30. Tellerwo Tapion waimo!
Kytke kiinni koiriasi,
Rakentele rakkiasi,
Kuusamisehen kujahan,
Talasehen tammisehen.
35. Silmät silkillä sitele,
Päätä kääri palmikoilla,
Hampahat meellä hauo,
Suuwieret sulalla woilla;
Jottei haise miehen henki,
40. Tuuhua urohon tunti,
Tullessani tanhuille,
Jalon ohtosen owille.
Ohtonen metsän omena,
Metsän kaunis källeröinen!
45. Kun kuulet minun tulewan,
Miehen aimo astelewan,
Kytke kynnet karwohisi,
Hampahat ikenihisi,
Jotet koske konnanana,
50. Liikuta lipeänänä.
Niin sie ohto pyörtelete,
Mesikämmen kääntelete,
Kuni pyy pesänsä päällä,
Hanhi hautomaisillansa."
55. Sillon wanha Wäinämöinen
Jo tuossa ohon tapasi,
Säteriset sängyt kaasi,
Siat kultaset kumosi;
Sanowi sanalla tuolla,
60. Lausu tuolla lausehella:
"Ole kiitetty jumala,
Ylistetty luoja yksin,
Kun annoit ohon osaksi,
Salon kullan saalihiksi.
65. Jos lähen ohon omille,
Tasakärsän tanhuille,
Pikkusilmäsen pihalle,
Katsellani kultoani;
Lyhyt on jalka, lysmä polwi
70. Tasakärsä talleroinen.
Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Elä suutu suottakana,
En minä sinua kaannut.
75. Itse wierit wempeleltä,
Hairahit hawun selältä,
Puhki puiset kaatiosi,
Halki paitasi hawusen;
Sykysyiset säät lipiät,
80. Päiwät talwiset pimiät.
Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Wiel'on maata käyäksesi,
Kangasta kawutaksesi;
85. Lähes nyt kuulu kulkemahan,
Metsän auwo astumahan,
Sinisukka sipsomahan,
Käymähän käpiä kenkä,
Näiltä pieniltä pihoilta,
90. Kapeilta käytäwiltä,
Urohisehen wäkehen,
Miehisehen joukkiohon.
Siell' on aitta ammon tehty
Hopeaisille jaloille,
95. Kultasille patsahille,
Jonne wiemme wierahamme,
Kuletamme kultasemme.
Ei siellä pahoin pietä;
Sima siellä syötetähän,
100. Mesi nuori juotetahan.
Lähe nyt tästä kun lähetki,
Tästä pienestä pesästä,
Risusilta pääaloilta,
Hawusilta wuotehilta,
105. Punasille polstarille,
Sängylle säteriselle,
Alla kuulun kurkihirren,
Alla kaunihin katoksen.
Niin sä luikkahos lumella,
110. Kuni lumme lammikolla;
Niin sä haihaos hawulla,
Kuni oksalla orawa."
Siitä wanha Wäinämöinen
Astu soitellen ahoja,
115. Kangasta kajahutellen,
Jalon ohtosen keralla.
Itse soitteli somasti,
Kajahutti kaunihisti,
Wiiesti weräjän suulla,
120. Kolmasti kotimäellä.
Jo soitto tupahan kuulu,
Kajahus katoksen alle.
Niin wäki tuwassa wirkki,
Kansa kaunis wieretteli:
125. "Kuulkootes tätä kumua,
Salon soittajan sanoja,
Käpylinnun kälkytystä,
Metsän piian pillin ääntä."
Wäki pistihen pihalle,
130. Kansa kaunis kartanolle:
"Mesiänkö metsä anto,
Ilweksenkö maan isäntä,
Koska laulaen tuletta,
Hyreksien hiihtelettä?"
135. Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Sanomiks' on saukko saatu,
Wirsiksi jumalan wilja,
Sillä laulaen tulemma,
140. Hyreksien hiihtelemmä.
Eikä saukko saatukkana,
Eikä saukko, eikä ilwes,
Itse on kuulu kulkemassa,
Salon auo astumassa,
145. Waalumassa metsän waahti,
Werkahousu wieremässä.
Terwetän jumala tänne,
Näille pienille pihoille,
Kapehille kartanoille,
150. Piikojen pitämämaille,
Waimojen wanuttamille.
Kun lienee wihattu wieras,
Owi kiinni otto'ote;
Waan kun lienee suotu wieras,
155. Owi awoinna pitööte."
Wäki wastaten sanowi,
Kansa kaunis wieretteli:
"Ole kiitetty jumala,
Ylistetty luoja yksin,
160. Kun annoit ohon osaksi,
Salon kullan saatawaksi.
