Gutenberg · e01.org
Cover of Panu: Näytelmä
Project Gutenberg cover, or a typographic cover where none is held.

Gutenberg · ebook 13849

Panu: Näytelmä

by Juhani Aho · Finnish · public domain in the US

  • Language Finnish
  • PG edition 2004
  • Rights public domain (US)
  • Source Project Gutenberg
0%

Contents

    Panu: Näytelmä by Juhani Aho is a Finnish public-domain text held from Project Gutenberg (ebook #13849). RIITTA, hänen tyttärensä. ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar. KAITANEN, | Kontolaisia. Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.

    Nelinäytöksinen näytelmä

    Kirj.

    Juhani Aho

    WSOY, Porvoo, 1903.

    HENKILÖT:

    PANU, tietäjä.

    MARTINUS OLAI, pappi.

    JORMA, vanha laulaja.

    REITA.

    JOUKO, Panun poika.

    PANUN EMÄNTÄ.

    ILPO.

    ILPOTAR, Ilpon sisar.

    VOUTI.

    PAPIN ROUVA.

    KAARINA, palvelija.

    RAMPA-RIITAN ÄITI.

    RIITTA, hänen tyttärensä.

    KARI.

    KARITAR, Karin äiti.

    ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.

    HELUNA, orjatar.

    RAJALAINEN, |

    KAITANEN, | Kontolaisia.

    SAVOLAINEN, |

    KAINULAINEN, |

    Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.

    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

    Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään
    lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia
    ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa
    kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo
    heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta
    halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja,
    karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä.
    Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät
    penkit seiniä pitkin.

    ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista liinaa pöydälle) Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?

    KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan) Terveisiä mess--Terveisiä kirkosta--tahtoo aina messuksi mennä--lakasin lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.

    ROUVA

    Ei se lopu lakasemallakaan... Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta läkähtymäisillään.

    KAARINA

    Vielä siitä selviää ja valkenee.

    ROUVA

    Valenneeko koskaan.--Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen--pane jo vettä siihen valmiiksi--nythän se on vähän niinkuin alttari.--

    KAARINA

    Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle veti. Ei ollut entinen tämän veronen.

    ROUVA

    Onko tullut paljon väkeä markkinoille?

    KAARINA

    Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta... Tuli Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus: kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että vaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä ... niin toi sen ihan kirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille nousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen hankeen.

    Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti. »Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun kirot.

    ROUVA

    Panuko se oli?

    KAARINA

    Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi--

    ROUVA

    Kenen hän paransi?

    KAARINA (vavahtaen) Ei ketään ... ilman vaan...

    ROUVA

    Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?

    KAARINA

    Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.

    ROUVA

    Mikä häntä vaivasi?

    KAARINA

    Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.

    Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.

    ROUVA

    Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?

    KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa) Ka, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt...

    ROUVA

    Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?

    KAARINA (huokaa) Ei ole käynyt.--Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä lattialla ja Panu huitoi ja hoki ... kyllä se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merestä Turson.--Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.

    ROUVA

    Saattoihan sen Jumalakin parantaa.

    KAARINA

    Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.--Jo tulee!

    MARTINUS OLAI (tulee.)

    ROUVA

    Eikös ole soma näin?--Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri kertoi...

    OLAI

    Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.

    ROUVA

    Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.

    OLAI

    Parantanut?

    ROUVA

    Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.

    OLAI

    Kenen?

    ROUVA

    Voudin vaimon.

    OLAI

    Se ei voi olla totta.

    ROUVA

    Niin hän vakuutti.

    KAARINA (tulee) Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.

    ROUVA

    Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.

    KAARINA

    Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin...!

    OLAI

    Miks'et ole sitä ennen kertonut?

    KAARINA

    Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin ... enhän minä...

    OLAI

    Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!

    ROUVA

    Elä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten... Kaarina, mene noutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja ollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä puhumasta, siksi hän niin pelkää.

    OLAI (terävästi) Voutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet niin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin luulinkaan ... täytyy...

    ROUVA

    Elä vihoita voutia... Hän on niin hirmuinen mies ... hän voisi tehdä sinulle mitä tahansa.

    OLAI

    Ei kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään väistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä puun juurelle pannut.--Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.

    ROUVA

    Se Reita--minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.

    OLAI

    Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata.

    Hän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa käännyttämisessä.--Käykää sisään miehet!

    (SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee
    ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja
    KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin,
    joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä
    on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on
    kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus;
    päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt.
    Olalla on hänellä viini nuolineen.

    Vähän jälkeenpäin ilmaantuu
    REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä
    maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja
    jalassa uudet lappalaiskengät.)

    OLAI

    Sanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!

    SAVOLAINEN

    Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.

    OLAI

    Vähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin tutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.

    SAVOLAINEN

    Pohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä kastamatonta kansaa.

    OLAI

    Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?

    KAINULAINEN

    Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta sitä varten saapunut.

    OLAI

    Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.

    KAINULAINEN

    Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.

    OLAI

    Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?

    KAILANEN

    Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.

    OLAI

    Taian?

    KAILANEN

    Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.

    OLAI

    Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.

    KAILANEN (viivytellen) Eipä ei...

    KAINULAINEN

    Sakramenttipa tietenkin ... kasteen sakramentti.

    OLAI

    Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko tekin vielä taikuuteen ja noituuteen ... turvaatteko tietäjiin ja heiltä apua etsitte?

    SAVOLAINEN

    Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.

    KAINULAINEN

    On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.

    OLAI

    Tunnetteko Korpivaaran Panun?

    SAVOLAINEN

    Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.

    KAINULAINEN

    Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.

    OLAI

    Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?

    KAIKKI

    Sitä ei tiedetä.--Ei siitä mitään tiedetä.--En ole kuullut.

    OLAI

    Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa, sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.

    SAVOLAINEN

    Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.

    (Hetken äänettömyys.)

    OLAI

    Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.

    Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.

    (Hetken äänettömyys.)

    RAJALAINEN (nousee ylös.)

    Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat ... ja minä en häntä pelkää enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita--tehköön mitä tahtoo, jos taitaa--mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi, lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne varaukset valmiina?

    Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.

    OLAI

    Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.

    RAJALAINEN (kuulematta) Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.

    SAVOLAINEN

    Ei ole pakko pyrkiäksesikään.

    RAJALAINEN

    Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko heimossa--Jorma laulaja--se kun oli tietäjän toimessa--vaan tämä Panu on piru--sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset pysty--vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä Kontolasta karkotettiin.

    SAVOLAINEN

    Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.

    KAILANEN

    Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!

    KAINULAINEN

    Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme ukon tulella!

    SAVOLAINEN

    Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!

    KAILANEN

    Käärmeet lehmiin loihtee!

    OLAI

    Käärmeet?

    KAILANEN

    No ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.

    OLAI

    Oletko nähnyt?

    SAVOLAINEN

    On nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.

    KAINULAINEN

    Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?

    RAJALAINEN

    Kyllä tämä uusi pappi--!

    SAVOLAINEN

    Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.

    OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä) Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja vallalla pakottava.

    (Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä
    hiilloksessa, johon asettavat puita.)

    Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu!

    Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa: »Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon.

    Yhtäläinen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»

    PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään valkonen jänis.)

    Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!

    OLAI

    Kuka sinä olet?

    PANU

    Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?

    OLAI

    Mikä on asiasi?

    (REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)

    PANU

    Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon omalla onnella osattu!--Anna, Jouko, papille jänis.

    (Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!»,
    REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)

    OLAI

    Pidä lahjasi!

    PANU

    Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano, tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.

    OLAI

    Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?

    PANU

    Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon!

    OLAI

    Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!

    PANU

    Ettehän minua pelänne.

    SAVOLAINEN (papille) Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.

    OLAI

    Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.-- PANULLE)--Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.

    PANU

    Mitäpä hän minuun kuulunee?

    OLAI

    Olet tietäjä.

    PANU

    Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.

    OLAI

    Olet noita ja velho!--Lakki päästäsi!

    PANU

    Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut--Kuka on minut sinulle noidaksi nimittänyt?

    OLAI

    Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.

    PANU

    Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?

    MIEHET

    Emme ole mitään sanoneet ... emme niin mitään hänestä tiedä ... emme tunne koko miestä.

    OLAI

    Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.--Vaan on täällä toisia, jotka sinut tuntevatkin.--Reita!

    PANU (säpsähtäen) Reita?

    OLAI

    Astu esiin, Reita!--Tunnetteko toisenne?

    REITA

    Tunnenhan Panun pahanimisen.

    OLAI

    Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?

    PANU

    Mistäpä minä kaikki mieron koirat!

    OLAI

    Sano hänelle, Reita, ken olet.

    REITA

    Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.

    PANU (taas varmistuen) Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.

    REITA

    Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi.

    Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.

    PANU (väijyen) Sinullakos ne on?

    REITA

    Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään hän ne vei.

    PANU (epävarmasti) Taikansa on tiedossani.

    REITA

    Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!

    PANU

    Hammas suussa synnyin!

    REITA

    Siksi oletkin susi semmoinen.

    OLAI

    Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?

    PANU

    En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.

    REITA

    Jo vainen valehtelitkin!

    OLAI

    Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!

    PANU

    Ja minä kielloistasi viis'!

    OLAI

    Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?

    PANU

    Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!

    OLAI

    Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun poltettavaksi lähettää.

    PANU

    Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en pala tulessakaan!

    OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä) Ota omasi!

    PANU (potkasee takaisin jäniksen) Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!

    (Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)

    OLAI

    Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.--Vai pelkäätkö häntä sinäkin?

    REITA

    Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.

    OLAI

    Elä päästä häntä näkyvistäsi.

    REITA

    Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)

    OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin; huivi sidottu solmuun niskan taa.)

    ROUVA

    Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen kanssaan.

    OLAI

    Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa... (Menee.)

    RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä) Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä sinulle mitään pahaa!

    ROUVA

    Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana, solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen kerman riitta--anna kun kättäsi hivelen.

    ROUVA (tuskastuneesti) Mene pois!

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Elähän suutu... Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et tahdo auttaa, vaikka voisit.

    ROUVA

    Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan kuoriin kantaisin.

    ROUVA

    Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet ilmankin.

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi.

    Sydämmettömiä teitänne!

    ROUVA

    Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.

    RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn) Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!

    ROUVA (nousee mennäkseen.)

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Elä mene, elä vielä mene!

    ROUVA

    Jos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.

    RAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa) Ota tämä huivi!

    ROUVA

    Mitä minä sillä?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Tämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin... Se oli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa alttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun luvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle laskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee ja nousee.

    ROUVA

    Hyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Hyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään kykene! Maltahan, kun... Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille nostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa ... soisin saavasi ja sen käsiisi kuolevan ... vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä eläköön, vaivaisena vaeltakoon!

    (Rouva pakenee.)

    (PANU, VOUTI, JOUKO ja ILPO tulevat. ILPOLLA ja JOUKOLLA on
    nahkoja hartioilla. VOUTI on puettu suureen sudennahkaturkkiin,
    jota on sitomassa leveä nahkainen vyö, mistä riippuu miekka;
    hirvennahkahansikkaat; leveävarsiset keltaset saappaat. RIITTA.)

    VOUTI

    Tule vaan sisään. Tämä on pitäjän yhteinen pirtti.

    PANU

    Poika se on ... parraton nulikka, vaikka on pitkä. Uhkasi elävältä polttaa.

    ILPO

    Suorat sanoi sanat Panu... Voi miestä tätä, mitenkä sanoi!

    VOUTI

    Mitenkä sanoi?

    ILPO

    Näin sanoi: »kun ei paistiksi papille ... keitä rokka Kiesukselle, uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle» ... itselleen sanoi ... tässä kaikkien kuullen.

    PANU

    Luulin tuota kummemmaksikin ... ei ole minkähän tekijätä.

    VOUTI

    No, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?

    PANU

    Ei ole vielä mitänä tarjottu, kun ei ole kysyttykään.

    VOUTI

    Onko sinulla paljon nahkoja?

    PANU

    Tässä kaikki ... ja pari ahkiota vielä lisäksi.

    VOUTI

    Sano kymmenen, vanha kettu.

    PANU

    Huonot taisi tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.

    VOUTI

    Ja minä sanon, että tulee hyvät. Tulee kuninkaan ostaja.

    PANU

    Joka sille myydä saanee...?

    VOUTI (kuiskaa jotain PANUN korvaan)

    JOUKO (on mennyt pöydän luo, jossa RAMPA-RIITAN ÄITI kurkistelee kastemaljaa, aikoen kastella huivin nurkkaa vedessä, kurkistaa raamattua) Mikä tämä on?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Sehän on raamattu.

    JOUKO

    Mikä se on se?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Se siitä lukee.

    JOUKO

    Loihtujaanko?

    ILPO

    Se on sen arpakannus, se sille tulevat asiat ilmaisee. Se siltä kysyy.

    Siinä on sen tiedot.

    JOUKO (osottaa Jumalan kuvaa) Mikä mies se on tämä...?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Elä sinä, poika, papin kirjaa, anna sen olla... Ilpo, kuulehan (vetää hänet syrjään, puhuu hänelle kuiskuttaen, aina vähä väliä PANUUN vilkaisten.)

    PANU

    Tehdään sitten niin, niinkuin toissakin talvena.

    VOUTI

    Onko sinulla miehet varattu?

    PANU

    On minulla miehiä.

    VOUTI

    Ehditte hyvinkin vielä ostaa kaikki edeltäkäsin. Ne eivät ole täällä ennen huomista aamua tällä kelillä. Täss' on rahat. Vaan nyt minä vaadin paremmat paritsat.

    PANU

    Ka, enhän paritsoitta. Sano, mitä halunnet?

    VOUTI

    Onko sinulla monta karhua kierroksessa?

    PANU

    Liehän noita pari kolme.

    VOUTI

    Sano viisi. Tahdon kaikki viisi kierrosta. Tulen kohta kelin tultua ne ajamaan. Itsesi ja suksimiestesi tulee olla minulle apuna ajossa.

    PANU

    Niinhän toki, kuten vaan parahiten taidamme.

    VOUTI

    Ja sitten--(RAMPA-RIITAN ÄIDILLE, joka on häntä lähennellyt.) Mitä sinä, akka, siinä suu auki töllistelet?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Enhän minä kuin tätä Panua ... olisi asiata...

    VOUTI

    Ja sitten minä tahdon paremman saunottajan kuin sen viimevuotisen.

    PANU

    Eikö se hyvä, kylän pullehin nainen!

    VOUTI

    Saat pitää itse Ilpottaresi. En minä kenenkään tähteistä.

    PANU

    Eikö hyvin halannut? Luitten sen käsissä rutiseman piti.

    VOUTI

    Minä tahdon sievän ja solakan, vienon ja viehkeän, tahdon pienen kuin peipon, vetreän kuin vesakon.

    PANU

    Vai niihin nyt himosi vetää. Tekee vanhankin kissan mieli nuorta maitoa lakkia. On niitäkin, ottanet, kenen tahtonet.

    VOUTI

    Kenen hyvänsä? Lupaatko varmaan?

    PANU

    Luvatahan saanen.

    VOUTI

    Ehkä tulen jo piankin...

    PANU

    Vasta kevättalvellahan kontiot kaadetaan.

    VOUTI

    Kontiot, niin--

    PANU (nauraa viekkaasti) Sinä vähät kontioista--(leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet tervetullut.--Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi ahdistella? Kovin jo manasi.

    VOUTI

    Sen manuista--manaa vastaan.

    PANU

    Kuulehan, saanko taas saunasi?

    VOUTI (silmää siristäen) Kylpeäksesikö?

    PANU (samoin) Löylyn lämpimän lyöäkseni.

    VOUTI

    Saanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei rahat riitä, saat lisää. (Menee.)

    ILPO (Rampa-Riitan äidille) Se parantaa, sen saat uskoa.

    RAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle) Panu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä vuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.

    PANU

    Etkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta apua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Elä tuota nyt muistele ... mikä lienee mieleni riivannut.

    PANU

    Mene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Ei se mitään mahda...

    PANU (itserakkaasti) Mahdankos minä?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Sinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini ... annan vaikka ainoan lehmäni.

    PANU

    Vie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan. (RAMPA-RIITAN ÄITI menee.)--Mitä sinä siinä, Jouko?

    JOUKO

    Siinä on tässä sen tiedot--sen salatiedot.

    PANU (lyö kirjan kiinni) Ei salatiedot selällään edessäsi.--Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen veroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa ... sen kun saisit sisääsi solahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi.--Mutta nyt tarvitsen minä vaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan pesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän reestä, toinen saippuasaksalta, kolmas--kuuletko mitä sanon?

    JOUKO

    Kuulen.

    PANU

    Pane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten sauna ... kuulitko?

    JOUKO

    Kuulin.

    PANU

    Mitä sanoin?--Et muista.--Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä, tulleeko koskaan. (Menevät.)

    REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut
    takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole
    huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee
    takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)

    JOUKO (huomaa REIDAN) Osaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?

    REITA

    Se on Jumala.

    JOUKO

    Mitä se siinä tekee?--käsiään levittelee?

    REITA

    Ka, maailmaa luopi. (Hokee) »Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus tuli.» Se sitä siinä tekee.

    JOUKO

    Ilmatarpahan maailman loi. (Hokee) »Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla...» Vaan mitä on tämä kirjaus tässä?

    REITA

    Se on Jumalan sanaa.

    JOUKO

    Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo puun alla?

    REITA

    »Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»

    JOUKO

    »Rikki polkeman käärmeen pään»... Oletko sinä ... etkös sinä ole Reita Reidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa ... vaikka kuinka loihtisit ... ei se sinuun milloinkaan mene...

    REITA

    Mikä ei mene?

    JOUKO

    Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen tarvitse maata syömän--sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa-- se syö maitoa, minä sitä ruokin.

    REITA

    Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?

    JOUKO

    Et sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni mitään mahda!

    REITA

    Oletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!

    JOUKO

    Isäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa nurkkajuuressaan taikojaan tekee!

    REITA

    Missä?

    JOUKO

    Voudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!

    REITA

    Voudin saunassa! (Rientää pois.)

    JOUKO (muistellen) Kolmesta kuninkaan valtakunnasta.

    (POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa:
    sarkatakeissa ja pieksuissa.)

    1:N POIKA

    Mitähän tuo meille sanoo?

    2:N POIKA

    Ota lakki päästäsi!

    3:S POIKA

    Pelottaako sinua?

    1:N POIKA

    Ei minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.

    2:N POIKA

    Ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan kirjat.

    3:S POIKA

    Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.

    1:N POIKA

    Osaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen kun ripille mennessä.

    3:S POIKA

    Mene sinä eturintaan, kun osaat.

    2:N POIKA

    Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?»

    3:S POIKA

    Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.

    KAARINA (ovessa) Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta.

    Olettepa te koko kapalovauvoja.--Käykää tänne! Entäs sinä, oletko sinäkin kastettava?

    JOUKO

    E-en.

    KAARINA

    Oletko jo kastettu?

    JOUKO

    E-en!

    KAARINA

    No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen, toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.--Pitää panna tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä.

    Teidän pitää kumartaa, kun se tulee sisään.--Pannaan vähän puita takkaan, että paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti ja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti tulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai vaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva, pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee.

    (Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä, niin ett' on kuin yhtenä helvetin palona ... voi, voi ... siellä tekin poikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä) kastamatta kuolemaan ... tulisessa pätsissä palaneet.--Kyll' on kauhea se Panu, vielä minkä tekee... Voudissa kai taas aletaan juoda ja mässätä.--Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille ja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka kerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se tulee.

    (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa muista.)

    MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä) »Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.--Rakkaat ystävät Kristuksessa...» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)

    REITA (syöksee sisään) Se oli saunassa, teki taikojaan, ... minä kuulin sen hokevan ja loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan ... se paransi sen ... se kävelee!

    OLAI

    Kenen? Kuka?

    REITA

    Panu! Sen sairaan tytön.

    OLAI

    Rampa-Riitan!

    REITA

    Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!

    (Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,
    joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse
    savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin
    pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)

    RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan) Herra Jumala, pastori, se paransi sen!

    RIITTA

    Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa eikä käsikään ... katsokaahan!

    OLAI (aivan tyrmetyksissään) Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?

    RIITTA

    Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku ponnahuttanut ... minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Eihän, vaan Panu!

    RIITTA

    Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) ... ja Jumala!--voi, itse Jumalahan minut paranti!

    OLAI (riistäytyy irti) Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi, pakana! (kohottaa kätensä.)

    RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee) Elä kiroo häntä ... elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)

    OLAI (laahaa häntä jälessään) Parempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee!--Pois perkele sinusta!

    RAMPA-RIITAN ÄITI

    Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!

    VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja uteliaita päitä pistää esiin) Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?

    OLAI

    Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.

    VOUTI

    Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä--onko markkinaväki rauhaanne häirinnyt?