Terwe nyt tänne tultuasi,
Mesikämmen käytyäsi,
Näille pienille pihoille,
165. Kapehille käytäwille!
Tuota toiwoin tuon ikäni,
Katsoin kaiken kaswinaian,
Saawaksi salon hopian,
Metsän kullan kulkewaksi,
170. Näille pienille pihoille,
Kapehille käytäwille;
Soiwaksi Tapion torwen,
Metsän pillin piukowaksi.
Toiwoin kun hyweä wuotta,
175. Katsoin kun kaunista keseä,
Niinkun suksi uutta lunta,
Janhus hankea jaloa,
Neiti miestä mieluhista,
Punaposki puolisoa.
180. Illat istuin ikkunassa,
Aamut aitan partahalla,
Kuukauet kujaisten suussa,
Talwikauet tanhuilla.
Lumet seisoin tanteriksi;
185. Tanteret suliksi maiksi,
Sulat maat somerikoiksi,
Somerikot hiesukoiksi,
Hiesukot wihottawiksi."
Siitä wanha Wäinämöinen
190. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko miestä ottamahan,
Urosta utelemahan,
Metsolasta saahessani,
Tultua Tapiolasta?"
195. Wäki wastaten sanowi,
Kansa kaunis wieretteli:
"Ompa miestä ottamassa,
Urosta utelemansa,
Metsolasta saatuasi,
200. Tultua Tapiolasta;
Jo on wiikon juomat pantu,
Saatu otraset oluet,
Tulewalle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle."
205. Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minne nyt wiemmä wierahamme,
Kuletamma kultasemme,
Näiltä pieniltä pihoilta,
210. Kapehilta kartanoilta?"
Wäki wastaten sanowi,
Kansa kaunis wieretteli:
"Tuonne wiettä wierahanne,
Kuletatta kultasenne,
215. Petäjäisehen pesähän,
Honkasehen huonehesen,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen."
Siitä wanha Wäinämöinen
220. Itse wirkki, noin saneli:
"Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Wiel' on maata käyäksesi,
Astuaksesi ahoa.
225. Lähes nyt kulta kulkemahan,
Hopia waeltamahan,
Kulleista kujoa myöten,
Hopiaista tietä myöten,
Petäjäisehen pesähän,
230. Huonehesen honkasehen,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen.
Waro'ote waimo rukat,
Kun ei karja kammostuisi,
235. Pieni wilja wimmastuisi,
Wikoisi emännän wilja,
Tullessa ohon tuwille,
Karwaturwan tungetessa,
Käyessä nenän nykerän.
240. Pois nyt poiat porstuasta,
Piiat pihtipuolisista,
Uron tullessa tupahan,
Astuessa aimo miehen.
Ellös nyt piikoja pelätkö,
245. Ellös waimoja warotko,
Sylttysukkia suretko,
Peittopäitä peljästykö;
Mi on akkoja tuwassa,
Ne on kaikki karsinahan,
250. Miehen tullessa tupahan,
Astuessa aika poian.
Terwe tännekki jumala,
Tänne pienehen pesähän,
Matalaisehen majahan,
255. Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen;
Mihen nyt liitän lintuseni,
Kulettelen kultaseni?"
Wäki wastaten sanowi,
260. Kansa kaunis wieretteli:
"Terwe tänne tultuasi,
Mesikämmen käytyäsi,
Tänne pienehen pesähän,
Matalaisehen majahan,
265. Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen!
Tuohon liitä lintusesi,
Kulettele kultasesi,
Petäjäisen pienan päähän,
270. Rahin rautasen nenähän."
"Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni.
Jo nyt on tullut turkin tunti,
Karwasi katsantoaika.
275. El' oo ohto milläkänä;
Ei sua pahoin pietä,
Ei anneta karwojasi
Herjojen hetaleiksi,
Wallatonten waattehiksi."
280. Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minne nyt wiemmä wierahamme,
Käwiämme käyttelemmä,
Rahin rautasen nenästä,
285. Päästä pitkän pintalauan?"
Wäki wastaten sanowi,
Kansa kaunis wieretteli,
"Tuohon wienet wierahasi,
Kulettanet kultasesi,
290. Kuparihin kullittuhun,
Waskipohjahan patahan.
Jo on paat tulelle pantu,
Waskilaiat walkialle;
Wiikon on wetoset tuotu,
295. Tuotu weet tuonnempata,
Herasesta hettehestä,
Läikkywästä lähtehestä;
Suolat kaukoa katsottu
Saksan salmilta sywiltä,
300. Souttu suolasalmen kautta,
Laiwan päältä laskettuna.
Puut on puituna salosta,
Ammon aikana hakattu,
Tuotu tuomiwaaran päältä,
305. Kuletettu kumpuloilta;
Tuli tullut taiwosesta,
Tullut taiwahan nawalta,
Päältä taiwahan kaheksan,
Ilmalta yheksänneltä."
310. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Wiel' on maata käyäksesi,
315. Polku poimetellaksesi.
Lähes nyt kuulu kulkemahan,
Mies wanha waeltamahan,
Päästä pitkän pintalauan,
Rahin rautasen nenästä,
320. Kuparihin kullittuhun,
Waskipohjahan patahan."
Pata kiehu paukutteli
Täynnä uusia lihoja,
Kokonaista kolme yötä,
325. Saman werran päiwiäki.
Siitä wanha Wäinämöinen,
Kun oli keitto keitettynä,
Saatu kattilat tulelta,
Waskilaiat walkialta,
330. Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Minne nyt liitän lintuseni,
Kulettelen kultaseni,
Kuparista kullitusta,
335. Waskipohjasta paasta?"
Wäki wastaten sanowi,
Kansa kaunis wieretteli:
"Tuohon liitä lintusesi,
Kulettele kultasesi,
340. Kupin kultasen kuwulle,
Wain waskisen waralle,
Petäjäisen pöyän päähän.
Petäjäiset tääll' on pöyät,
Wait pöyällä wasesta,
345. Kupit kullasta siwulla,
Lusikkaiset hopiasta.
Sihen liitä lintusesi,
Kulettele kultasesi,
Simoa sirettämähän,
350. Olosta ottamahan."
Siitä wanha Wäinämöinen
Itse wirkki, noin nimesi:
"Ohtoseni lintuseni,
Mesikämmen kääröseni!
355. Wiel' on matka käyäksesi,
Retki reiahellaksesi.
Lähes nyt kulta kulkemahan,
Rahan armas astumahan,
Kuparista kullitusta,
360. Waskipohjasta paasta,
Wain waskisen waralle,
Kupin kultasen kuwulle
Petäjäisen pöyän päähän."
Siitä wanha Wäinämöinen,
365. Kun oli kupit kukkusilla,
Wait warpalaitehilla,
Itse wirkki, noin nimesi:
"Metsolan metinen muori,
Metsän kultanen kuningas,
370. Tellerwo Tapion neiti,
Metsän piika pikkarainen!
Tule nyt häihin härkösesi,
Pitkäwillasi pitohin.
Nyt on kystä kyllin syöä,
375. Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin itsessä piteä,
Kyllin antoa kylälle."
Wäki tuossa noin sanowi,
Kansa kaunis wieretteli:
380. "Miss' on ohto syntynynnä,
Harwakarwa kaswanunna,
Mistä käyty källeröinen,
Saatuna sinisaparo?
Lietkö saanut saunatieltä,
385. Kaiwotieltä kaatanunna?"
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ei ohto olilla synny,
Eikä riihiruumenilla;
390. Tuoll' on ohto syntynynnä,
Harwakarwa kaswanunna,
Luona kuun, tykönä päiwän,
Otawaisen olkapäillä,
Seitsentähtisen selällä.
395. Ukko kultanen kuningas,
Mies on wanha taiwahinen,
Wisko willasen wesille,
Laski karwan lainehille.
Tuota tuuli tuuwitteli,
400. Ilma lieto liikutteli,
Ween henki heilutteli,
Aalto rannalle ajeli,
Rannalle salon simasen,
Nenähän metisen niemen.
405. Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka waimo,
Juoksi polwesta merehen,
Wyölapasta lainehesen,
Koppo kuontalon wesiltä,
410. Willat hienot lainehilta.
Liinoissansa liikutteli,
Helmoissansa heilutteli;
Siitä liitti lintusensa,
Kuletteli kultasensa,
415. Hopiaisehen wasuhun,
Kultasehen kätkyehen;
Nostatti kapalonuorat,
Lapsen korkian kapalon,
Oksalle olowimmalle,
420. Lehwälle leweimmälle.
Tuuwitteli tuttuansa,
Liikutteli lempiänsä,
Kätkyessä kultasessa,
Hihnoissa hopeisissa,
425. Alla kuusen kukkalatwan,
Kukkalatwan, kultalehwän.