    OLAI

    Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä ja mitä häpeällisimmällä noituudella.

    VOUTI

    Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?

    OLAI

    Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä, sairaita parantamassa.

    VOUTI

    Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.

    OLAI

    Asia on liika totinen leikin laskuksi.

    VOUTI

    Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?

    OLAI

    Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

    VOUTI

    En tee kumpaakaan!

    OLAI

    Sallitteko minun kysyä, miks'ette?

    VOUTI

    En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

    OLAI

    Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.

    VOUTI

    Mitä?

    OLAI

    Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.

    VOUTI

    Mitä se teihin kuuluu?

    OLAI

    Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!

    VOUTI

    Pakottaa--minut?

    OLAI

    Ja sitäpaitse--te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin käytätte.

    VOUTI

    Kuka sen on sanonut?

    OLAI

    Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?

    VOUTI

    Panu on mainio tohtori.

    OLAI

    Se on siis totta?

    VOUTI

    Ka, miks'ei totta olisi!

    OLAI

    Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

    VOUTI

    En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.

    OLAI

    Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä ajettavakseen.

    VOUTI

    Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!

    OLAI

    Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan, raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka elämästä on tehtävä loppu!

    VOUTI

    Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon--omassa valtakunnassani?

    OLAI

    Minä olen se mies!

    VOUTI

    Pöh!--vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan.

    Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule kuulemaan tuomiosi!

    (PANU astuu sisään.)

    OLAI

    Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!

    VOUTI

    Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!

    OLAI

    Ulos minun huoneestani molemmat!

    VOUTI

    Tämä on pitäjän yhteinen tupa!

    OLAI

    Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos!--Pois näkyvistäni, murhamies!

    PANU

    Murhamies! Vaan tyttöhän parani!

    VOUTI

    Paraniko? Vai parani? Niin, no!

    OLAI

    Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla maahan kaadoin.

    PANU

    Sinä?

    REITA

    Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!

    OLAI

    Tuossa hän on--parantamasi!

    VOUTI

    Kuoliko se?

    (PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)

    OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen) Kirottu ole sinä!

    JOUKO (väliin juosten) Elä kiroo isääni!

    REITA (toisaalta samoin) Kiroo! Kiroo!

    OLAI

    Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä...!

    PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua torjuakseen) Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika...

    OLAI

    Ijankaikkisessa helvetin tulessa...!

    PANU

    Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!

    OLAI

    Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!

    PANU

    Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!

    (Syöksee ulos.)

    VOUTI (mennessään) Et saanut häntä kirotuksi--sanat suustasi vei!

    JOUKO (kimeästi huutaen ulos) Helvetin tulessa ... ijankaikkisen helvetin tulessa!

    OLAI

    Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!

    REITA

    Minä tulen kanssasi!

    OLAI

    Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi voiman, Herra!

    TOINEN NÄYTÖS.

    Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia,
    keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä:
    haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu
    leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa,
    jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään.
    Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA
    vääntävät jauhinkiveä.

    ANNIKKI

    Hohhoi!

    HELUNA

    Heretään jo!

    ANNIKKI

    Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

    HELUNA

    Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

    ANNIKKI

    Minnekkäpähän lähtenet.

    HELUNA

    Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

    ANNIKKI

    Elä luule.

    HELUNA

    Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu.

    Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

    ANNIKKI

    En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

    HELUNA

    Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee kenen tahtonee.

    ANNIKKI

    Ei minua ota!

    HELUNA

    Minkäs taidat...

    ANNIKKI

    Minä taidan!

    HELUNA

    Panu käskee.

    ANNIKKI

    Entä Kari!

    HELUNA

    Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...»

    ANNIKKI

    Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen.

    HELUNA

    Miekkoista sinua!

    (PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

    EMÄNTÄ

    Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)--Käy, Annikki, pukusi muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

    ANNIKKI

    Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja pilkkojaan panna.

    EMÄNTÄ

    Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

    ANNIKKI

    Ei anna minua Panu.

    EMÄNTÄ

    Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella morsiuspeitteesi.

    ANNIKKI (ihastuen) Voi, voi!

    KARITAR

    Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

    ANNIKKI

    Silkkinauha--ja punanen!

    KARITAR

    Ota tuokin!

    ANNIKKI

    Hopeasolki!

    EMÄNTÄ

    Mene nyt! (Annikki pois,)

    ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin emäntä) Annetaan pohjaan palaa.--No, miksi kivi pysähtyi?

    EMÄNTÄ

    Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

    ILPOTAR

    Orjat!

    EMÄNTÄ

    Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.

    ILPOTAR

    Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

    EMÄNTÄ

    Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

    ILPOTAR

    Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan, ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

    1:N TYTTÖ

    Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

    ILPOTAR

    Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.

    Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

    HELUNA

    Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

    ILPOTAR

    Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.

    Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu Panujen suku--jos eivät mutkat muuttune.

    2:N TYTTÖ

    Olihan Ilpottarellakin poika.

    ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)

    Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

    (JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

    JORMA

    On kontio kaadettu!

    KARI

    Missä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.

    (Riipasee ne orrelta.)

    EMÄNTÄ

    Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

    ILPOTAR

    Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät valjastamaan sill'aikaa.

    JORMA

    Voudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

    EMÄNTÄ (hätäissään) Ei saanut kontio ketä iskeä?

    JORMA

    Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

    EMÄNTÄ

    Jouko?

    JORMA

    Ei kuin Panu. Kari pelasti.

    EMÄNTÄ

    Kari!--Nyt, Annikki--!

    JORMA

    Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

    EMÄNTÄ

    Haasta, haasta!

    JORMA

    Ehtinenkö...

    KARI

    Minä käyn valjastamaan.

    (KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

    JORMA

    Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.

    ILPOTAR

    Ei huolinut joukosta!

    EMÄNTÄ (Joukolle) Se varjeli!

    JORMA

    Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin--sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä.

    Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

    ILPOTAR

    Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

    JORMA

    Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi keihäs?

    JOUKO

    En minä tiedä.

    JORMA

    Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa työtä kuin osattiin.

    JOUKO

    Liehän tehty...

    ILPOTAR

    Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

    JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen) Ei tullut ereystä!

    JORMA (katsoo luukusta) Kari jo menee... Kas sitä veitikkata Annikkia ... voudin reessä istuu.

    ILPOTAR (toruen ulos luukusta) Käytkö pois siitä...

    JORMA

    Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla opettamalla.

    ILPOTAR

    Kuka tytöistä esilaulajaksi?

    JORMA

    Panemme Annikin...

    ILPOTAR

    Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

    JORMA

    Panemme Annikin Karin mieliksi.

    EMÄNTÄ

    Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

    (JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

    EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo) Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut ... säästyit, säilyit. (Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina rinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?

    Näytä!

    JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin) Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

    EMÄNTÄ

    Mitä siinä on? Ukon taltta?

    JOUKO

    Se on ilman vihoja vastaan.

    EMÄNTÄ

    Hiiren pää...

    JOUKO

    Maahisen vihoja vastaan.

    EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla) Kiisken evä ja hauvin hammas.

    JOUKO

    Ne on veden vihoja vastaan--ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ... mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.

    EMÄNTÄ

    Voi pakanata, voi syntistä...

    JOUKO

    Anna pois ... elä!

    EMÄNTÄ

    Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)

    JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?

    EMÄNTÄ

    Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi--

    JOUKO (ihastuen) Auttaako käärmeenkin vihoissa--Reidankin käärmeen?

    EMÄNTÄ

    Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.--Onko se siellä vielä?

    JOUKO

    Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ... ja neuvoi taian millä hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla uudelleen kysyä.

    EMÄNTÄ

    Et taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.

    JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla--omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»--Minä en milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen ... paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

    EMÄNTÄ

    Jouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei meille mitänä mahda.

    JOUKO

    Sisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ... sydänalaani asettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.

    EMÄNTÄ

    Menemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä rukoilemme pois sinusta rienan.

    JOUKO (vavisten) Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

    EMÄNTÄ

    Ei saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...

    JOUKO (uteliaasti) Minnekkä? Papinko luo?

    EMÄNTÄ

    Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi tullaksesi.

    JOUKO

    Entäs sinä?

    EMÄNTÄ

    Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita--täällä jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa salaa...

    JOUKO

    Milloin lähdemme?

    EMÄNTÄ

    Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.

    JOUKO

    Lähdemme...

    EMÄNTÄ

    Jo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)

    JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan ... olivat tulen vikoja vastaan varatut ... panen yhteen nauhaan...

    (On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,
    hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)

    KARI (ulkopuolella laulaen) Tule nyt tästä kuin tuletkin, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen, Tääll' on aitta ammoin tehty, Hopeaisille jaloille, Kultasille patsahille.

    ANNIKKI (laulaa) Jopa on kulta kulkemassa, Hopea vaeltamassa, Rahan armas astumassa, Mesiänkö metsä antoi, Ilveksen salon isäntä, Koska laulaen tulette, Hyreksien hiihtelette?

    KARI

    Sanomiks on saukko saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Sillä laulaen tulemme, Hyreksien hiihtelemme, Eikä saukko ollekkana, Eikä saukko eikä ilves, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auvo astumassa, Mies vanha vaeltamassa, Verkanuttu vierimässä-- Kun lie suotu vierahamme, Ovet auki paiskatkaatte!

    (Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
    tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot
    päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

    ANNIKKI

    Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille, Kaunoisille kartanoille!

    VOUTI

    Hunnut pois tytöiltä!

    PANU

    Malta, elä vielä!

    VOUTI

    Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.

    PANU

    Vuota vähän, kohta saat!

    VOUTI

    Mitä varten?

    PANU

    Se on taika semmoinen!

    VOUTI (matkien) Taika semmoinen.

    KARI

    Minne vienen vierahani Kulettanen kultaseni?

    Tänne tuonenko tupahan, Vaiko laittanen latohon, Pannen pahnahuonehesen?

    ANNIKKI

    Et tupahan, et latohon, Oma on tehtynä tupanen, Oma kammari katettu, Hopeaisista havuista, Kultasista kaarnasista Uinaella uupunehen, Vieriä väsähtänehen.

    KARI

    Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

    KAIKKI

    Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

    (KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
    Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)

    VOUTI

    Joko on kyly valmis?

    PANU

    Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.

    VOUTI

    Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.

    PANU

    Annikinko?

    VOUTI

    Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän vesakon ... tuo tänne hänet.

    PANU

    Elä häntä, ota joku muu--ota mikä muu tahansa.

    VOUTI

    En ketänä muuta!

    PANU

    Et saa Annikkia saunaan.

    VOUTI

    Enkö saa?

    PANU

    On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.

    VOUTI

    Kenelle on luvattu?

    PANU

    Karille.

    VOUTI

    Saa tyytyä tähteihini!

    PANU

    Ota joku toinen, saathan heitä.

    VOUTI

    Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»-- sanoit ja kättä lyöden lupasit--Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!

    PANU

    Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun Annikkia tahtovan.

    VOUTI

    »Ottanet kenen tahtonet»--

    PANU

    Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat miehet hintaa kysyä.

    VOUTI

    Mikä on hintansa?

    PANU

    Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.

    VOUTI

    Mikä on hintansa?

    PANU

    Hintansako--? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet--kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet--kun luvannet omin apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.

    VOUTI

    Ylen on hävytön hinta mokomasta.

    PANU

    En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.

    VOUTI

    Katso, miten papista suoriut.

    PANU

    Ei ole minulle minkähän tekijätä.

    VOUTI

    Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En pane sormea väliin. Aja orhini esiin!

    (Saattue tulee takaisin.)

    ANNIKKI

    Sinne on saukko saatettuna, Vietynä Jumalan vilja, Havuisehen huonehesen, Katoksehen kaarnesehen, Nuku siellä salon-sulho, Metsän oiva oikoellos.

    PANU

    Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.

    Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)

    ANNIKKI

    Ka, ota!

    VOUTI

    Otanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka!--Mikä olikaan nimesi?

    ANNIKKI

    Annikki.

    VOUTI

    Annikki--

    PANU (on seurannut edellistä kohtausta) Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet ikiomaksesi.

    VOUTI

    Hänet saunaan toimita!

    PANU

    En saunaan, en hinnasta mistään!--Malta!--(Puhuu jotain VOUDIN korvaan.) Niin on paras!--Takkala on suksen keli.--Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis?

    ILPOTAR

    Valmis on!

    PANU (Ilpottarelle) Vouti ei kylvekään.

    VOUTI

    Minä viinat tarjoon!

    PANU

    Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä remahtakoon!

    MIEHET

    Vouti viinat tarjoo!

    (PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)

    NUORET

    Kuka kisakuninkaaksi?

    TOISET

    Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!

    KARI

    Ruvetkoon joku toinen.

    JORMA

    Ketä tytöt tahtovat?

    TYTÖT

    Karia mekin! Karia!

    KARI

    Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!

    (Kari ottaa ANNIKIN.)

    ILPOTAR

    Orjan otti!

    JORMA

    Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!

    EMÄNTÄ

    Etkö Joukokin joukkoon yhdy?

    JOUKO

    En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)

    KARI

    Soitto soimaan, Jorma!

    JORMA

    Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä soitan. (Hyräilee) Yks on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla.

    Kas niin! Ala, Kari!

    (Karkelo alkaa.)

    KARI

    Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

    MUUT (kertovat) Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

    KARI

    Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

    MUUT

    Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

    ILPOTAR (Annikille ohimennen) Keiku, mitä keikut--et siinä kauvan keiku.

    ANNIKKI

    Entäpä kerran keikkuisin minäkin!

    KARI

    Kun sa istuit, maa iloitsi, Kun kävit, käki kukahti, Kussa seisoit, seinä paistoi, Kussa tanssit, tanhut keikkui, Tuost' olet tullut, tuosta mennyt, Tuossa istunut aholla, Kivi on tullut kirjavaksi, Paasi on toistansa parempi, Korpi kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.

    JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen) Korpi on kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.

    On ihana kaunisten karkelo!

    On suloista laulu ja soitto!

    On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!-- (PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!

    PANU

    Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.

    JORMA

    Naimakauppa kaupoista nopehin.

    PANU

    Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.

    JORMA

    Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!

    ÄÄNIÄ

    Anna Annikki Karille!

    PANU

    Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä--hänen mentyään.

    JORMA

    Lähtöään? Yön selkään?

    ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan) Kesken syöntinsä nousi.

    JOUKO (luukusta ulos katsoen) Ilpotar jo rekeen peittää ... mitä se? ... rekivaatetta huutaa!

    PANU (repäsee ovelta ryijyn) Vie, Annikki, jouduta!

    EMÄNTÄ

    Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!

    PANU

    Vie kunhan on ... joudu ... riennä!

    (ANNIKKI rientää ulos.)

    JORMA

    Mikä sillä semmoinen hoppu ... ei kylpenytkään?

    JOUKO (luukulla) Vouti tempasi--!

    ANNIKKI (ulkoa) Auttakaa! Auttakaa!--Kari! Kari!

    JOUKO

    Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!

    KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas ovelle ja lennättää sen selälleen.)

    LUUKULLA OLIJAT

    Ei saavuta Kari!--Jo sai reen perästä kiinni!--Nahka repesi käteen!--Jo on jäällä vouti--täyttä laukkaa!

    NAISET

    Annikin vei!--Naisen ryösti! Missä miehet?

    PANU

    Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!

    JORMA

    Möitkö tytön, Panu?

    KARI (syöksee sisään) Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!

    PANU

    Hiihdä--olethan hyvä suksimies--ken karhun saavutti, saavuttanee hevosenkin.

    KARI

    Et anna?--Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).

    PANU

    Pysykää loitolla minusta!

    JORMA

    Henkesi pelastajaa löit!--Tuhoksesi tulkoon!-- Kari, odota minua!

    (KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)

    EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan) Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.

    KARITAR

    Voi poikaani!--Voi miniätäni toivottua!

    PANU (rivosti) Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan lainana pitää.

    NAISET

    Voi kelvotonta mitä puhuu!

    PANU

    Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!

    NAISET

    Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.

    PANU

    Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan, miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä on viinaa lekkerissä?

    (Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)

    ILPO

    Viel' on viinaa?

    MIEHET

    Vielä on viinaa, makeata viinaa!

    PANU

    Kuulkaa, miehet...

    ILPO

    Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!

    MIEHET

    Kuullaan, kuullaan...

    PANU

    Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan metsästäjiä!

    MIEHET

    Kuninkaan metsästäjiä?

    PANU

    Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki, jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!

    Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?

    ILPO

    Voi tekoja tietäjän!

    PANU

    Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.

    ILPO

    Siin' on mies!

    PANU

    Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.--

    ILPO

    Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?

    KARI

    Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!

    MIEHET

    Hih Panulle!

    PANU

    Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!-- Jouko, semmoinen on sinulla isä--maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan sen oma poika ... ei se...--Ette nähneet, miten Kari kaatui?

    MIEHET

    Nähtiin.

    PANU

    Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!--tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!

    JORMA (sysää haarikan luotaan) Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!

    PANU

    Mikä hätänä?

    JORMA

    Voi surkeutta!--Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan--siinä naisen jälet lumessa--raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut--oli kaatunut ja aina noussut--jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.

    NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä) Koskeen syössyt!

    JORMA

    Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa ... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.

    ILPO

    Liekö ollut Annikki?

    JORMA

    Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin.

    EMÄNTÄ

    Annikin on otsanauha--

    PANU

    Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!

    JORMA

    Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.--Kosken kivissä hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.

    MUUAN MIES

    Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.

    EMÄNTÄ

    Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas;--hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;--veden alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;-- voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin hoilaelen.

    KARITAR

    Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni mielitiettyni,--toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten,--sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni, suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä kanteleella säestänyt.)

    (Äänettömyys.)

    MIEHET

    Voi, voi, ei olisi pitänyt.

    ILPO

    Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi, Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.

    MIEHET

    Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.

    PANU

    Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei kuulu akkain ulina!--Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen haltijalle.

    JOUKO

    Mitä ma vien?

    PANU (etsien) Vie ... vie... Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa--viinaa se on!

    JOUKO

    Viinaa!

    PANU

    Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!

    PANU

    Vaan jos--? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut--akkain elätti ... jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!

    JOKU MIES

    Elä häpäse kotihaltijaa--ei hyvä peri.

    ILPO

    Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?

    PANU

    Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin!

    ILPO

    Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?

    PANU

    Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?--Sinun pitää oppia uhraamaan, Jouko! Elä pelkää!--Annetaan äijälle viinaa!

    MIEHET

    Annetaan äijälle viinaa!

    (JOUKO menee.)

    JORMA (itsekseen) Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty ... jossa haltija milloin käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee, milloin myyränä juuria kaivaa.

    PANU

    Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!

    JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen) Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia, ei Väinö puujumalia--

    PANU (pilkallisesti) Väinö, Väinö--

    1:N MIES

    Totta on, mitä Jorma sanoo!

    2:N MIES

    Loruja Jorman puheet!

    (JOUKO tulee.)

    PANU

    No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?

    (Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)

    JOUKO

    Tohisi ja kohisi ... ritisi ja rusahteli ... minä kaukaa ... minä viskasin...

    ILPOTAR (syöksyy sisään) Panu! Panu! Sinne tuli mies meille--suksilla hiihtäen--mustissa vaatteissa--sanoi olevansa Kontolan pappi!

    PANU (hypähtäen) Kontolan pappi?--Yksinkö tuli?

    ILPOTAR

    Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa--Reita Reidanpoika.

    PANU

    Reita!

    JORMA

    Annikin veli.

    PANU

    Elä päästä häntä sisään!

    ILPOTAR

    Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna Panulassa saarnaavansa.

    JORMA

    Siinä se nyt on!

    PANU

    Mikä on?

    ILPO

    Minä tapan hänet, jos sallit!

    ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään) Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.

    KOLMAS NÄYTÖS.

    Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen
    jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m.
    Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on
    luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin
    että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven.
    Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä
    liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä,
    joka avautuu ja sulkeutuu.

    (EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)

    MARTINUS OLAIN ÄÄNI

    --hän on suuri ja voimakas Jumala--ei niinkuin teidän haltijanne-- pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä--antaa teille parhaan, mitä--antaa iankaikkisen elämän--

    1:N VAIMO

    Kuule, mitä sanoo!--Menisikö tuota kuulemaan?

    2:N VAIMO

    Onhan siellä jo muitakin--tupa täynnä--tule pois.

    1:N VAIMO

    En minä...

    2:N VAIMO

    Nyt tuon omin korvin kuulisi.

    (Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)

    3:s VAIMO

    On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.

    4:S VAIMO

    Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin heität--niin sanoi.

    2:N VAIMO

    Kuule taas, mitä sanoo!

    5:S VAIMO

    Ottaa luokseen se Jumala--taivahisin!

    3:S VAIMO

    Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo--lupasi kädestä pitäen neuvoa.

    4:S VAIMO

    Ollappa omat haltijat semmoiset!