Siinä ohtosen sukesi,
Harwakarwan kaswatteli,
Juuressa nyrynärien,
430. Luona karkian karahkan,
Wieressä metisen wiian,
Syämessä salon sinisen.
Wiel' on hampahat haussa,
Kynnet kaikki kaiwoksessa;
435. Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka waimo,
Läksi hammasta hakuhan,
Kynsiä kyselemähän,
Jokasilta juurikoilta,
440. Kaskikannoilta kowilta,
Mäen keltaköykämiltä,
Kanarwilta kaswawilta.
Honka kaswo kankahalla,
Kuusi kummussa yleni,
445. Hongassa hopiaoksa,
Kuusosessa kultaoksa,
Ne kawo käsin tawotti,
Niistä kynsiä kyhäsi,
Ikeniä istutteli.
450. Tuwan tuomisen rakenti,
Laitti huonehen hawusen,
Käski maata talwikauen,
Asua ajat pahimmat,
Ilman soita soutamatta,
455. Wiitoja witasematta,
Kangasta kapuamatta,
Ahowiertä astumatta.
Sielt' on saatuna hopia,
Kultamme kuletettuna."
460. Wäki nuori noin sanowi,
Wäki wanha wieretteli:
"Mitä tehen metsä mielty,
Kuta tehen korpi kostu,
Ihastu salon isäntä,
465. Taipu ainonen Tapio?
Oliko keihon keksimistä,
Eli ampujan aloa?"
Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
470. "Hywin meiän metsä mielty,
Hywin meiän korpi kostu,
Ihastu salon isäntä,
Taipu ainonen Tapio.
Mielikki metsän emäntä,
475. Tellerwo Tapion waimo,
Heitti kylmille kotinsa,
Asunmaansa autiaksi,
Läksi tietä neuomahan,
Rastia rakentamahan,
480. Tien wieriä wiittomahan,
Matkoa opastamahan.
Weisti pilkat pitkin maita,
Rasti waarohin rakoja,
Tuli kullan muuttelohon,
485. Hopian wajehtelohon.
Ei ollut keihon keksimistä,
Eikä ampujan aloa,
Itse wieri wempeleltä,
Horjahti hawun selältä,
490. Puhki kultasen kupunsa,
Halki marjasen mahansa;
Risut rikko rintapäänsä,
Hawut watsansa hajotti."
"Ohtoseni ainoseni,
495. Mesikämmen kaunoseni!
Jo nyt on tässä luien luske,
Luien luske, päien pauke,
Kowa hammasten kolina.
Otan nenän oholtani,
500. Wainun tuntemattomaksi;
Otan korwan oholtani,
Korwan kuulemattomaksi;
Otan silmän oholtani,
Silmän näkemättömäksi."
505. Siitä wanha Wäinämöinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Sen nyt mieheksi sanoisin,
Urohoksi arweleisin,
Joka umpiluut lukisi,
510. Sarjahampahat sanoisi,
Alla luisten polwiensa,
Rautasten rusamiensa."
Itse umpiluut lukewi
Sarjahampahat sanowi,
515. Alla luisten polwiensa,
Rautasten rusamiensa.
Otti hampahat oholta,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ohtonen metsän omena,
520. Metsän kaunis källeröinen!
Wiel' on maata käyäksesi,
Saloa sawotaksesi.
Lähe nyt kuulu kulkemahan,
Rahan armas astumahan,
525. Tästä pienestä pesästä,
Matalaisesta majasta;
Tukela on tuwassa olla,
Läyli lasten lämpimessä.
Tästä tänne tie menewi,
530. Rata uusi urkenewi,
Wasten warwikkomäkeä,
Kohti wuorta korkiata,
Petäjähän pienosehen,
Honkahan hawusatahan;
535. Hywä siin' on ollaksesi,
Armas aikaellaksesi;
Sihen tuuli turwan tuopi,
Aalto ahwenen ajawi;
Siwullais on siikasaari,
540. Luonasi lohiapajas.
Sano täältä saatuasi,
Metsolahan mentyäsi:
Ei siellä pahoin pietty
Urohoisessa mäessä,
545. Miehisessä joukkiossa;
Sima siellä syötettihin,
Mesi nuori juotettihin,
Oluet ositettihin."
Waka wanha Wäinämöinen
550. Jo tuosta tuli kotihin;
Wäki nuori noin sanowi,
Kansa kaunis lausutteli:
"Minne nyt saatit saalihisi,
Ehätit erän wähäsi?