    5:S VAIMO

    Vaan jopa oli virtensä kaunis.

    3:S VAIMO

    Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.--Kun saisi itsensä nähdä...

    EMÄNTÄ

    Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.

    3:S, 4:S JA 5:S VAIMO

    Onko se auki ... sinne menemme! (Menevät.)

    1:N JA 2:N VAIMO

    Mennään mekin! (Menevät.)

    EMÄNTÄ

    Jo ovat houkkoja... Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään--ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.

    HELUNA

    Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä--kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,--kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.

    EMÄNTÄ

    Vai niin?

    HELUNA

    Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.

    JOUKO

    Käärmeen tappaneensa--?

    EMÄNTÄ

    Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?

    JOUKO

    Reidan henkeä minuun taas manasi...

    EMÄNTÄ

    Sen käärmettä sinuun manasi?

    JOUKO

    Minuun.

    EMÄNTÄ

    Tapa se käärme, ennenkun--

    JOUKO

    En minä uskalla...

    EMÄNTÄ

    Minä tapan!

    JOUKO

    Elä tapa ... elä...

    EMÄNTÄ

    Minä tapan ... tapan jo tänä päivänä!

    HELUNA

    Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!

    EMÄNTÄ

    Ollappa totta, mitä sanoi.

    HELUNA

    Totta se on ... se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan, menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.

    JOUKO

    Minäkin menen!

    EMÄNTÄ

    Elä sinä sinne mene ... elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä puhuttiin?

    HELUNA

    Lähden häntä taas kuulemaan--ei täältä kuule--tulkaa emäntäkin.

    (HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)

    JOUKO

    Isä ruokkimaan käskee--äiti tappamaan--(tekee epäröiviä liikkeitä, menee.)

    MARTINUS OLAIN ÄÄNI

    --ei häntä uhreilla lumota--eikä lahjoilla--eikä loihduilla--eikä taioilla--hän on taivaan ja maan herra--hallitsee ja vallitsee--»Minä olen Herra sinun Jumalasi--»

    ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa) Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.

    1:N VAIMO

    Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?

    ILPOTAR

    Oli varaukset.

    2:N VAIMO

    On ne Ilpottarella varaukset.

    1:N VAIMO

    Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?

    ILPOTAR

    Ei halannut; ei tämä--... Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.

    1:N VAIMO

    Sitä on niin kumma kuunnella ... ei tahdo saada henkeä vedetyksi ... on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.

    2:N VAIMO

    Minua ikäänkuin nostaa ... luokseen nostaa.

    ILPOTAR

    Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä-- vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.

    1:N VAIMO

    Käsiä nuolemaan, olipa se taika--vai kädet ristiin ... mitenkä? näyttikö?

    ILPOTAR

    Näytti--näin, ei kuin näin, näin se oli.

    2:N VAIMO

    Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi.

    ILPOTAR

    En näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.

    1:N VAIMO

    Vai pelkää Panu?

    2:N VAIMO (kuiskaa) Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.

    3:S VAIMO (samoin) No, en totta minäkään--ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.

    2:N VAIMO

    Panun tiedot--pyh!

    ILPOTAR

    Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä vaeltanut ... vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.

    1:N VAIMO

    Tapettuko se onkin--Ristin-Kiesus?

    ILPOTAR

    Eikä--vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa luo taivaaseen.

    2:N VAIMO

    Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia ... mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!

    ILPOTAR

    Tulkaa meille--siellä häntä haastattelemme--sinne täältä palaa! Ei olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.

    (Menevät.)

    MARTINUS OLAIN ÄÄNI

    --tulkaa siis hänen luoksensa--tulkaa hänen huoneeseensa--en tahdo teitä väkivallalla pakottaa--en lain miekka kädessä--rauhan tuoksuva tuomen oksa--Jeesuksen Kristuksen nimeen--

    (MIEHIÄ tulee.)

    1:N MIES

    On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu.

    Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla on Ristin-Kiesus--mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa--kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras.

    2:N MIES

    Ei kysy uhreja tämä tietäjä--ei vaadi vuotuisia veroja--tulee omillaan toimeen.

    3:S MIES

    Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija--

    1:N MIES

    Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.

    3:S MIES

    Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.

    1:N MIES

    Vaan koommin kuin vähenee.

    2:N MIES

    Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko eräonnen antaa?

    1:N MIES

    On Kontolaisille onni ollakseen--hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.

    3:S MIES (mietittyään) Koettanut tuon tietäisi.

    1:N MIES (mietittyään) Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?

    3:S MIES

    Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin--ei ole uusista usoista, vierahista valtijaista.

    (Menevät.)

    (PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
    On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)

    ILPO

    Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!

    PANU

    Niin, akat--

    ILPO

    Miehet myös--loittonevat, aikovat lähteä--eivät malta--taas takaisin palaavat.

    PANU

    Mitä sanoo?

    ILPO

    Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee.

    Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.--Vai onko sinulla siinä mikä taika?

    PANU

    Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat.

    ILPO

    On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun--

    PANU

    En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.

    ILPO

    Ja tupa väkeä tulvillaan!

    PANU

    Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.--Eikä saanut Ilpotarkaan sanojaan.

    ILPO

    Ei siihen sanoja tarvis.

    PANU

    On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!

    ILPO

    Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi.

    PANU

    Silmätyksi?

    ILPO

    Sen on voima silmissään--ja sanainsa soinnussa.

    PANU

    Niissäkö--?

    ILPO

    Mahdoit antaa minun menn'yönä.--Vaan kun vielä sallinet--vaikka oma henkeni menköön!

    PANU

    Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.

    (Kuuluu veisuuta.)

    ILPO

    Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen!

    Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa ... rauhan kello nyt Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet, kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava--

    PANU

    On tuhottava,--vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe...

    ILPO

    Niinkuin Reita vainaja?

    PANU

    Juuri niin.

    ILPO

    Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)-- Kastettavaksi kutsuu!--Ilpolaan!--meidän pirttiin!

    PANU

    Elä päästä häntä sinne!--Salpaa ovet sisältä!--Vie sana toisiinkin taloihin!--Taipaleelle hänet yön selkään ajamme--

    ILPO

    Entäs sitten?

    PANU

    Eksyy--hankiin hukkuu--

    ILPO

    No niin, nyt on ennallaan--jo loi Panu lumonsa!

    PANU

    Joudu--riennä! (ILPO menee.)

    MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
    sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
    melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
    JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
    osa jää porstuaan.

    OLAI

    Et tullut minua kuulemaan, Panu.

    PANU (istuu syrjin) Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.

    OLAI

    Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää, mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian omaksensa ottavat.

    PANU

    Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.

    OLAI

    Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,--kohta taas takaisin tullakseni.

    On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.

    PANU

    Kirkko?

    OLAI

    Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.

    PANU

    Uhrilehdon niemessä?

    OLAI

    Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.

    PANU

    Pyhän uhrivaaran!--Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan!

    OLAI

    En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.--Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.-- Reita, kanna kirjani!--Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,--jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.--Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)

    (Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
    liikkeitä lähteäksensä.)

    PANU (ivaten) Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina Kontolaan vie--yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!

    Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?

    Suuttuu teihin uusi tietäjänne!

    MIEHET

    Emmehän me ... emmehän me muuta kuin...

    PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte!

    1:N MIES

    Hattu oli mulla päässäni!

    2:N MIES

    En avopäin seisonut.

    3:S MIES

    Saanneehan tuota kuunnella.

    PANU

    Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät!

    NAISET

    Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti.

    PANU

    En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.

    Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee--

    1:N MIES

    On oikeassa Panu--ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)

    2:N MIES

    En kai minä ... (menee.)

    3:S MIES

    Saa kai minun oveani kolkuttaa--vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)

    JORMA

    Et kai häntä tuon pyryn selkään--yötä vasten.

    ILPOTAR (ja jotkut muut) Nouseeko pyry?--Mistä se nyt?--Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.

    JORMA (luukkua raottaen) Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.

    PANU (näkyy että hän keksii sen) Nousee mikä nostettu on! (Menee.)

    1:N NAINEN

    On pyry Panun nostama.

    2:N NAINEN

    On ilma tietäjän tekemä.

    3:S NAINEN

    Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)

    JORMA

    Ei heitä hyvä peri. (Menee.)

    ILPOTAR

    Oli tyhjä konttinsa--nälkään nääntyvät. (Menee.)

    (EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)

    EMÄNTÄ

    Jouko, ota tämä mytty... Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä ja vilulla erämaahan ... en soisi Reidan pojan ... hae käsiisi, hiihdä, kunnes saavutat, anna tämä...

    JOUKO

    Onko pyry isän nostama?

    EMÄNTÄ

    Olipa kenen tahansa ... joudu, ennenkun jälki peittyy!

    JOUKO

    Vaan jos isä--(menee.)

    JORMA (tulee) Ei heitä hyvä peri ... eksyvät tuiskuun... Ei eteensä näe.

    EMÄNTÄ

    Ehkä jossain suojaa saavat... Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?

    JORMA

    Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun tapetaan, raiskataan... Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla, eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden niinkuin toisenkin?

    Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen, heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin.

    Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee--saattepa nähdä--omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis.

    EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut) Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin kellojen helinän...

    JOUKO (tulee hengästyneenä.)

    EMÄNTÄ

    Näitkö? Löysitkö missä?

    JOUKO

    Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet ... sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.

    EMÄNTÄ

    Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!

    JORMA

    Paha oli ilme Panun silmässä ... ei mitänä pelkää ... lähden tarkastelemaan... (menee.)

    JOUKO

    Jos isä saa tietää...

    EMÄNTÄ

    Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?

    JOUKO

    Oven eteen heitin ... seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen minua kiertänyt.

    EMÄNTÄ

    Jotain hankkivat--kuka siellä etehisessä haparoi--ripaan tarttuu-- (Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?

    REITA

    Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.

    EMÄNTÄ

    Annikkiako?

    REITA

    Annikkia tulin näkemään ... täällä lienee ... joku meille ruokaa toi ... oli äitivainajan huiviin pantu.

    EMÄNTÄ

    Tunsit äitisi huivin?

    REITA

    Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä viisikannan.

    EMÄNTÄ

    Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.

    Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena--vouti rekeensä reutoi.

    REITA

    Voudille annoitte?

    EMÄNTÄ

    Panu antoi.

    REITA

    Panu?

    EMÄNTÄ

    Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi tuhosi, sinutkin vielä tuhoo.

    JOUKO

    Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi--

    REITA

    Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)

    EMÄNTÄ

    Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki--siellä vankina kiduttaa --joudu täältä ... heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta-- soisin teidän täältä hengissä pääsevänne--olet Annikin veli--puhui niin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen--(etehisessä alkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla--mikä siellä palaa?

    JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin) Reitalan saunahan siinä palaa!

    EMÄNTÄ

    Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä korventavat. Yhä yltyy!--Joudu, Reita, apuun--joudu, mene--minä menen (menee.)

    REITA

    Isäni tappoi--käärmeeksi muutti--Annikin tuhosi.--

    EMÄNTÄ (juoksee takaisin) Panu tulee--täältä mene...

    REITA

    Panu tulee!

    (Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan
    kauhun vallassa.)

    (ILPO ja PANU tulevat.)

    ILPO

    Pönkän panin--nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan, hulmahti kuin havukaski tuleen ... siellä ovat molemmat ... on se nyt niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.)

    Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti, kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit.

    Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!

    PANU

    Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot, minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun tuli oma aikani--

    ILPO

    Raudan rintaansa iskit!

    PANU (rivosti) Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti, potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»--ja sinne meni, kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni saavani.

    ILPO

    Vaan saithan ne?

    PANU

    Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani vein ja sinne salpasin--siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli viljan saanti.--Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin päälleni--siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä korkeuteen kohoovat!--Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle, Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään...

    JORMA (tulee) Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!

    PANU

    Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin.

    JORMA

    Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.

    Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.

    Häpeän sukuani!

    PANU

    Aika aikaa kutakin!

    JORMA

    Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.

    PANU

    Pois...?

    JORMA

    Ei ollut pitänyt oven pönkkä.

    ILPO

    Pitämän piti!--ellei joku ulkoapäin avannut.

    PANU

    Sinäkö, Jorma?

    JORMA

    En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.--Ei tehonut tulikaan.

    PANU

    Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!

    JORMA

    Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin--puujumalansa.

    PANU (yhä enemmän raivostuen) Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!

    (Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)

    REITA (tulee ovessa vastaan) Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!--Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra ... ei ollut auttajaksi!--Ei voi vihoista varjella... Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!

    PANU

    Onko sinulla isäsi tiedot?

    REITA

    Säästä henkeni! Ota orjaksesi?--Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan taikatiedot!

    MARTINUS OLAI (tulee) Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?

    Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit? (heittää hänet karsinaan menemään.)

    REITA

    En minä... Panu! (kaatuu.)

    JORMA

    Varo pappi!

    OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa ranteesta kiinni--kirves putoo.)

    Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!

    PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)

    REITA (lattialta vaikeroiden huutaa) Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!--(Yhtäkkiä riemuiten nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!

    JORMA

    Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!--Herposi käsi Panulta.

    PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)

    OLAI

    Reita, mikä sinun on? Nouse!

    JORMA

    Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!

    REITA

    Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu ole...

    EMÄNTÄ (etehisestä) Sitä käärme kalvaa...

    JORMA

    Kuka, sano, kuka?

    REITA

    Kirottu ole ... josta on kaikki paha maailmaan tullut.

    JORMA

    Kenestä?

    REITA

    Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa ... helvettiin, voi, helvettiin--kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!

    EMÄNTÄ

    Sitä käärme kalvaa.

    JOUKO (pidätetyllä riemulla) Siihen meni isänsä käärme ... nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!

    EMÄNTÄ

    Tule pois, Jouko!

    JOUKO

    Ei mennytkään minuun!

    EMÄNTÄ

    Jouko, tule pois!

    JOUKO

    Anna minun, elä--siihen meni--siihen meni...

    REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan) Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.

    REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa ... ei armoa...

    JOUKO (kauhistuen) Ei armoa...

    JORMA

    Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.

    OLAI

    Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)

    REITA

    Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!--Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää.

    OLAI

    Hän on kirkossa.

    REITA

    Enkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa, ei kipua!

    OLAI

    Hän on taivaassa...

    JOUKO (riemuissaan) Ei kuolemaa, ei kipua!

    EMÄNTÄ (hädissään) Jorma, auta ... ennenkun lumoo ... Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet viedyksi ulos.)

    REITA (herää) Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?

    OLAI

    Kuka?

    REITA

    Se, joka maan alta eteeni nousi.

    OLAI

    Meni, maan alle meni.

    REITA

    Eikö tapa?

    OLAI (rauhoittaen) Ei tapa ... ei meille mitään voi!

    REITA

    Ei tapa, ei tapa--lähdemme täältä!

    OLAI

    Jaksatko lähteä?

    REITA

    Jaksan, jo jaksan.

    ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä) Mennette pian, ennenkun Panu tointuu...

    JORMA

    Ei toinnu Panu siitä iskusta.--Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan.

    OLAI

    Ken olet--oletko kristitty?

    JORMA

    Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.--Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule.

    OLAI

    Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!

    JORMA

    Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma?

    Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa.--En tiedä, mustaksi mieleni käy.--Yhden tiedän, Tapion tunnen.--(Tekee lähtöä.)

    ILPOTAR

    Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?

    JORMA

    Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon.

    Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.--Vai kannelta?--Ei soi kannel enää Karin talossa--kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne!

    OLAI

    Paloivat sukseni--

    ILPOTAR

    Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä!

    JORMA

    Sinulta?

    (OLAI, JORMA ja REITA menevät.)

    PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti.

    Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän...

    ILPOTAR (ylenkatseellisesti) Joukosta!

    PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi--kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee.

    ILPOTAR (lohduttaen) Panu!

    PANU (sysää pois) Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut--vanha olet--

    ILPOTAR

    Suotta minulle vihojasi viskelet.

    PANU

    Sinä hänet sisään päästit--sinä kansan häntä kuulemaan haalit.

    ILPOTAR

    Olisivat tulleet ilmankin.

    PANU

    Ette mihinkään kykene ... ei teistä apua ainoasta--Ilpokin--!

    EMÄNTÄ (tulee hädissään) Panu! Panu!

    PANU

    Tuossa tuokin--mikä hätänä?

    EMÄNTÄ

    Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!

    PANU (riemastuen) Joukotar!

    EMÄNTÄ

    Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto suusta ... tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi...

    PANU

    Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi!

    Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!

    EMÄNTÄ

    Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!

    PANU

    Ei kuole--vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!

    EMÄNTÄ

    Voi sinua, Panu!

    ILPOTAR

    Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!

    NELJÄS NÄYTÖS.

    Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi,
    jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä.
    Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen,
    kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara
    metsä- ja järvimaisema.--Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.--
    Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja
    ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.

    (PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)

    PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa) Jouko!--Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan paina!--Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä, voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.

    HELUNA

    Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.

    EMÄNTÄ

    Elä minua heitä ... mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä heittäjä lähtee ... yhdessä pakenemme--

    HELUNA

    Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.

    EMÄNTÄ

    Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi!

    HELUNA

    Tulkaa pois, emäntä ... jos Panu tulee ... minua pelottaa.

    EMÄNTÄ

    En lähde, ennenkun se sen sieltä päästää ... pyhä risti häntä suojelkoon!

    HELUNA

    Tullaan.

    (Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI
    ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.)

    JORMA (osoittaen epäjumalaa) Voi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos, minkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka juurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen--luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?

    Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen-- omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!

    KARITAR

    Kun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja suulleen kallioon syöksisi.

    JORMA

    Paikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla tehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse haltija häpeänsä kostakoon--ja kerran kostaa!--Uskon aikain parempain kerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa, vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu--ja jos kerran kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan, viimeiset aarteeni eteesi kannan.

    (Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.)

    Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan-- Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni.

    KARITAR

    Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.

    JORMA

    Nouse koivun konkelolle, Lepän lengolle ylene, Onko mieleiset sanani, Otolliset uhrityöni, Lepy lehto, kostu korpi, Ellös suuttuos Jumala, Maanpitäjä pillastuko Uhritöistä ilkiöitten, Typeristä tyhmän kansan, Lepy metsä miehillesi, Lepy näillä leppösillä, Lauhdu näillä laulelmilla-- Humahtele hongan latva, Kohahda korea kuusi, Jos on uhri otollinen, Mieluiset minun sanani!

    (Tuuli humahtaa puussa.)

    Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.--Kari, kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!

    KARI (katkerasti) Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.

    JORMA

    Mitä sanot?

    KARI

    Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)

    JORMA

    Panun oma kuva--kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?

    KARI

    Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä kulkenee, ansa jalan alla vaanii.

    JORMA

    Et saane satimeesi Panua sinä.

    KARI

    Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan, toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä köyden päästä pitelen.

    JORMA

    Uhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut sinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.

    KARI

    Olisi tullut tuomattani.

    JORMA

    Kari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman, hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen majamme kyhäsemme--on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on koppelokankaita, on teerivaaroja--hyvät haltijat mukana seuraa, pahat tänne jääkööt!--Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.

    KARITAR

    Lähdemme, Kari...

    KARI

    Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku yöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)

    KARITAR

    Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.

    KARI (tulee takaisin) Onko paljon saapunut uhrikansaa?

    JORMA

    Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa kulkee.

    KARI

    Onko aseita miehillä?

    JORMA (hiukan moittien) Ei aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.

    (Menevät.)

    EMÄNTÄ (tulee) Nyt sitä taas heittää.

    (Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)

    PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä taikarumpu.)

    Vai nurisevat taas?

    ILPO

    Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.

    PANU

    Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.

    ILPO

    Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.

    PANU

    Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä isompi.

    ILPO

    Tule heille se itse selittämään.

    PANU

    En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!--Etkö saa sanaa suustasi?

    EMÄNTÄ (rukoillen) Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois ... anna minun viedä hänet kotiin ... elä lastasi menetä--se on sairas ... sitä pelottaa ... etkö kuule, kuinka valittaa...

    PANU

    Hän haltijata haastattelee ... tietäjäksi valmistelekse.

    EMÄNTÄ

    Eihän hänestä tietäjäksi ... vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne telkitsit.

    PANU

    Mene tiehesi täältä!--Tulee tietäjä isäänsä isompi.--Tiehesi täältä.

    Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)

    PANU (avaa majan oven) Jouko!--Se on vielä haltijan lumoissa ... silmät killuu kuin elukan silmät pimeässä--henki tulena palaa--palakoon!--pysyköön lovessa niin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)

    JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)

    PANU

    Joko päästi?--Elä pelkää, Jouko...

    JOUKO (sopottaen) Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!--

    PANU

    Ei ole vielä ihan päässyt.--Näitkö haltijan?

    JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti) En nähnyt.

    PANU

    Etkö mitänä nähnyt?

    JOUKO

    Näin.

    PANU

    Mitä näit?

    JOUKO

    Näin papin.

    PANU

    Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?--Et häntä nähnyt?--Et mitään kuullut?--Elähän vapise!

    JOUKO (surkeasti) Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni ... päätäni huimaa ... sydäntä etoo.

    PANU

    Etooko? Se on käärme, Reidan henki.

    JOUKO

    Päästä minut siitä ... loihde pois ... se minut muuten tappaa.

    PANU

    Ei tapa ... elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.

    JOUKO

    A-anna minun mennä äidin luo.

    PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.)

    Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä--äitisi kohdussa sinut siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet --riisu pois virsu--täss' on Reidan poronkoivet--näetkö?

    JOUKO

    Näen.

    PANU

    Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen patalakkinsa--(painaa sen Joukon päähän)--tässä hänen peskinsä ja paitansa--

    JOUKO

    Niin--

    PANU

    Tässä taikarumpunsa--(ripustaa sen kaulaan.)--Tässä tämä kallonsa, jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit--ruumis kuoli, henki sinuun meni.

    JOUKO

    Ei se silloin kuollut?

    PANU

    Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki lähti!--Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee.

    Ota pois ihokkaasikin.--Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan hampaista tehty--kilkkaa, kalkkaa!--Mikä on tämä--näytä--miksi pidät kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut käteensä.)

    JOUKO (parkaisten) Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!--Äiti!

    (Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN,
    kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)

    EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen) Jouko!--Elä mene ... elä mene sinne!

    PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään risti kädessä) Minne se meni? Haltijansako sen vei?--Mitä se huusi?--»Auta Kiesus armias»--»Pyhä Maar--»! Mikä tämä on?--Risti!--Joukon kaulassa?--Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää--Jouko?

    Jouko kristitty! Salakristitty?--Voi saastaista--! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö--isäsi häpäsijä--sukusi saasta!--Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon--kahden kallion välihin--paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi!

    (On juoksennellut edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.-- Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua--et auttaa osannut--omalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi--lahopökkelö olet--et jumala mikään-- variksen pelätti--mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman nuken.) Oma kuvani?--Tuomittu!--Sinäkö minua uhkaat--pthyi hävytön--hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)--Mitä tein?

    Käden katkaisin, haltijan häpäsin--omalla uhrivaarallaan--omana uhripäivänään--elä minua tuhoa--.

    ILPOTAR (tulee hengästyksissään) Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!--Mitä-- mikä sillä?

    PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin ... umpilukkoon joukon kirosin!--Luulin Kiesuksen--oma haltijani hänet käsistäni vei--(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää ... tule pois!--Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne--koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)--uhraan kaikki, mitä on--vaikka oman vereni vaatinet.--Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin--

    ILPOTAR

    Minkätähden? Mitä teki?

    PANU

    Mitä seisot? Riennä etsimään!

    ILPOTAR

    Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti--eihän miehillä aseita--hinnan päästäsi lupasi--kohta on täällä!

    PANU

    Kuka?

    ILPOTAR

    Kontolan pappi!

    (EMÄNTÄ tulee.)

    EMÄNTÄ

    Voi minkä teit!--Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!

    PANU

    Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?

    EMÄNTÄ

    Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,--auta, pappi!» huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!

    PANU

    Pahat henget kimppuusi!

    EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen) Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin, haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton.

    Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun pitäen omaan uskooni neuvonut!

    PANU

    Näitkö Joukoa?--Mihin uskoosi?

    EMÄNTÄ (huutaa) Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!

    PANU

    Et ole kastettu, valehtelet.

    EMÄNTÄ

    Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin, hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin!

    Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä!

    Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten nimeen olen--heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut! (Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit!

    Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa Ilpotarta)--sitä vuottaa ja väijyy--häntä olet naisenasi pitänyt, minua orjanasi--väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!

    PANU

    Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)-- Kuoliko se?

    ILPOTAR

    Räähkää, miten rääkyi!--Nyt siitä pääsit!

    PANU

    Itkisit, et ilkkuisi.

    ILPOTAR

    Mahdoit minua uskoa--enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen...

    PANU (raa'asti) Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!

    ILPOTAR

    Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä? Sano se, Panu!

    PANU

    En minä häntä tappanut.

    ILPOTAR

    Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!--Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin!--Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.

    PANU

    Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!--Turhia toivot!

    ILPOTAR

    Porton äpärästä!--Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On--! Vai porton äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin, että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut!

    Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!--Tulkoon pappi!--Siellä tulee!

    (KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia
    kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia
    panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)

    ILPOTAR

    Tääll' on Panu!

    MARTINUS OLAI (tulee) Siinä hän on!--Tänne miehet!--Toiset palatkaa veräjälle niemen kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!

    PANU

    Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?

    OLAI

    Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!

    (Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)

    PANU

    Pois minusta!--Auttakaa, miehet!--Käykää päälle!--Tulkaa--tänne!--Ilpo!

    OLAI

    Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!

    PANU

    Ilpo!--Mitä seisotte?

    ILPO

    Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!

    PANU

    Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!

    OLAI

    Pysykää aloillanne, olette saarretut!

    ILPO

    Emme pääse kylään ... oli pannut vartijat kannakselle...

    ILPOTAR (ilkkuen) Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri tietäjä!

    PANU

    Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää!

    Seipäillä lyökää!--Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä irti.)

    OLAI

    Elkää päästäkö häntä!

    KARI

    Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)

    PANU

    Ilpo! Vie voudille sana--että apuuni rientää!

    KARI

    Voudille!

    OLAI

    Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.

    PANU

    Noidan nuoli?

    KARI

    Noidan nuoli--jousesta noitumattomasta ammuttu!

    PANU

    Sinunko?

    OLAI

    Jumalatta eli, armotta kuoli--ei hänestä enää sinulle apua.--Tänne miehet! (astuu uhripuulle.)

    JORMA (astuu väliin) Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!

    OLAI

    Alas epäjumalat!

    JORMA

    Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!

    OLAI

    Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!

    JORMA

    Eivät ole meidän yhteen kytkemät!--Elä meiltä onneamme vie!

    OLAI

    Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.

    JORMA

    Ja minkä antanet?

    OLAI

    Annan ainoan oikean Jumalan.

    JORMA

    En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,--on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi--olisi katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi--jätä pystyhyn pyhä puumme!

    NAISIA (puun ympärillä) Jätä pystyyn pyhä puumme!

    OLAI

    Pois naiset!--(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!-- Iskekää miehet!

    RAJALAINEN

    Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!

    JORMA

    Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!--Ei kuule!

    SAVOLAINEN

    Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!--Pidä takkiani!

    RAJALAINEN

    Nyt uskallatte?

    SAVOLAINEN

    Ei nyt pelkoa Panusta.

    KAINULAINEN

    Katso kummitusta!--Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!

    SAVOLAINEN

    Menköön pääkin!

    RAJALAINEN (hakkaa puuta) Siin' on verkkojen varastamasta!--Siinä pyydysten pilannasta!--

    SAVOLAINEN

    Siinä karjan kironnasta!

    KAINULAINEN

    Siinä hallan huounnasta!

    HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA

    Pyhän puun kaatavat!--Voi, mitä tekevät!--Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat!--Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!

    ILPOTAR

    Uuden ja paremman pappi antaa!

    NAISTEN HUUTOJA

    Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!--Sydäntäni vihloo!

    PANU

    Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat kävin!--ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan polttakoon!

    JORMA

    Voi, minkä teki!

    OLAI

    Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!--Voitettu olet!

    REITA

    Taattoni kuolemansa kosti!

    KARI

    Annikki kosti!

    OLAI

    Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!--Teille, jotka häntä sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa.

    Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.

    ÄÄNIÄ

    Ei osata--ei tiedetä...

    OLAI

    Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan--

    PANU

    Reidan?

    ILPOTAR

    Reidan!

    (Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä
    mielenkiinnolla.)

    OLAI

    Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon.

    Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!

    ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia) Isä, Poika ja Pyhä Henki!

    PANU

    Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa--

    OLAI

    Käy--lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.

    KARI

    Tuoss' on, taluta itse!--(heittää köyden kädestään.)

    REITA (tarttuu köyteen) Minä talutan!

    OLAI

    Etkö tule kanssani, Kari?

    KARI

    En tule kanssasi enempi.--Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.

    PANU (alta kulmainsa väijyen) Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit--et heitä enempi tarvitse...

    REITA (hädissään) Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!

    ILPO JA MUUT

    Sano sanasi, sano!

    ILPOTAR

    Elä sano, elä ilmaise...

    PANU

    Etkö uskalla?

    OLAI

    Salaiset sananiko?--Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen--siinä sanani!

    PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa) Ei ne oikeat sanasi!--et uskaltanut--vielä minua pelkäät!

    (MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)

    JORMA

    Minne viet hänet?

    OLAI

    Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan--Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. (Menee.)

    JORMA

    Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös--taisi tulla Karjalan kansallekin.

    ILPOTAR

    Ei kansalle tuhoa tullut--Panu otettiin, Reita sijaan annettiin--on sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat-- rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron-- ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.--Kastettavaksi kutsui pappi-- käydään kaikki, kaste otetaan!

    1:N MIES

    Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää...

    MUUAN VANHA VAIMO

    Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa...

    JORMA

    Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi, oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät haltijat häpäsi ja vihotti,--en olisi toki tuota loppua hänelle tulevaksi suonut.

    4:S MIES

    Mitä teemme, miehet?

    ILPOTAR

    Teette min' sanoin!

    4:S MIES

    En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!

    1:N MIES

    Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?

    JORMA

    Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte, ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette niinkuin vaatii voittajanne.

    ILPO

    Entäs sinä, Jorma?

    JORMA

    Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni.

    Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!--Siellä Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan uuteen istutan.--Lähdemme Kari!

    KARI

    Lähdemme--hetipaikalla!

    1:N MIES

    Ottakaa minutkin!

    2:N MIES

    Minäkin tulen!

    3:S MIES

    Minä myös!

    1:N MIES

    Koko heimo lähtekäämme!

    4:S MIES

    Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?

    ILPOTAR

    Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!

    4:S MIES

    Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan. (menee.)

    JORMA

    Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä, jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua Jorman taivaasta?

    KARI

    Tahdomme kuulla--laula, lähtövirtesi viritä!

    ILPOTAR

    On tuo kuultu--(menee.)

    (Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita
    muita menevät.)

    JORMA

    Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta--pois menevät.

    KARI

    Elä heistä--menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!

    1:N NUORI MIES

    Niin minunkin!

    2:N NUORI MIES

    Niin minunkin!

    JORMA

    Sanat tiedätte, sävelen tunnette?