555. Lienet jäälle jättänynnä,
Uhkuhun upottanunna,
Eli suohon sortanunna,
Kankahasen kuiwanunna?"
Waka wanha Wäinämöinen
560. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Oisin jäälle jättänynnä,
Uhkuhun upottanunna,
Siinä koirat siirteleisi,
Linnut liiat peitteleisi;
565. Oisin suohon sortanunna,
Kaiwanunna kankahasen,
Siinä toukat turmeleisi,
Söisit mustat muurahaiset.
Empä jäälle jättänynnä,
570. Uhkuhun upottanunna,
Enkä suohon sortanunna,
Kankahasen kaiwanunna;
Tuonne saatin saalihini,
Ehätin erän wähäni,
575. Kultakunnahan kukulle,
Waskiharjun hartialle;
Panin puuhun puhtahasen,
Honkahan hawusatahan,
Oksille olowimmille,
580. Lehwille leweimmille,
Ikenin itähän iskein,
Silmin luoen luotehesen,
Kaltoin kaarnapohjasehen;
En latwahan laskenunna,
585. Siinä tuuli turmelisi,
Ahawa pahoin panisi."
Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi saatti:
"Anna toisteki jumala,
590. Wastaki wakainen luoja
Näin näissä elettäwäksi,
Toiste laulaeltawaksi
Näissä häissä pyylypojan,
Pihlajattaren pioissa,
595. Tuomettaren juomingissa.
Anna wastaki jumala,
Toisteki totinen luoja
Rastia rakettawiksi,
Puita pilkoteltawiksi
600. Urohoisessa wäessä,
Miehisessä joukkiossa.
Anna wastaki jumala,
Toisteki totinen luoja
Soiwaksi Tapion pillin,
605. Metsän pillin piukowaksi
Näillä pienillä pihoilla,
Kapehille käytäwillä."
Yheksäskolmatta Runo.
Alkaisi mielihywissään kannelta soittaa Wäinämöinen, waan makaapi
wielä meren pohjassa kanteleensa. Saapi rautasen harawan, annaksen
merta haroamaan, ei keksi kaonnutta soittoa. Kotia tiellä kuulee
koiwun itkewän. Kysyttyä, mitä itki, wastaa koiwu pahoja päiwiä
itkewänsä ja kertoilee kaiken mielalansa. Kieltää itkemästä
Wäinämöinen wielä iloksi huolten muuttuwan. Laatii paikalla
kanteleksi, saapi tammesta naulat ja kielet laulawan neien
hiwuksista. Niin istuu uutta kanteletta soittamaan, eikä ollut, jota
soitollansa ei saanut liikutetuksi.
Waka wanha Wäinämöinen
Arwelewi aiwossansa:
"Jo nyt soitanto käwisi,
Ilon teentä kelpoaisi,
5. Näillä pienillä pihoilla,
Kapehilla käytäwillä,
Waan on kantelo kaonnut,
Iloni ikäti mennyt;
Waan on kantelo kaonnut,
10. Iloni ikäti mennyt,
Kalasehen kartanohon,
Lohisehen louhikkohon,
Ahin hauin haltioille,
Wellamon ikiwäelle.
15. Harwon Ahti antanewi,
Kun on kerran keksinynnä."
Waka wanha Wäinämöinen
Meni sepponsa pajahan,
Sanan wirkko, noin nimesi:
20. "Oi sie seppo Ilmarinen!
Tao rautanen harawa,
Warsi waskinen walaos,
Jolla ma meret haroan
Laposille aallot lasken,
25. Saaha harppu hauinluinen,
Kantele kalanewänen,
Kalasesta kartanosta,
Lohisesta louhikosta."
Se on seppo Ilmarinen,
30. Takoja iän ikuinen,
Tako rautasen harawan,
Warren waskisen wanuwi;
Tako piit satoa syltä,
Warren wiittä walmisteli.
35. Siitä wanha Wäinämöinen
Otti rautasen harawan,
Läksi selwille wesille,
Ulapoille aukeille;
Harawoipi rannan raiskat,
40. Ruowon ruusut, kaislan kaikut
Tukulle meret tukusi,
Laposille lasketteli.
Eipä löynnyt, ei tawannut,
Hauinluista harppuansa,
45. Iki mennyttä iloa,
Kaounutta kanteletta.
Siitä wanha Wäinämöinen
Jo kohin kotia astu
Alla päin, pahoilla mielin,
50. Kaiken kalella kypärin.
Niin aholla seisotaksen,
Katseleksen, kuunteleksen,
Kuuli koiwun itkewänsä,
Puun wisan wetistelewän.
55. Kysytteli, lausutteli:
"Mit' itket wihanta koiwu,
Wesalehti wierettelet,
Wyöhyt walkia walitat?
Ei sua sotahan wieä,
60. Ei tahota tappelohon."
Koiwu taiten wastaeli.
Puu wisanen wieretteli:
"Niin ne muutamat sanowi,
Moniahat arwelewi,
65. Eläwän minun ilossa,
Riemussa remuelewan;
Minä hoikka huolissani,
Ikäwissäni ilotsen,
Panen pakkopäiwissäni.
70. Typeryyttä tyhjä itken,
Wajouttani walitan;
Kun olen kowin osaton,
Tuiki waiwanen waraton,
Näillä paikoilla pahoilla,
75. Lakeilla laitumilla.
Useinpa minun polosen,
Usein polon alasen,
Paimenet pahat kesällä
Puhki wiiltäwät pukuni,
80. Halki mahalasen mahani.
Usein minä polonen,
Usein polon alanen,
Näillä paikoilla pahoilla,
Lakehilla laitumilla,
85. Karsitahan kaskipuiksi,
Pinopuiksi pilkutahun,
Kolmasti tänä kesänä,
Tänä suurena suwena,
Miehet allani asuiwat,
90. Kirwestänsä kitkuttiwat,
Mun polosen pään waralle,
Warten kauloa katalan.
Tuota itken tuon ikäni,
Puhki polweni murehin,
95. Kun olen kowin osaton,
Tuiki waiwanen waraton,
Kowan ilman kohtelossa,
Talwen tullessa tukelan.
Jopa aina aikaisin
100. Murhe muowon muuttelewi,
Huoli päätäni panewi,
Kaswot käypi kalweheksi,
Muistellessa mustat päiwät,
Pahat ajat arwellessa.
105. Siitä tuuli tuskat tuopi,
Pakkanen pahimmat päiwät;
Tuuli turkkia tuhuwi,
Lempo lehet leikkoawi,
Jotta aiwan alastonna
110. Palelen pahalla säällä,
Pakkasen pahan käsissä,
Koprissa kowan wihurin."
Sano wanha Wäinämöinen:
"El' itke wihanta koiwu,
115. Wesalehti wierettele,
Wyöhyt walkia walita.
Saan ma itkusi iloksi,
Murehesi muuksi muutan,
Käännän huolesi huwiksi."
120. Siitä wanha Wäinämöinen
Weisti käyreä wisasta,
Koppoa kowasta puusta,
Kanteletta koiwuesta.
Weisteli kesäsen päiwän,
125. Kalkutteli kanteletta,
Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Saip' on koppa kanteletta,
Emäpuu iloa uutta,
130. Koppa koiwusta lujasta,
Emäpuu wisaperästä.
Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Tuoss' on koppa kanteletta,
135. Emäpuu iki iloa,
On koppa kowasta puusta,
Emäpuu wisaperästä;
Mistä naulat saatanehe,
Piättimet perittänehe?"
140. Kaswo tammi tanhualla,
Puu pitkä pihan perällä,
Tammessa tasaset oksat,
Joka oksalla omena,
Omenalla kultapyörä,
145. Kultapyörällä käkönen.
Niin käki kukahtelewi
Wirkaten sanoa wiisi,
Kukahellen kuuennenki.
Kuita suusta kumpuawi,
150. Hopia walahtelewi,
Kultaselle kunnahalle,
Hopeaiselle mäelle.
Siit' on naulat kantelehen,
Piättimet wisaperähän.
155. Waka wanha Wäinämöinen
Siitä noin sanoiksi wirkki:
"Nyt on naulat kantelessa,
Piättimet wisaperässä,
Käen kullan kukkumasta,
160. Hopiaisen huolinnasta;
Wielä uupuwi wähäsen,
Wiittä kieltä kanteloinen;
Mistä kielet saatanehe,
Jouhet jouatettanehe?"
165. Itki immikkö aholla,
Nuori neitonen norolla;
Eipä impi itkenynnä,
Ei warsin ilonnukkana.
Laulo iltansa kuluksi,
170. Auringon alimenoksi,
Miehen toiwossa tulewan,
Sulhon saawan suosiossa.
Waka wanha Wäinämöinen
Kuulewi kujertelewan,
175. Lapsukaisen laulelewan;
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Anna impi hapsiasi,
Neitonen hiwuksiasi;
Tuo minulle hiwusta wiisi,
180. Kuusi hastasi kuleta,
Saisin kielet kantelehen,
Äänyet iki ilohon."