    KAIKKI

    Tiedämme, tunnemme!

    JORMA

    Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:

    (JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen
    ja säestää.)

    JORMA

    Lähin kurja kulkemahan, Henki heikko heilumahan, Parempihin pääsemähän.

    Kulin päivän korpimaita, Ahomaita toisen astuin, Kolmannen keveitä maita, Vuorten harjoja vaelsin.

    Loin ma silmän luotehesen, Poikki maiden pohjosehen, Paistoi aurinko ahoilla, Vaaroilla iki-isoilla, Loisti linna, hohti huone, Lehdot kulta kuumottivat, Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten.

    MUUT

    Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten.

    JORMA

    Oli pihlaja pihalla, Tuvan eessä tuuhut tammi, Käki kukkui pihlajassa, Toinen tammessa helisti.

    Siin' on talo silloin tehty, Kun oli taivaskin taottu, Siell' on salo saalihinen, Viljahinen vaaran rinne, Aina runsas riistakorpi, Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi!

    MUUT

    Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi!

    JORMA

    Siell' ei laske Luojan päivä, Alene ei aurinkoinen, Ain' on kesä kestämässä, Aina armahin juhannus, Lakastu ei lehti puusta, Kummut kukkivat iäti, Eik' ole huolta huomisesta, Ei suruja syömmen alla, Ilo mielessä asuvi, Tyyni riemu rinnassamme, Taaton suurilla saloilla, Asunnoilla autuaitten.

    MUUT

    Taaton suurilla saloilla, Asunnoilla autuaitten!

    (Esirippu.)

    Edition notice Project Gutenberg source, credits & licence

    The reading text above is the public-domain work. The Project Gutenberg header, production credits and licence are kept here as provenance rather than shown before the book.

    Title
    Panu: Näytelmä
    Author
    Juhani Aho
    Release date
    October 25, 2004 [eBook #13849]
    Language
    Finnish
    Credits
    Produced by Tapio Riikonen
    Most recently updated
    October 28, 2024
    Front matter as received (title page, contents)
    PANU
    Header as received
    The Project Gutenberg eBook of Panu: Näytelmä
        
    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
    most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
    you will have to check the laws of the country where you are located
    before using this eBook.
    
    Title: Panu: Näytelmä
    
    Author: Juhani Aho
    
    
            
    Release date: October 25, 2004 [eBook #13849]
                    Most recently updated: October 28, 2024
    
    Language: Finnish
    
    Other information and formats: www.gutenberg.org/ebooks/13849
    
    Credits: Produced by Tapio Riikonen
    Full Project Gutenberg licence
        
    
    Updated editions will replace the previous one—the old editions will
    be renamed.
    
    Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
    law means that no one owns a United States copyright in these works,
    so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
    States without permission and without paying copyright
    royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
    of this license, apply to copying and distributing Project
    Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
    concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
    and may not be used if you charge for an eBook, except by following
    the terms of the trademark license, including paying royalties for use
    of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
    copies of this eBook, complying with the trademark license is very
    easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
    of derivative works, reports, performances and research. Project
    Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
    do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
    by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
    license, especially commercial redistribution.
    
    
    START: FULL LICENSE
    
    THE FULL PROJECT GUTENBERG™ LICENSE
    
    PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
    
    To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
    distribution of electronic works, by using or distributing this work
    (or any other work associated in any way with the phrase “Project
    Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
    Project Gutenberg License available with this file or online at
    www.gutenberg.org/license.
    
    Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg
    electronic works
    
    1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg
    electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
    and accept all the terms of this license and intellectual property
    (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
    the terms of this agreement, you must cease using and return or
    destroy all copies of Project Gutenberg electronic works in your
    possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
    Project Gutenberg electronic work and you do not agree to be bound
    by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
    or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
    
    1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
    used on or associated in any way with an electronic work by people who
    agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
    things that you can do with most Project Gutenberg electronic works
    even without complying with the full terms of this agreement. See
    paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
    Gutenberg electronic works if you follow the terms of this
    agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg
    electronic works. See paragraph 1.E below.
    
    1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
    Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
    of Project Gutenberg electronic works. Nearly all the individual
    works in the collection are in the public domain in the United
    States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
    United States and you are located in the United States, we do not
    claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
    displaying or creating derivative works based on the work as long as
    all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
    that you will support the Project Gutenberg mission of promoting
    free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg
    works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
    Project Gutenberg name associated with the work. You can easily
    comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
    same format with its attached full Project Gutenberg License when
    you share it without charge with others.
    
    1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
    what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
    in a constant state of change. If you are outside the United States,
    check the laws of your country in addition to the terms of this
    agreement before downloading, copying, displaying, performing,
    distributing or creating derivative works based on this work or any
    other Project Gutenberg work. The Foundation makes no
    representations concerning the copyright status of any work in any
    country other than the United States.
    
    1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
    
    1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
    immediate access to, the full Project Gutenberg License must appear
    prominently whenever any copy of a Project Gutenberg work (any work
    on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
    phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
    performed, viewed, copied or distributed:
    
        This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
        other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
        whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
        of the Project Gutenberg™ License included with this eBook or online
        at www.gutenberg.org. If you
        are not located in the United States, you will have to check the laws
        of the country where you are located before using this eBook.
      
    1.E.2. If an individual Project Gutenberg electronic work is
    derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
    contain a notice indicating that it is posted with permission of the
    copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
    the United States without paying any fees or charges. If you are
    redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
    Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
    either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
    obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg
    trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
    
    1.E.3. If an individual Project Gutenberg electronic work is posted
    with the permission of the copyright holder, your use and distribution
    must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
    additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
    will be linked to the Project Gutenberg License for all works
    posted with the permission of the copyright holder found at the
    beginning of this work.
    
    1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg
    License terms from this work, or any files containing a part of this
    work or any other work associated with Project Gutenberg.
    
    1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
    electronic work, or any part of this electronic work, without
    prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
    active links or immediate access to the full terms of the Project
    Gutenberg License.
    
    1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
    compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
    any word processing or hypertext form. However, if you provide access
    to or distribute copies of a Project Gutenberg work in a format
    other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
    version posted on the official Project Gutenberg website
    (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
    to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
    of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
    Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
    full Project Gutenberg License as specified in paragraph 1.E.1.
    
    1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
    performing, copying or distributing any Project Gutenberg works
    unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
    
    1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
    access to or distributing Project Gutenberg electronic works
    provided that:
    
        • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
            the use of Project Gutenberg works calculated using the method
            you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
            to the owner of the Project Gutenberg trademark, but he has
            agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
            Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
            within 60 days following each date on which you prepare (or are
            legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
            payments should be clearly marked as such and sent to the Project
            Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
            Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
            Literary Archive Foundation.”
        
        • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
            you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
            does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
            License. You must require such a user to return or destroy all
            copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
            all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
            works.
        
        • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
            any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
            electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
            receipt of the work.
        
        • You comply with all other terms of this agreement for free
            distribution of Project Gutenberg™ works.
        
    
    1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
    Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
    are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
    from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
    the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
    forth in Section 3 below.
    
    1.F.
    
    1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
    effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
    works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
    Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
    electronic works, and the medium on which they may be stored, may
    contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
    or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
    intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
    other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
    cannot be read by your equipment.
    
    1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
    of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
    Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
    Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
    Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
    liability to you for damages, costs and expenses, including legal
    fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
    LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
    PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
    TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
    LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
    INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
    DAMAGE.
    
    1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
    defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
    receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
    written explanation to the person you received the work from. If you
    received the work on a physical medium, you must return the medium
    with your written explanation. The person or entity that provided you
    with the defective work may elect to provide a replacement copy in
    lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
    or entity providing it to you may choose to give you a second
    opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
    the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
    without further opportunities to fix the problem.
    
    1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
    in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
    OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
    LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
    
    1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
    warranties or the exclusion or limitation of certain types of
    damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
    violates the law of the state applicable to this agreement, the
    agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
    limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
    unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
    remaining provisions.
    
    1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
    trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
    providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
    accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
    production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
    electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
    including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
    the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
    or any Project Gutenberg work, (b) alteration, modification, or
    additions or deletions to any Project Gutenberg work, and (c) any
    Defect you cause.
    
    Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg
    
    Project Gutenberg is synonymous with the free distribution of
    electronic works in formats readable by the widest variety of
    computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
    exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
    from people in all walks of life.
    
    Volunteers and financial support to provide volunteers with the
    assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg’s
    goals and ensuring that the Project Gutenberg collection will
    remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
    Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
    and permanent future for Project Gutenberg and future
    generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
    Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
    Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
    
    Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
    
    The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
    501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
    state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
    Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
    number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
    Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
    U.S. federal laws and your state’s laws.
    
    The Foundation’s business office is located at 41 Watchung Plaza #516,
    Montclair NJ 07042, USA, +1 (862) 621-9288. Email contact links and up
    to date contact information can be found at the Foundation’s website
    and official page at www.gutenberg.org/contact
    
    Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
    Literary Archive Foundation
    
    Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
    public support and donations to carry out its mission of
    increasing the number of public domain and licensed works that can be
    freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
    array of equipment including outdated equipment. Many small donations
    ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
    status with the IRS.
    
    The Foundation is committed to complying with the laws regulating
    charities and charitable donations in all 50 states of the United
    States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
    considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
    with these requirements. We do not solicit donations in locations
    where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
    DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
    visit www.gutenberg.org/donate.
    
    While we cannot and do not solicit contributions from states where we
    have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
    against accepting unsolicited donations from donors in such states who
    approach us with offers to donate.
    
    International donations are gratefully accepted, but we cannot make
    any statements concerning tax treatment of donations received from
    outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
    
    Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
    methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
    ways including checks, online payments and credit card donations. To
    donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
    
    Section 5. General Information About Project Gutenberg electronic works
    
    Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
    Gutenberg concept of a library of electronic works that could be
    freely shared with anyone. For forty years, he produced and
    distributed Project Gutenberg eBooks with only a loose network of
    volunteer support.
    
    Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
    editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
    the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
    necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
    edition.
    
    Most people start at our website which has the main PG search
    facility: www.gutenberg.org.
    
    This website includes information about Project Gutenberg,
    including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
    Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
    subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

    Source: Project Gutenberg ebook #13849. Public-domain status is recorded per item; the licence text above is reproduced unchanged.

    Source
    Project Gutenberg
    Record
    ebook 13849
    Rights
    public domain (US)
    Rendered
    2026-11-21
    Completeness
    Complete held text.