Anto impi hapsiansa,
Neitonen hiwuksiansa;
185. Antopa hiwusta wiisi,
Kuusi hastansa kuletti.
Siit' on kielet kantelessa,
Äänyet iki ilossa.
Siitä wanha Wäinämöinen
190. Itse rupesi runoille,
Istuwi ilon teolle,
Kiwiselle portahalle,
Petäjäisen pienan päähän,
Rahin rautasen nenähän.
195. Sowitteli soittoansa,
Laaitteli lauluansa,
Pani soiton soittamahan,
Laski äänen laulamahan.
Jop' on wirkki puu wisanen,
200. Wesalehti leikittäwi,
Kukkuwi käkösen kulta,
Hiwus impyen ilosi.
Sormin soitti Wäinämöinen,
Kielin kanterwo pakasi;
205. Notkot nousi, mäet aleni,
Ylähäiset maat aleni,
Alahaiset maat yleni,
Wuoret waskiset wawahti,
Kaikki kalliot kajahti,
210. Kannot hyppi kankahilla,
Kiwet rannalla rakoili,
Mäellä pelmusi petäjät.
Kuuluwi soria soitto,
Kuulu kuutehen kylähän,
215. Pitäjähän seitsemähän.
Lintuja liki tuhatta
Lenti luoksi Wäinämöisen,
Luoksi laulajan urohon.
Kotka kun kotona kuuli
220. Sen sulosen Suomen soiton,
Heitti pentunsa pesähän,
Lenti mailta wierahilta,
Kanteletta kuulemahan,
Iloa imehtimähän.
225. Korwen ukko koirinensa
Tanssiwi tasajalassa,
Tehessä isän iloa,
Soitellessa Wäinämöisen.
Siinä wanha Wäinämöinen
230. Kyllä soitteli somasti,
Kajahutti kaunihisti;
Kun han soitteli kotona,
Huonehessa honkasessa,
Niin katot kajahteliwat,
235. Ikkunat ilotteliwat,
Silta soitti sorsanluinen,
Laki kultanen kulisi.
Kun han kulki kuusikossa,
Waelti petäikössä,
240. Kuusoset kumartelihen,
Männyt määllä kääntelihen,
Käpöset keolla wieri,
Hawut juurelle hajosi.
Kun han liikahti lehossa,
245. Lehot leikkiä pitiwät;
Kun han astahti aholle,
Kukat kulkiwat kutuhun,
Wesat nuoret notkahteli.
Kolmekymmenes Runo.
Wäinämöinen ja Joukahainen tapaawat toinen toisensa tiellä.
Joukahainen itsensä parempana pitäwä ei wäistä ja alkaa kaikenlaisia
kertoella, josta ymmärtäisi toinenki jo ylemämmän kohanneensa.
Wasta wiimmen Joukahaisen maailman alkutöitä muistellessa sanoo
Wäinämöinenki tietonsa, itsensä näissä töissä osallisna olleen.
Wieläkänä ei heittäwä Joukahainen uhkaa Wäinämöisen laululla woittaa.
Tästä syäntyy Wäinämöinen ja laulaa paikalla kainaloista asti maan
sisähän Joukahaisen. Jo tuskautuwa Joukahainen rukoilee Wäinämöistä
itsiänsä wapahuttamaan luwaten esinnä muita ja wiimmen ainoan
sisarensa lunnaaksi. Päästää miehen Wäinämöinen. Joukahainen itkien
kotiin, äitillensä kertoo jo sisarensa Wäinämöiselle luwanneen.
Ei olewan itkettäwätä, emo, jo kauan toiwoneensakin Wäinämöistä
langoksensa.
Waka wanha Wäinämöinen
Matkojansa mittelewi,
Toinen nuori Joukahainen
Ajoa suhuttelewi.
5. Tulit tiellä wastatusten,
Rahis puuttu rahkehesen,
Aisa aisahan takellu,
Wemmel wempelen nenähän.
Wesi tippu wempelestä,
10. Raswa rahkehen nenästä.
Siinä seiso Wäinämöinen,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Siirry tieltä Joukahainen,
Sie olet nuorempi minua."
15. Se on nuori Joukahainen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Wähä miehen nuoruesta,
Nuoruesta, wanhuesta,
Kenpä tieolta parempi,
20. Sen on tiellä seisominen;
Kenpä tieolta wähempi,
Sen on tieltä siirtyminen."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Kun ollet tieolta enämpi,
25. Sano korwin kuullakseni,
Mitäpäs enemmän tieät."
Sano nuori Joukahainen:
"Tieänpä minä jotaki:
Pohjola porolla kynti,
30. Etelä emähewolla,
Takalappi tarwahalla.
Siiall' on siliät pellot,
Tawilla laki tasanen;
Hyw' on hylkehen eleä,
35. Joopi wettä wiereltänsä,
Luotahan lohia syöpi,
Siwultansa siikasia.
Hauki hallalla kutewi,
Suukonna kowalla säällä;
40. Ahwen arka märkähäntä
Sykysyt sywillä uipi,
Kesät kuiwilla kutewi;
Käypi särki säärtä lyöen,
Lohi konstin koipiellen."
45. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Niin mitä enemmän tieät,
Ulommaksi arwaelet?"
Sano nuori Joukahainen:
50. "Tieän siitäki etemmä,
Ulommaksi arwaelen:
Puut pitkät Pisan mäellä,
Hongat Hornan kalliolla.
Paju on puita ensimmäinen,
55. Paju puita, mätäs maita,
Kiiskinen ween kaloja,
Ilman lintuja tiainen,
Kyytöläinen käärmehiä.
Tulen synty taiwosesta,
60. Wuoresta wetosen synty,
Alku rauan ruostehesta."
Waka wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Niin mitä enemmän tieät,
65. Ulommaksi arwaelet?
Sano tarkkoja tosia,
Muisteloita muinosia."
Sano nuori Joukahainen:
"Tieän kuitenki wähäsen,
70. Muistan ajan muutamankin
Muistan meret kynnetyksi,
Kalahauat kaiwetuksi,
Siweret sywennetyksi,
Sarkajaot sauotuksi,
75. Mäet mullermoitetuksi,
Wuoret luowuksi kokohon,
Ilman pielet pistetyksi,
Taiwon kaaret kannetuksi,
Taiwoset tähytetyksi."
80. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Lapsen tieto, naisen muisti,
Ei ole partasuun urohon.
Omat on meret kyntämäni,
85. Meren kolkot kuokkimani,
Kalahauat kaiwamani,
Siweret sywentämäni,
Sarkajaot sauomani,
Mäet mullermoittamani,
90. Kiwet luomani kokohon;
Olin ma miessä kolmantena
Ilman pieltä pistämässä,
Taiwon kaaria kantamassa,
Taiwoa tähyttämässä."
95. Siinä nuori Joukahainen
Murti suuta, wäänti päätä,
Murti mustoa hawenta,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Tieän wieläki wähäsen,
100. Ulommaksi ymmärtelen;
Tuonne laulan tuhman miehen,
Laulan lastuiksi wesille,
Lumpehiksi lainehille."
Siitä suuttu Wäinämöinen,
105. Siitä suuttu ja häpesi.
Itse loihen laulamahan,
Sai itse sanelemahan;
Ei oo laulut lasten laulut,
Lasten laulut, naisten naurut,
110. Waan on partasuun urohon,
Joit' ei laula kaikki lapset,
Eikä poiat puoletkana,
Kolmannetkana kosiat,
Nykysessä nuorisossa,
115. Polwessa ylenewässä.
Laulo wanha Wäinämöinen,
Järwet läikky, maa järisi,
Wuoret waskiset wapisi,
Paaet wahwat paukahteli,
120. Kiwilinnat liikahteli,
Tornit maahan torkahteli,
Portit Pohjolan repesi,
Ilman kaaret katkieli.
Laulo nuoren Joukahaisen,
125. Laulo suohon suoniwöistä,
Niittuhun nisälihoista,
Kainaloista kankahasen.
Laulo koiran Joukahaisen
Kynsin kylmähän kiwehen,
130. Hampahin wesihakohon;
Laulo jousen Joukahaisen
Kaariksi wesien päälle;
Laulo nuolet Joukahaisen
Hawukoiksi kiitäwiksi;
135. Laulo pystysän kypärin
Otawaisten olkapäille;
Laulo haljakan sinisen
Hattaroiksi taiwahalle;
Laulo ussakan utusen
140. Halki taiwahan tähiksi.
Itse nuori Joukahainen
Jo on suossa suoniwöistä,
Niitussa nisälihoista,
Kainaloista kankahassa.
145. Se siitä hywin pahastu,
Toki wiimmen tus
Showing first 200,000 characters. Full text: gutenberg.org/ebooks/48381